1

1 Lasten Ikihyvä -hanke...............................................................................................................2

2 Mediakulttuuri elävä osa lasten arkea......................................................................................2

3 Sosiaalinen media muutoksen moottorina................................................................................3

4 Mediataito osana toimijuutta...................................................................................................4

5 Millaisia taitoja lapset tarvitsevat?...........................................................................................5

6 Käyttötapamalli........................................................................................................................6

7 Tutkimusongelmat....................................................................................................................7

8 Menetelmät, aineistonkeruu ja analyysi...................................................................................7

9 Tuloksia....................................................................................................................................8

9.1 Mitä median välineitä lapsilla on käytössään?..................................................8

9.2 Median käyttötavat ja mediaosaaminen...........................................................9

9.3 Viestinnällinen käyttö suosittua.......................................................................14

9.4 Rentoutuminen, yhdessäolo ja perheen ajankäyttö..........................................16

9.5 Toimijuus mediassa.........................................................................................17

10 Pohdintaa.............................................................................................................................18

Lähteet......................................................................................................................................19

2

1 Lasten Ikihyvä -hanke

Lasten Ikihyvä on tutkimus- ja kehittämishanke, jossa tutkitaan 8—12 -vuoti-aiden lasten hyvinvointia. Mediaan liittyvässä osatutkimuksessa tarkasteltiin lasten median käyttömahdollisuuksia, heidän käsityksiään omista median käyttötavoistaan ja mediaosaamisestaan. Median käyttötapoja on tarkasteltu nelitasoisen käyttötapamallin avulla (kuvio 1) ja mediataidon käsitteen jäsennyksen kautta. Median merkitystä lasten arjessa lähestytään lasten oman kokemuksen ja toimijuuden kautta osana heidän hyvinvointiaan

2 Mediakulttuuri elävä osa lasten arkea

Medioiden vaikutus näyttäytyy monin tavoin lasten arjessa. Lasten mediamaku alkaa muotoutua kolmen neljän ikävuoden paikkeilla. Mediaan liittyvät hyvänolon tunteet, median parissa viihtyminen ja median tuottama ilo yhtä lailla, kuin jännityskin ovat lapselle merkityksellisiä (Kotilainen 2011). Mediakulttuuri ja median käyttö vakiintuvat osaksi lasten elämää jo 7—8–vuoden iässä. Alakouluikäiset lapset ovat Salokosken ja Mustosen (2007, 22) mukaan median suurkuluttajia. Rideout ja hänen kollegansa (2010) tutkivat amerikkalaisia lapsia. Aktiivisimpia median käyttäjiä ovat tämän tutkimuksen mukaan 11—14 -vuotiaat nuoret.

Viime vuosina on nostettu keskusteluun ajatus, että medialla on tärkeä merkitys lasten osaamisen ja taitojen kehittäjänä ja samalla myös maailmankatsomuksen muokkaajana ja identiteetin rakentajana. (Kangas, Sintonen & Lundvall 2008; Kotilainen, 2011, 68—70; vrt. Livingstone ym. 2011) Lapset ja nuoret käyttävät monin eri tavoin internetiä, erilaisia sosiaalisen median yhteisöpalveluita ja kännykkää sekä lukevat verkkolehtiä. He ottavat valokuvia ja kuuntelevat musiikkia, katselevat televisiota ja pelaavat erilaisia pelejä. Median luomat erilaiset toimintaympäristöt edellyttävät uudenlaista osaamista ja taitoa toimia. Lapsen kyky toimia mediassa ja käyttää mediaa turvallisesti - mediataito - vaikuttaa osaltaan myös lapsen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa ja kehittyy, sitä enemmän hän käyttää internettiä ja muita median palveluita. Lapsi tarvitsee monenlaista käytännön osaamista ja mediataitoja selvitäkseen välitteisessä ympäristössä, joka on osa heidän päivittäistä arkeaan.

3 Sosiaalinen media muutoksen moottorina

Sosiaalinen media ja mobiilien välineiden kehitys ovat viimeisen viiden vuoden aikana mullistaneet median käyttötapoja. Monenlaiset yhteisölliseen ja elämykselliseen toimintaan sekä kokemusten jakamiseen liittyvät median käyttötavat ovat mahdollisia. Sosiaalisen median palveluiden voidaan nähdä tukevan lapsen sosio-emotionaalista kehitystä. Piaget'n kognitiivisen kehityksen teorian mukaan 6—7 -vuotiaana siirrytään konkreettisten

3

operaatioiden vaiheeseen, jolloin itsekeskeisyys vähenee ja ajattelun loogisuus ja johdonmukaisuus paranevat. Sosiaalisen verkoston välittämät kokemukset ja vuorovaikutus auttavat kehittämään lapsen maailmankuvaa ja sosiaalisuutta, lapsen oppiessa tuntemaan itseään suhteessa muihin.

Sosiaalisen median palveluilla on nykyisin runsaasti käyttäjiä. Sovelluksia käytetään moniin tarkoituksiin. Facebook ilmoitti kesällä 2010, että 500 miljoonan käyttäjän raja on rikottu. Suomalaisia käyttäjiä yhteisöpalvelussa on noin 1,9 miljoonaa. Facebookin suosio on noussut etenkin suomalaisten lasten ja nuorten keskuudessa hämmästyttävän nopeasti, vaikka palvelun ikäraja on 13 vuotta. Eri median palveluiden suosituimmuusjärjestys ja tilanne kuitenkin elävät lasten ja nuorten parissa kaiken aikaa. Uusien palveluiden sosiaalisia käyttötapoja syntyy kaiken aikaa. Kaikkein suosituin sosiaalisen median palvelu lasten ja nuorten keskuudessa näyttää tällä hetkellä olevan videonjakopalvelu YouTube. Keväällä 2011 palvelu tarjoili jo kolme miljardia videota päivittäin. Aiemmin suuri suosio oli suomalaisella Habbo Hotelilla. Mah-dollisuudet verkossa pelaamiseen ja tähän liittyvään toimintaan ovat myös kehittyneet nopeaan tahtiin. Angry Birdsiä, suomalaista eri mobiilialustoilla toimiva videopelia, on myyty yli 6,5 miljoonaa kopiota ja sitä on ladattu globaalisti yli 500 miljoonaa kertaa. Ilmiö ei näytä ohimenevältä, pikemminkin päinvastoin. Uusia sovelluksia, palveluita ja toimintaympäristöjä ja niiden käyttötapoja syntyy jatkuvasti, samalla kun vanhat poistuvat (Aarnio & Multisilta, 2011; Multisilta, 2012).

Miksi sosiaalisen median palveluiden käyttö ja erilaiset verkkoyhteisöt ovat lasten ja nuorten parissa niin suosittuja? Ensimmäisenä mainitaan usein tekninen helppous. Myös luovuus, itseilmaisu ja osallistuminen koetaan tärkeiksi. Verkko mahdollistaa yhdessä tuottamisen ja tekemisen. Käyttäjä voi itse tai yhdessä ystävän kanssa tehdä ja jakaa sisältöjä oman kiinnostuksensa mukaisesti. Puhutaan ns. produsage-ilmiöstä. Jokaisella käyttäjällä on mahdollisuus olla aktiivinen toimija tiedon vastaanottamisen lisäksi. Se joka toimii ja osallistuu, voi myös vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Yhdellä klikkauksella voi jakaa omia sisältöjä sekä globaalisti että kavereiden katsottavaksi. (Kynäslahti ym. 2008; Aarnio & Multisilta 2011)

Media käyttöä on tutkittu viime vuosina, mutta aiemman tutkimuksen rinnalle kaivataan lisää ymmärrystä lasten hyvinvoinnin näkökulmasta. Lasten mediasuhteella on merkitystä lasten hyvinvoinnille (ks. Lippman ym. 2011). Uutta tietoa tarvitaan myös tutkimusperustaisen päätöksenteon tueksi. Miten tarkoituksenmukaisilla median käyttötavoilla voidaan vahvistaa ja tukea lasten hyvinvointia Suomessa? Lasten turvalliseen mediankäyttöön liittyvien käytäntöjä voidaan edistää ja osallistumisen mahdollisuuksia vahvistaa, jos tunnemme millainen on median rooli ja mikä on lasten oma kokemus.

Aikaisempi tutkimus antaa tietoa siitä, mitä mediaa käytetään, miten ja kenen kanssa käytetään sekä mitä riskejä median käytöllä on (esim. Salonen & Mustonen 2007; Kangas ym. 2008; Aarnio & Multisilta 2012; Kotilainen 2011; Mediabarometri 2011; Noppari & Uusitalo 2011; Kankaanranta & Vahtivuori-Hänninen 2011). Toistaiseksi on vain jonkin verran tutkittu lasten näkökulmasta sitä, mihin tarkoituksiin, miksi ja mikä merkitys medialla on

4

lapselle hänen arjessaan (esim. McQuail ym. 1972; Suoninen 2004). Toisaalta vaikka mediaympäristö on viime vuosina muuttunut nopeasti, mediaa on ennenkin käytetty ihmiselle tärkeisiin asioihin, kuten tiedonhankintaan, rentoutumiseen ja sosiaalisiin tarkoituksiin.

4 Mediataito osana toimijuutta

Medialla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa lasten kokemaa mediamaailmaa. Tämä on viestinnällinen ja toiminnallinen kokonaisympäristö, johon sisältyvät kuvallinen, sanallinen ja vuorovaikutteinen ulottuvuus. Tähän ympäristöön sisältyvät niin televisio-ohjelmat kuin erilaisten sähköisten viestimien ja palveluiden välityksellä tapahtuva toiminta ja vuorovaikutus. (Inkinen 2005)

Mediataidon käsite (media profiency) on tässä tutkimuksessa jaettu kolmeen osaamisalueeseen (sosiaalinen, luova, kriittinen) ja niitä läpäisevään välineelliseen osaamiseen. Luovalla mediaosaamisella tarkoitetaan sitä, että lapsi pystyy itse tuottamaan eri tarkoituksiin soveltuvia sisältöjä. Luova mediaosaaminen on lapsen omaa ilmaisua ja soveltamista median avulla. Kriittisellä mediaosaamisella tarkoitetaan, että lapsi osaa arvioida eri medioiden rooleja ja käyttötapoja. Lapsi ja nuori osaavat esimerkiksi olla lähdekriittisiä ja arvioida mediasisältöjä ja -palveluja. Sosiaalisella mediaosaamisella tarkoitetaan lapsen kykyä toimia vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Tähän liittyy myös kyky ottaa huomioon yksilöiden ja yhteisöjen erilaisuus. Hyvinvoinnin kannalta tavoitteena on, että lapselle syntyy käsitys siitä, että hän voi toimia aktiivisesti mediassa toimijana. Sosiaalinen mediaosaaminen ja siihen liittyvät taidot tukevat lapsen kasvua ja hyvinvointia. (Tella 2001; Arjen tietoyhteiskunnan määritelmätyöryhmä 2009) Mediataito ymmärretään tässä tutkimuksessa osana omavoimaistumista (empowerment), lapsen hyvinvointia ja toimijuutta (Tella ym. 2001; Kumpulainen ym. 2010).

Alakouluikäisen tunne-elämä kehittyy asteittain joustavampaan suuntaan. Lapsi on tässä iässä aktiivinen, toimelias ja kaipaa elämyksiä. Hänen symbolinen ajattelunsa ja sosiaaliset taitonsa kehittyvät nopeasti. Koulu, kaverit ja harrastukset ovat tärkeitä. Mediataitojen näkökulmasta median, pelien ja kirjojen kulutus lisääntyy. Verkosta tulee vähitellen sosiaalisen vuorovaikutuksen ja toiminnan kanava. Samalla oma kriittinen ajattelu kehittyy. Lapset alkavat esimerkiksi erottaa mainokset ja toimitetut ohjelmat toisistaan. (esim. Tella ym. 2001; Salokoski & Mustonen 2007, 27—28; Kumpulainen ym. 2010).

Toimijuus voidaan määritellä tahdoksi toimia, kokea ja osallistua aktiivisesti (esim. Kumpulainen ym. 2010). Ihminen osallistuu ja toimii on luonnostaan aktiivisesti. Asiat eivät vain tapahdu yksilölle tai yhteisölle. Osallistumisen kautta hän peilaa itseään, omia taitojaan ja tietojaan suhteessa toisiin. Toimijuuteen liittyvät aloitteelliisuus, osallisuus, vaikutusmahdollisuudet ja kyky valita itse omat toiminta- ja osallistumistavat. Toimijuudella on suuri merkitys myös yksilön tai yhteisön identiteetille. Toimijuus synnyttää pystyvyyden tunnetta – miten lapsi kokee osaavansa, miten hän sitoutuu,

5

kuinka paljon hän jaksaa ponnistella asiaan vaikuttamisen ja esimerkiksi uuden oppimisen eteen. (Kumpulainen ym. 2010, 23-31; Emirbayer & Mische 1998; Greeno, 2006)

Toimijuuteen liittyvät myös luovuuden ja omaehtoisen tuottamisen käsitteet. Lapsi joka itse tekee ja tuottaa, oppii enemmän ja syvemmin kuin lapsi, joka vain kuuntelee tai lukee muiden tuotoksia. Lapsen toimijuutta voidaan kehittää monella tavalla. Merkityksellistä on millaiset vuorovaikutusmahdollisuudet lapsella tai yhteisöllä on ja miten toimintakulttuuri kotona tai koulussa tukevat aktiivisuutta, kuten omaehtoista tuottamista ja aloitteellisuutta. Lapset voidaan ottaa mukaan toiminnan suunnitteluun ja tekemiseen ja arviointiin. Heille voidaan myös osoittaa kanavia ja työvälineitä, joilla he voivat itse tehdä ja osallistua.

Aktiivisen toimijuuden merkitys korostuu uusissa toimintaympäristöissä. Erityisesti media ja sen tarjoamat ympäristöt asettavat lasten toimijuudelle ja osaamiselle uusia haasteita. Monilta nuorilta ja lapsilta näyttää tänä päivänä puuttuvan pystyvyyden ja toimijuuden tunne. Tutkimuksen mukaan kasvatuksen tulee kiinnittää huomiota näiden tunteiden ja hyvinvoinnin kehittämiseen tukemiseen erilaisissa kasvu- ja toimintaympäristöissä. Samalla voimme löytää keinoja ehkäistä lasten syrjäytymistä ja tukea jokaisen yksilön aktiivista osallistumista. (Bransford ym., 2006; Kumpulainen ym., 2010, 23—33; ks. myös Vesterinen ym. 2010)

Median tarjoamien mahdollisuuksien näkökulmasta sosiaalinen media, tämän hetken mediamaailman merkittävänä ilmiönä, ilmentää hyvin toimijuutta. Sosiaalisen median palvelut pohjautuvat käyttäjien, lasten ja aikuisten, tuottamaan sisältöön ja yhteisölliseen osallistumiseen. Nämä palvelut mahdollistavat myös monin eri tavoin vuorovaikutuksen.

5 Millaisia taitoja lapset tarvitsevat?

Millaisia taitoja sitten tarvitaan ja miten lapsi oppii omaan hyvinvointiinsa liittyviä asioita 2000-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa? 2000-luvun taidot nostetaan keskiöön, kun puhutaan osaamisen kehittämisestä. Gardner (2010) on määritellyt tulevaisuudessa tarvittavat viisi osaamisen lajia: 1) syvällinen asiantuntijuus, 2) sosiaalinen ja viestinnällinen osaaminen, 3) luova, 4) synteettinen ja 5) eettinen osaaminen. Melbournen yliopistossa toteutetun kansainvälisen Assessment and Teaching of 21st Century Skills (ATC21S) -tutkimushankkeen määritelmät perustuvat laajaan kansainväliseen yhteistyöhön. ATC21S tutkimuksessa taidot jaettiin neljään eri osa-alueeseen: 1) tapaan ajatella (esim. kriittinen ajattelu, luovuus, ongelmanratkaisu), 2) tapaan työskennellä (esim. viestintä ja vuorovaikutustaidot), 3) työvälineiden hallintaan (esim. tieto- ja viestintätekniikan käyttötaidot ja mediataidot) sekä 4) nykypäivän kansalaisen taitoihin (globaali toimijuus, sosiaalinen vastuu). (Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta; Kansallinen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön suunnitelma 2010).

6

Miten median mahdollisuuksia ja käyttötapoja tulisi hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla lasten hyvinvoinnin ja toimijuuden kehittämiseen? Sosiaaliset ja viestinnälliset taidot ovat tärkeitä. Lisäksi erilaisten media- ja verkkoympäristöjen hallitseminen ja taitava käyttö näyttävät tulevan yhä merkityksellisemmäksi osaksi myös lasten hyvinvointioppimista. Median taitava (sosiaalinen, kriittinen, luova) käyttö avaa ovia ympäröivään maailmaan ja tukee lapsen itsetuntoa, sosiaalisia suhteita ja vahvistaa omavoimaistumista. Samalla lapsi voi löytää uusia mahdollisuuksia pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan, jakaa omaa osaamistaan, viestiä ja tehdä yhteistyötä toisten kanssa. Haasteena on, että lasten ja perheiden osaamisen ja median käytön välillä on edelleen yhä suuria eroja ja nämä näyttävät pikemminkin lisääntyneen kuin vähentyneen (Mediabarometri 2011; vrt. esim. Kankaanranta ym. 2011).

6 Käyttötapamalli

Lasten mediaosaamisen ja käyttötapojen analysoinnissa on käytetty edellä kuvatun mediataidon määritelmän ja erilaisten mediaosaamisten lisäksi mediakasvatuksen viitekehykseen liittyvää käyttötapamallia. Alun perin Goldsworthyn (1999) luokitukseen perustuva jäsennys käsittää neljä erilaista osittain päällekkäistä kategoriaa, jotka kuvaavat toiminnan ja median käytön välisiä suhteita. Mallin eri kategoriat on nimettu 1) välineelliseksi, 2) yhteisöl-liseksi, 3) pedagogiseksi ja 4) viestinnälliseksi median käyttötavaksi. (Vahtivuori & Masalin 2000; Vahtivuori 2001; Goldsworthy; Tella ym. 2001).

Kuvio 1. Käyttötapamalli (Goldsworthy 2000; Vahtivuori & Masalin 2000; Tella ym. 2001)

Välineellisessä käyttötavassa median palvelu on apuväline ja työkalu. Lapsi hyödyntää verkkosivustoa tai työkalua esimerkiksi oman sisällön tuottamisessa, vaikka kuvien muokkaamisessa. Toimintaympäristössä korostuu kokemuksellisuus. Lapsi toimii "median kanssa". (Vrt. Jonassen 1995) Media tai tieto- ja viestintätekninen väline toimii tällöin tavallaan älyllisten työkalujemme

7

(intellectual tools) jatkeena ja kehittää henkilökohtaisia taitojamme ja osaamistamme (Vygotsky 1986).

Viestinnällinen käyttötapa liittyy välineelliseen käyttötapaan, mutta sen päätarkoitus on edesauttaa sosiaalista vuorovaikutusta ja yhdessä tekemistä. Toimintaympäristö muodostuu yhteydenpito- ja viestintävälineen muodostamaan tilaan. Tässä käyttötavassa korostuvat vastavuoroisen dialogisen viestinnän ja vuorovaikutuksen merkitys. Esimerkiksi blogien ja kuvien kommentointi ja viestien kirjoittaminen ja kuulumisten vaihtaminen kuuluvat viestinnälliseen käyttötapaan.

Pedagoginen käyttötapa painottaa median tarjoaman sisällön merkitystä toiminnassa. Vuorovaikutus ja toiminta tapahtuvat välineen ja lapsen välillä. Esimerkiksi verkkosivulla olevien laulun sanojen opettelu, erilaiset harjoitustehtävät tai matematiikan drilliharjoitukset kuuluvat pedagogiseen käyttötapaan. Opittava sisältö tai sen kohde sisältyvät mediaan. Lapsi on suorassa yhteydessä mediavälineeseen, joka muodostaa toimintaympäristön.

Yhteisöllisestä käyttötavassa tieto- ja viestintätekniikan tai median palvelun avulla luodaan yhteisöllistä toimintaa tukeva toimintaympäristö. Keskeistä yhteisöllisessä käyttötavassa (ks. Vahtivuori, Wager & Passi 1999) on dialogisen toiminta- ja viestintäkulttuurin luominen. Yhteisöllisessä käyttötavassa toimitaan tieto- ja viestintätekniikan ympärille rakennetussa tilanteessa, jollaisia ovat esimerkiksi sosiaalisen mediassa tuttu osaamisen ja ideoiden jakaminen, tutkiminen, ongelmanratkaisu tai verkkopohjaisen moninpelin pelaaminen yhdessä.

7 Tutkimusongelmat

Mediaan liittyvässä osatutkimuksessa etsittiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

1. Mitä sähköisiä medioita lapsilla on käytössään?2. Millaisia käyttötapoja eri medioilla on? 3. Millaisia merkityksiä lapset antavat ja miten kokevat median roolin

osana arkeaan ja hyvinvointiaan? Tutkimuksessa tarkastelun kohteena oli millaisia median käyttötapoja lapsilla on. Lisäksi tutkittiin, mikä on näiden medioiden merkitys lasten arjessa heidän kokemuksensa perusteella.

8 Menetelmät, aineistonkeruu ja analyysi

Tutkimuksessa on yhdistetty kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia tutkimusmetodeja mixed methods -tutkimuksen periaatteiden mukaan. Lasta tutkittaessa monimetodinen lähestymistapa hedelmällinen. Esiymmärrys tutkimusteemasta

8

hankittiin kirjallisuuden ja Päijät-Hämeen alueelle suunnatun verkkokyselyn (n=3731) analyysin perusteella. Median osuuteen liittyvät kyselylomakkeelle laaditut kysymykset ja mitattavat käsitteet johdettiin aiheeseen liittyvästä teoriasta. Esimerkiksi jokaista mediataidon ulottuvuutta varten laadittiin yksi tai useampia kysymyksiä lomakkeelle. Verkkokysely rakennettiin moniaistiseksi (musiikki, animaatiot, kuvat). Mediaosuuden kysymykset liittyivät median käyttömahdollisuuksiin, median käyttötapoihin ja toimintaan sekä mediataitoon (sosiaalinen, luova, kriittinen).

Verkkokyselyn lisäksi aineistoa kerättiin fokusoidulla puolistrukturoidulla teemahaastattelulla (Creswell 1988). Ryhmähaastatteluihin osallistui 14 8—12 –vuotiasta lasta. Haastatteluteemoja olivat median merkitys lapsen arjessa, median rooli päivän tapahtumissa, kotona, koulussa, kavereiden kanssa ja median sosiaalinen, tiedollinen ja taidollinen merkitys.

Kvantitatiivisen aineiston analysoinnissa käytettiin PASW statistics 18 –ohjelmaa ja lisäksi aineistoon tutustumisessa hyödynnettiin Iris-alustan omia analyysi- ja filtteröintityökaluja. Verkkokyselyn aineisto tallennettiin ensin excel-muodossa, niin että jokaisessa kysymyksessä olevat muuttujat hajotettiin erillisiksi muuttujiksi. Verkkokyselyssä oli yhteensä 20 mediaan liittyvää muuttujaa. Aineistoa tarkasteltiin ensin frekvenssijakaumien, keskiarvojen, mediaanien ja hajontalukujen avulla. Lisäksi tehtiin ristiintaulukointeja erityisesti sukupuolen ja iän suhteen sekä koottiin summamuuttujia. Tässä raportissa on mainittu vain tilastollisesti merkitsevät lukumäärien erot (p<0,01).

Laadullisen aineiston sisällönanalyysin avulla tiivistettiin tekstiaineiston sisältämä informaatio ymmärrettäväksi. Haasteena on luoda aineistosta selkeää ja mielekästä. Tutkimusaineistoa lähestyttiin kahdesta suunnasta. Aineisto toimi teoreettisen ajattelun apuvälineenä ja lähtökohtana taustalla vaikuttavien mallien käytännön analyysille ja tulkinnoille. Toisaalta yritettiin pitäytyä hyvin tarkkaan aineistossa ja katsoa, mitä sieltä nousi induktiivisen päättelyn keinoin lasten hyvinvoinnista. Jälkikäteen pohdittiin, miten nämä aja-tukset suhtautuvat teoriakehikkoon vai jäävätkö ne jopa kokonaan sen ulkopuolelle. Haastatteluaineisto luokiteltiin seitsemään luokkaan. Luokat olivat: 1) viihtyminen ja rentoutuminen, 2) yhteisöllisyys, 3) viestinnällisyys 4) sekä välineellinen, 5) arvioiva ja kriittinen, 6) tuottava ja luova, 7) ja pedagoginen käyttötapa. Luokat kuvaavat niitä käyttötapoja ja merkityksiä, joita alakouluikäinen lapsi antaa medialle. Tuloksia esitellään seuraavassa verkkokyselyn SPSS-analyysin ja haastatteluaineiston laadullisen sisällönanalyysin perusteella.

9 Tuloksia

9.1 Mitä median välineitä lapsilla on käytössään?

Verkkohaastattelussa kartoitettiin ensimmäisinä mediaan liittyvinä

9

kysymyksinä lasten käytössä olevia tieto- ja viestintäteknisiä ja mediavälineitä. Kysymyksessä kysyttiin, mitä välineitä sinulla on omassa käytössäsi. Kyselyn mukaan eroja tyttöjen ja poikien median käyttömahdollisuuksissa on edelleen.

Noin puolella lapsista oli käytössään televisio 47,8%. Tässä voi havaita eroa sukupuolten välillä poikien hyväksi. Pojista lähes 55%:lla oli käytössä televisio, tytöistä puolestaan noin 41%:lla. Radion kuuntelu oli myös melko suosittua. 61% tytöistä ilmoitti olevan käytössään radion. Pojista noin puolella (50%) oli käytössään radio. Perinteisten tietokoneiden aika näyttää olevan ohi. 23% mainitsi käytössään olevan pöytäkoneen. Kannettava tietokone oli 33%:lla vastaajia. Näiden osalta tyttöjen ja poikien välillä ei ole eroja.

Kännykkä on selvästi lasten päämedia ja suosituin väline. Kaikista vastaajista 70,5% ilmoitti käytössään olevan kännykän. Myöskään tässä eri sukupuolten välillä ole mainittavaa eroa. Älypuhelimenkin omisti jo noin 23% lapsista. Älypuhelimia näytetään hankittavan enemmän pojille (26,4%) kuin tytöille (19%) Yli puolella oli käytössä pelikonsoli (55,7%) ja kannettava pelikonsoli (Nintendo DS, PSP) oli noin kolmanneksella. Pelilaitteiden osalta ero poikien ja tyttöjen välillä on suuri. Tytöistä yli puolella ei ole pelilaitetta, vain noin 40% omistaa konsolin. 71%:lla pojista sen sijaan on pelikonsoli. Kannettavien konsolien suhteen tilanne on tasa-arvoisempi. iPod tai MP3-soitin ovat myös lasten paljon käyttämiä välineitä. Näitä oli noin 40%:lla vastaajista.

9.2 Median käyttötavat ja mediaosaaminen

Pelaaminen ja kännykällä yhteydenpito ovat keskeinen osa jo pienten lasten arkea. Poikien ja tyttöjen median käyttötavoissa on painotuseroja vaikka käyttötavat ovat selvästi lähentyneet. Pojilla verkon ja tietokoneen käyttö kohdistuu toimintaan. Pojista suurin osa käyttää verkkoa ja tietokonetta pelaamiseen (77,4%) Lisäksi pojat katselivat kuvia, videoita ja kuuntelivat musiikkia. Myös tytöt olivat ahkeria pelaajia (70%). Pelaamisen merkitys liittyy usein viihtymiseen, mutta myös esimerkiksi liikuntaan ja sosiaaliseen yhdessäoloon. Monia pelejä on nykyisin mahdollisuus pelataan yhdessä, joko samassa tilassa ja moninpelinä verkon välityksellä. Pienillä 8-vuotiailla lapsilla pelaamisen merkitys (71%) muun tekemisen rinnalla näytti korostuvan entisestään verrattuna esimerkiksi 12-vuotiaisiin (64%). Pienet lapset pelaavat pääasiassa kännykkäpelejä ja käsikonsolipelejä (esim. Nintendo DS).

10

Kuvio 1. Pojat pelaavat jonkin verran tyttöjä enemmän.

Kuvio 2. Alkuopetusikäiset lapset pelaavat enemmän kuin kuudesluokkalaiset.

Tyttöjen ja poikien pelaaminen näyttää viime vuosina lähentyneen toisiaan ja pelaamisen merkitys monipuolistunut aiempaan tutkimukseen verrattuna. Pelien käyttötapa voi olla yhteisöllinen, välineellinen tai viihtymiseen ja rentoutumiseen tai liikuntaan liittyvä. Toiminnalliset pelit ovat suosittuja. Peleihin liittyvä asteittainen vaikeutuvuus, vaikeutuvat tasot tai ”maailmat” (ladder of challenges) sekä palkkiot motivoivat pelaamiseen.

H: Onko se ihan yleistä tyttöjen keskuudessa myös et pelataan..? Mitä pelejä siellä on semmosia pelattavia tai suosittuja?

V10 tyttö: No niitä on aika paljon, kun meillä on niin kun kolme pleikkaa niin niillä on kaikilla vähän eri pelit, niin jotain diggaan esim. ykkösellä jostain, se oli kai joku Flash tai joku sellanen, jotain autopeliä on hauska pelata ja seikkailuja.

V11 tyttö: No mä ainakin pelaan ihan jotain, jos mun pikkuveljet pelaa vaikka Star Warsia niin kun pleikkarilla, niin sitten mä niin kun meen vaan siihen pelaamaan.

V9 tyttö: Musta se on kivaa jalkapallossa, kun mä pelaan jalkapalloa niin kun pleikassa, niin sit se on hauskaa kun siinä on jotain hyvii joukkueita ja sitten siinä saa tehä oman joukkueen vaikka, että ottaa kaikista hyvistä joukkueista jotain pelaajii.

V10 tyttö: Mulla on ainakin sinä wiissä, kun se on niin kun urheiluu ja sit mä tykkään urheilla, niin sit siinä on kivaa ja sitten niin kun voi aina yrittää lyödä niitä kaikkia ennätyksiä.

11

V9 tyttö: Musta on kiva kun saa vähän haastaa ittensä, että yrittää aina vähän parempia suorituksia kun ennen ja silleen.

V9 tyttö: Ja sit meillä on sellain niin kun Wii Party niin siinä pystyy, niin siinä on sellasii niin kun, vähän niin kun ratoja, et niin kun, et siinä pitää joukkueittain selviytyy maaliin

Tyttöjen median käyttötavoissa nousivat lisäksi myös tiedonetsintä ja yhteydenpito kavereihin. Vastaajien mukaan vähäisintä oli avun etsiminen verkosta ja oma tuottaminen. Musiikkia oli tehnyt noin 7% 8-vuotiaista ja 8% 12-vuotiaista. Videoita katseltiin paljon YouTubesta. Niitä oli omatoimisesti työstänyt hieman alle 6% 8-vuotiaista ja 22% 12-vuotiaista. Blogin kirjoittamista harrasti 8-vuotiaista 5% ja 12-vuotiaista 16%. Musiikin kuuntelu oli tärkeä netin käyttötapa. Aktiiviseen osallistumiseen liittyvä luova mediaosaaminen ja tuottava käyttötapa lisääntyivät iän myötä.

Kuvio 3. 8- ja 12-vuotiaat kuuntelevat paljon musiikkia, mutta oma tuottaminen on vähäistä.

Kuvio 4. 8- ja 12-vuotiaiden videoiden katselu, tallentaminen ja tekeminen

12

Kuvio 5. Tyttöjen ja poikien tiedonhankinta, yhteydenpito ja pelaaminen.

Verkkotoiminnan pääpaino 12-vuotiailla oli musiikin kuuntelussa, kuvien ja videoiden katselussa ja sosiaalisessa toiminnassa (Kuvio 4 ja 5). Median käytön tärkeä merkitys oli lapsille haastatteluaineiston perusteella sosiaalinen. Yhteydenpito ja yhdessäolo kavereiden kanssa sekä lisäksi rentoutuminen ja huumori koettiin erityisen tärkeiksi.

Verkkokyselyn avoimissa kysymyksissä toiminnan näkökulmasta (”Mitä teet kun avaat tietokoneen”) nousivat esiin nousivat satujen kuuntelu, lastenohjelmien katselu, chattailu, Habon pelaaminen ja esimerkiksi kirjaimien tekeminen. Televisiosta katseltiin lastenohjelmia (Mikin kerhotalo), erilaisiin formaatteihin perustuvia viihdeohjelmia (Salatut elämät, Viidakon tähtöset, Master Chéf Suomi, Hauskat kotivideot) ja luonto-ohjelmia (Avara luonto). Oma tuottaminen ja luova toiminta olivat etenkin toisen luokan oppilailla vähäistä. Mielenkiintoinen tilastollisesti merkitsevä yhteys havaittiin, että mitä enemmän lapsi pelaa, sitä vähemmän hän tekee itse materiaalia.

Kuvio 6. Paljon pelaavat lapset osaavat tuottaa vähemmän omaa materiaalia.

Ryhmähaastatteluissa korostui median, erityisesti tietokoneen ja matkapuhelimien käyttö viestintävälineenä, yhdessä tekemisessä,

13

pelaamisessa ja rentoutumisessa. Pelaaminen osoittautui myös laadullisen aineiston perusteella suosituksi niin tyttöjen kuin poikienkin keskuudessa. Pelikonsoleilla, kuten Wiillä ja PlayStationilla pelaaminen on suosittua ajanvietettä. Liikunnalliset pelit kiinnostavat niin tyttöjä kuin poikiakin, mutta tietokoneella pelaamisessa oli suurempia eroja. Pojat kertoivat pelaavansa useammin ja he olivat innostuneita strategiapeleistä ja verkkopeleistä. Tyttöjä kiinnosti enemmän esimerkiksi muotimaailmaan sijoittuva Go Supermodel (GoSu) -peliyhteisö.

Kuvio 7. Lasten mediaosaaminen.

Kysymyksistä (osaan netiketin; osaan suojata yksityisyyteni; osaan tuottaa materiaalia; osaan osallistua keskusteluihin; osaan hankkia tietoa) koottiin sisäisen yhdenmukaisuustarkastelun jälkeen summamuuttuja ”mediataito” (Cronbach α = 0,798). Poikien ja tyttöjen keskiarvoja tarkasteltaessa näyttää siltä, että pojat (M=3,78; SD=1,0) hallitsevat mediataidon keskimäärin hiukan paremmin kuin tytöt (M=3,74; SD=0,94). Keskiarvojen erojen merkitsevyyden testaamiseksi suoritettiin riippumattomien ryhmien t-testi, jonka mukaan keskiarvojen ero ei ole kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä (t= 1,42; p=0,153; 95% CI). Levenen testin mukaan tyttöjen ja poikien mediataidon varianssien ero on tilastollisesti merkitsevä (F = 17,7; p <0,001).

Mediataidoista tiedonhankintataidot koettiin parhaiten hallussa oleviksi (M=4,3; SD=1,0) ja heikoimmin osattiin tietoturva- ja tietosuoja-asioita ja oman materiaalin tuottamista osattiin jonkin verran (M=3,2; SD=1,4) Tosin tässä vastauksessa oli suurta hajontaa. Siinä missä toiset ilmoittivat osaavansa tuottaa materiaalia, toiset kokivat etteivät vielä hallitse materiaalin tuottamista. Tätä on syytä tarkastella jatkossa tarkemmin. Tiivistäen voidaan kuitenkin todeta, että lapset osaavat hakea hyvin tietoa internetistä, mutta esimerkiksi oman yksityisyyden suojaaminen (kriittinen mediataito) ja netiketin osaamiseen ja osittain myös materiaalin tuottamiseen (luova mediataito) liittyvät taidot vaativat vielä kehittymistä (Kuvio 7). Netiketin osaaminen oli

14

yhteydessä erityisesti siihen miten hyvin osattiin huolehtia omasta yksityisyyden suojasta verkossa (rs=0,506; p<0,01). Jossain määrin yhteydessä toisiinsa olivat materiaalin tuottaminen ja keskusteluihin osallistuminen (rs=0,463; p<0,01). Haastatteluaineiston sisällönanalyysi tuki edellä kuvattua. Jatkokysymyksiä herättää, että ainakaan haastatteluiden perusteella opettajat eivätkä vanhemmat juuri keskustele aiheesta lasten kanssa tai pohdi yhdessä mediataitoja tai netin käytön edellyttämää osaamista. Näiden taitojen ja osaamisen kehittämiseen olisi hyödyllistä löytää lisää työvälineitä kasvattajille, vanhemmille ja opettajille.

H: Onks isä tai äiti antanu tai opettaja ohjeita, että keitä voi ottaa kaveriks (Facebookissa)?

V8 tyttö: Ei, ei mut silleen kyl mä itekin.. en mä haluu sellasii ketä mä en niin kun tiedä..

H: Onko teillä ollu mitään puhetta siitä, että joku voi esittää siellä jotain muuta kun mitä on?

V8 tyttö: No ei -- mut silleen kyl mä yleensä, jos mä en oo ihan varma, niin kyl mä sille lähetän viestiä ja kysyn silleen, että mistä tunnet mut tai silleen..

9.3 Viestinnällinen käyttö suosittua

Ryhmähaastatteluista ilmeni välineellisen ja viestinnällisen käyttötapojen olevan selvästi suosituimmat mediavälineiden käyttötavat lapsilla (86% ryhmähaastatteluun osallistuneista). Facebook ja Youtube olivat suosituimmat palvelut. Erityisesti Facebookin käyttö on hyvin suosittu. Facebookista tarkistetaan säännöllisesti kavereiden tilapäivitykset ja etsitään juttukaveria. Facebook on korvannut myös paljon kännykän käyttöä viestintävälineenä (tekstiviestit) ja syrjäyttänyt aiemmin suositun ”mesen” eli Microsoft Messenger -pikaviestinnän lasten välisessä yhteydenpidossa. Facebookin videopuhelumahdollisuus ja chat-toiminto olivat myös ahkerassa käytössä.

H: Mihin sivuille sä menit, kun sä avasit koneen? V4 poika: Facebookiin. Siellä on kiva käydä, kun siellä on kavereita. Sitten mä

menin Youtubeen kattomaan X Leinosen MP3-videoita. V7 tyttö: …sitten mä taas olin facebookissa ja sitten luin yhtien tyttöjen

blogeja.

H: Joo, mitä sä teit siellä facebookissa, mikä siitä oli hyöty tai ilo tai miksi sä menit sinne?

V1 tyttö: No siellä (Facebookissa) on se kivaa, kun siellä on kavereita. Sitten siellä on kaikkii pelejä..

V5 poika: No siellä on silleen kivaa, että siellä on niin paljon näitä pelejä. Ja jos niinkun haluaa puhua silleen paremmin vaikka kaverin kanssa, niin siellä on myös tämmönen videopuhelumahdollisuus. Sitten siellä on kivaa esimerkiksi kun ei ole puhelimessa saldoa, niin voi vaikka serkulle lähettää viestiä, että mää oon tulossa sinne vaikka kolmas helmikuuta tai jotain tollasta.

15

V8 tyttö: No juttelin kavereitten kans siellä ja kattelin mitä muut on päivittäny ja silleen.

V10 tyttö: Mä kävin facebookissa ja sitten sellasessa kun supermodelissa, kun siellä voi niin kun lukee niitä malleja ja shoppailla.

Viestinnällisen käyttötavan korkeaa osuutta tukevat hyvin lasten sosiaaliset mediataidot, johon liittyvät esimerkiksi keskusteluihin osallistuminen. Kaikista kyselyyn osallistuneista 64 % kertoi osaavansa osallistua keskusteluihin melko hyvin tai hyvin ja vain 9,5 % ei osannut osallistua netin keskusteluihin lainkaan. Alkuopetusikäisten ja alakoulun viimeisten luokkien välillä on suuria eroja mediaosaamisessa. Iän myötä monet median käyttöön liittyvät taidot kehittyvät. 12-vuotiaissa osaamattomien esimerkiksi keskusteluun osallistumisessa osaamattomien määrä oli vain 2,1 % (kuvio 8). 8-vuotiailla keskusteluun osallistumisessa oli vielä haasteita. Materiaalia osasi hyvin tai melko hyvin yli puolet 12-vuotiaista, kun taas yli 8-vuotiaista yli puolet ei osannut tuottaa materiaalia. Tässä voidaan pohtia aiheuttaako osaamisen kehittymisen koulu vai lasten omaehtoinen kiinnostus mediakulttuuria ja mediankäyttöä kohtaan. Vain 4,4% 12-vuotiaista ei osaa suojata yksityisyyttään. Sen sijaan 8-vuotiaista 40,4% ei osaa lainkaan tai osaa vähän suojata itsensä verkossa.

Kuvio 8. Lasten mediaosaaminen kehittyy iän myötä

Haastatteluiden mukaan verkossa toimimisen ja internetin merkitys korostuu lasten erilaisissa median käyttötavoissa. Erilaisilla sovelluksilla ja ohjelmistoilla on vähemmän merkitystä lasten tietokoneen käyttötavoissa, tekstinkäsittely-ohjelmaa ja joitakin pelejä lukuun ottamatta lapset tekevät lähes kaiken internetissä.

Lasten median käyttö on Suomessa selvästi konvergoitumassa. Facebookilla on hyvin vahva asema myös välineellisessä median käytössä. Facebookin laaja pelivalikoima tarjoaa lapsille ajanvietettä ja välineitä rentoutumiseen. Tietokoneella kuunnellaan lisäksi musiikkia erityisesti YouTubesta, Spotifysta ja

16

iTunesista. Tietoa haetaan Googlesta ja WikiPediasta. Lisäksi kirjoitellaan blogeja sekä katsotaan videoita YouTubesta. YouTubea käytetään myös sisällön tuottamisessa, itse tehtyjen videoiden leikkaamisessa ja jakelussa.

Lapsi rakentaa verkossa myös identiteettiään suhteessa toisiin. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että netin keskustelu- ja kuvanjakopalveluissa lapset saavat enemmän positiivista palautetta itsestään kuin kasvokkain (Peura ym. 2006). Ryhmähaastatteluissa olleista lapsista 36 % toiminta mediassa liittyi yhteisölliseen käyttötapaan. Verkkopelit ja peliyhteisöt muodostavat yhteisöllisen toimintaympäristön, jossa lapset toimivat yhdessä paikan rajoitteista vapaana. Tämä havainto tukee kyselyssä lasten havaittua tarvetta yhdessä olemiseen ja tekemiseen. Verkkokyselyn avoimessa pohdintakysymyksessä ”Mitä kuuluu lapsen hyvää elämään?” vastaajat nostivat esiin yhdessä tekemisen. Pedagoginen käyttötapa oli selvästi vähäisintä. Ryhmähaastatteluissa vain 14 % kuvaili toimivansa pedagogisen käyttötavan mukaisesti suoraan mediavälineen kanssa.

V10 tyttö: ..No, mä otin niin kun ensimmäiselle liikuntatunnille jotain terveys -- tai niin kun terveellistä ruokaa niin kun tietokoneluokassa ja sitten historian tunnilla tehtiin sellasta.

V11 tyttö: Niin ja sit sellasta viikingeistä…H: Niin, että te kuitenkin käytitte (nettiä) ja haitte tietoo. Kirjotittekste

koneella sitten jotain?Kaikki yhdessä: Joo - historiassa ja siinä liikunnassa.

Mielenkiintoisina esimerkkeinä esiin nousi verkkovideoiden hyödyntäminen oppimisvälineenä. Lapset kertoivat esimerkiksi oppineensa YouTubessa olleesta opetusvideosta, kuinka pelikonsoli kytkettiin internetiin. Haastatelluista kukaan ei kertonut pelaavansa opetuspelejä, mutta esimerkiksi tavallisen konsolijalkapallopelin kerrottiin opettaneen uusia taitoja jalkapallon harrastajalle.

H: Millanen peli se on? V4 poika: Semmonen pitää ampua sellasella futispelaajalla, jolla on punanen

paita ja valkosella lukee kymppinumero selässä, niin pitää ampuu sillä vapareita. Se on ihan kivaa, koska mä tykkään vapareiden vetämisestä.

H: Okei. Tuntuuko se, että se auttaa jotenkin sun harrastuksessa, vai onko se ihan hupia?

V4 poika: Ihan hupia. Joskus mää oon pelannu jotain Fifa Streettiä ihan siis Boxilla, niin siitä mää oon oppinu jotain kikkoja.

9.4 Rentoutuminen, yhdessäolo ja perheen ajankäyttö

Medialla on keskeinen merkitys rentoutumisessa ja viihtymisessä, mikä on myös keskeinen osa lasten hyvinvointia. Television merkitys näytti olevan tämän aineiston valossa alakoululaisen elämässä edelleen melko suuri. Television merkityksellisin rooli liittyy rentoutumiseen ja rauhalliseen oleiluun. Usein tähän liittyy myös yhdessäoloa perheen kanssa. Lasten mediakäytössä näkyy myös selkeästi yhteisöllisyys ja tarve yhdessä tekemiseen, olemiseen ja

17

ajan viettämiseen ilman kouluun tai harrastuksiin liittyviä suorituspaineita.

V12 tyttö: ..No mun mielestä se on silleen ihan viihdettä, että sitten, jos ei oo muuta tekemistä niin sitten voi kattoo.

V8 tyttö: Joo ja sit jotkut saattaa facebookiin linkittää jotain hyvii biisejä tai jotain.V9 tyttö: Mulla siskot silleen kuuntelee aika paljon musiikkia, niin sitten jos

mä kysyn, että sano joku hyvä biisi, niin sitten yleensä sanoo jotain biisejä, joita mä en tiedä ja ne on yleensä aika hyviä.

V10 tyttö: No musta se on ainakin ihanaa vaan lösähtää sohvalle ja kattoo siinä, kun on vähän väsyny, kun tullu jostain niin sitten niin kun vähän aikaa saa olla vaan, ettei tarvii niin kun tehdä mitään.

V11 tyttö: No munkin mielestä se on kiva, kun sit saa niin kun kattoo niitä kivoja ohjelmii ja siinä on jotain hauskoja ja sit saa niin kun ettei tarvii koko aika säheltää jotain.

Yksi lasten hyvinvoinnin kannalta luokituksen ulkopuolelta esiin noussut ja mediaan liittyvä haastava asia liittyi vanhempien ajan käyttöön perheen vapaa-aikana. Vanhemmat hoitavat lasten haastatteluiden mukaan työasioita ja muita tehtäviä tietokoneella, myös silloin kun perheellä olisi iltaisin ja viikonloppuisin mahdollisuus viettää yhteistä aikaa. Tämän ns. ”nettiorpouden” lapset kokivat tämän ikävänä asiana.

V3 poika: ..tylsää kun isä ja äiti paljon koneella.H: Mitä teet silloin? V3 poika: Meen silloin pelaamaan tai kattomaan televisiota.

V7 tyttö: Joskus se on aika ärsyttävää (kun iskä on koneella), jos vaikka yrittää oliks se, tai siis mun pikkuveli kun se on ekalla luokalla, niin sit vaikka pyytää iskältä, että voik sä tulla lukeen mulle iltasadun, niin sit jos iskä ei voikaan, niin kyl se niin kun suuttuu siitä.

Kännykän merkitys oli lasten arkipäivässä oli erittäin tärkeä ja se liittyi haastatteluilla lapsilla turvallisuuteen ja yhteydenpitoon vanhempiin. Tärkeintä viidesluokkalaisille oli ilmoittaa vanhemmille, missä kulkevat tai ovat. Monet lapset olivat saaneet kännykän kouluunmenon kynnyksellä, kun lapsen kodin ulkopuolinen reviiri laajenee ja omatoiminen liikkuminen muutenkin lisääntyy.

H: Mikä on tärkein väline teille?V6 tyttö: Kännykkä (on tärkein), koska sit jos tulee joku hätä, niin

sit, ethän sä nyt tietokoneella voi minnekään hätänumeroon soittaa.

V12 tyttö: Niin ja sitten jos vaikka tota niin kun, jos eksyy tai jotain..H: No minkä ikäsenä te ootte saanu kännykät?V8 tyttö: Mä sain kun mä menin ekalle luokalle.V9 tyttö: Mäkin taisin olla silleen just eka luokalta ehkä, en mä

muista, vissiin eka luokalle silleen, et heti kun menee kouluun.

V6 tyttö: Mä sain sillon kun mä menin eskariin, niin mä sain.

18

9.5 Toimijuus mediassa

Toimijuuden toteutuminen ja tukeminen edellyttävät erilaisten välineiden, työskentelytapojen luomista ja käyttöä, joissa lapset ovat aktiivisia ajattelijoita ja toimijoita. Haastatteluiden perusteella lapset oppivat ja kehittävät nopeasti uusia tapoja hyödyntää median palveluita ja tieto- ja viestintätekniikkaa. Lasten kokemukset median käytöstä haastatteluiden perusteella olivat erittäin positiivisia. Media mahdollistaa yhteisen tekemisen ja viihtymisen.

Summamuuttuja “toimijuus mediassa” muodostettiin sisäisen yhdenmukaisuustarkastelun (Cronbach α = 0,738) jälkeen laskemalla aktiivista toimijuutta mediassa mittaavat väitelauseet yhteen käyttämällä muuttujien keskiarvoja (kirjoitan blogia tai osallistun keskusteluun; kommentoin toisten kuvia tai videoita; tallennan ja jaan kuvia tai videoita; teen tai muokkaan videoita ja animaatioita, teen musiikkia) Tämän uuden muuttujan tarkastelussa havaittiin, että vastaajista 96% ei kokenut toimivansa aktiivisesti mediassa. Osallistumisessa ja tuottamisessa, jotka ovat merkityksellinen osa sekä toimijuuden että pystyvyyden käsitteitä, oli puutteita.

Lapset näyttävät tämän aineiston valossa olevan enemmän median kuluttajia, kun aktiivisia toimijoita ja luovia materiaalin tuottajia ja keskusteluihin osallistujia. Tätä kysymystä tulee jatkossa tarkastella laajemmin ja syvällisemmin. Luovan mediaosaamisen avulla voidaan parhaimmillaan vahvistaa lapsen omaa ilmaisua ja ilmaisutapojen (mm. teksti, ääni, kuva) soveltamista eri yhteyksissä. Hyvinvoinnin kannalta tämä mahdollistaa lapsen aktiivisen toimijuuden. Itse tuottaminen ja tekeminen voi antaa välineitä oman maailmankuvan arviointiin sekä oman ajattelun ja identiteetin kehittämiseen.

10 Pohdintaa

Medialla on tulosten perusteella tiivis ja tärkeä rooli lasten arjessa ja heidän sosiaalisissa suhteissaan. Tutkimusten tulosten perusteella voidaan todeta, että median merkitys näyttäytyi tutkimuksen kohteena olleille lapsille ja nuorille pääosin positiivisena. Media yhdistyi moniin lasten arjessa myönteiseksi kokemiin asioihin. Median välineet ja palvelut tarjoavat lapsille mahdollisuuden yhteydenpitoon ystävien ja perheen kesken ja helpottaa arjen sujumista. Kännykkä oli tärkein väline ja suurimmalla osalla (yli 70%) sellainen oli käytössään. Median merkitys liittyi haastatelluilla lapsilla pitkälti yhdessä tekemiseen ja olemiseen, viihtymiseen, vapaa-aikaan ja pelaamiseen. Yhdessäolo, hauskan pitäminen ja nauraminen kuuluvat lasten omien arvioiden mukaan tiiviisti hyvään elämään (ks. Ikihyvän taulukko x). Tässä televisiolla, YouTubella, Facebookilla ja kännykällä on keskeinen rooli. Verkko ja median palvelut mahdollistavat nämä tarpeet ja näihin tarkoituksiin mediaa myös käytetään lasten arjessa.

19

Tuottamiseen ja omaehtoiseen tekemiseen verkon käyttö oli tutkimuksen aineiston perusteella melko vähäistä. Helppokäyttöisten ja lapsille suunnattujen web-sovellusten kehittyminen olisi tärkeää, sillä kyselyn ja ryhmähaastattelujen perusteella lapsilla on vaikeuksia materiaalin tuottamisessa. Esimerkiksi hyppäys videoiden katselusta videoiden tallentamiseen ja tekemiseen on hyvin suuri, erityisesti pienemmillä lapsilla. Internetin tiedollinen käyttö koulutehtävissä ja oppimisen hyödyksi on edelleen myös suhteellisen vähäistä. Verkkoa käytettiin oppimistarkoituksissa eniten tiedonhakuun.

Yksi tutkimuksen virittämä lasten hyvinvoinnin kannalta pohdintaa aiheuttava kysymys liittyy unen ja levon merkitykseen ja määrään. Osa haastatelluista alakouluikäisistä lapsista nousee todella aikaisin aamulla. Herättyään he katsovat sosiaalisesta mediasta ystävien päivitykset ja kuulumiset. Tämän lisäksi pelaaminen ja Facebookissa toiminta saattavat etenkin isommilla lapsilla venyä iltamyöhäiseksi. Voidaan kysyä, että onko todella niin, että alakouluikäiset lapset nukkuvat liian vähän. Aiheuttiko ryhmähaastattalutilanne samansuuntaisia kommentteja? Tätä aihealuetta olisi ollut tärkeää selvittää enemmän.

Yksi haaste liittyy mediataitoon. Lapset eivät näytä saavan aikuisilta tietoa netissä turvallisesti liikkumisesta, eivätkä osallistumisen ja itseilmaisun mahdollisuuksista. Aktiivisen mediaosaamisen kehittäminen on lasten toimijuuden ja pystyvyyden kehittämisen kannalta merkityksellistä. Tulokset viittaavat siihen, että lasten hyvinvoinnin tukemisen kannalta ongelmallista on, että vanhemmat eivät useinkaan tunne lastensa median käyttötapoja. Tähän yhdistyy kyselyaineistossa esiin noussut tieto siitä, että etenkään nuorempien ikäryhmien lapset eivät tunne riittävästi netikettiä ja verkossa toimimisen pelisääntöjä. Mediasta toimintaympäristönä näyttää osin puuttuvan vanhempien ohjaus ja tuki. Voidaan kysyä, toimivatko lapset yksin ympäristössä, jonka käyttötapoja eivät vielä täysin sosiaalisessa mielessä hallitse?

Lasten asiantuntijuutta ja toimijuutta voidaan nostaa esille käyttämällä tieto- ja viestintätekniikkaa oppimisen ja viestinnän tukena. Lasten mediataitoja voidaan kehittää tekemällä ja tutkimalla. Kykyä omaan ilmaisuun voidaan esimerkiksi harjoitella osallistumalla verkkokeskusteluun, tuottamalla sisältöjä omaa verkkolehteen, harjoittelemalla digikuvaamista tai erilaisten verkkoympäristöjen käyttöä. (ks. Kumpulainen ym. 2010) Aikuinen voi olla mukana tukemassa ja antamassa sisällöllistä ohjausta

Tutkimuksen tulokset antavat suuntaa siihen, että median käytön yhteisistä pelisäännöistä ja rajoituksista olisi hyvä keskustella ja sopia yhdessä. Samoin kuin muistakin lasten arkeen liittyvistä asioista. Vanhempien ei tulisi myöskään yliarvioida lasten ja nuorten mediankäyttötaitoja (erityisesti kriittinen ja luova mediaosaaminen).

Lasten taitoja ja valmiuksia kohdata verkossa erilaisia asioita tulisi vahvistaa lisäämällä tietämystä turvallisesti mediassa toimimisesta. Syrjinnän ehkäisyssä

20

ja yhdenvertaisuuden tukemisessa median järkevällä käytöllä ja lasten hyvillä mediataidoilla on myös keskeinen rooli. Lasten ja nuorten hallitusohjelmassa korostetaan lähiyhteisön hyvinvointia myös lasten internetin ja median käytön osalta. Eri medioiden käytön osaaminen, omien oikeuksien tuntemus ja aktiivinen toimijuus verkossa tukevat lasten turvallista kasvua. Vanhempien ja koulujen valmiuksia ohjata lapsia mediataidon ja myönteisten käyttötapojen suuntaan tulisi kehittää. Lasten osallistuminen ja osallistaminen niillä tavoilla ja välineillä, jotka ovat lapsille arjesta tuttuja ja tukevat heidän tapaansa viestiä ja parantavat hyvinvointia. Media ja verkko voivat olla turvallinen, iloa tuottava, sosiaalinen ja positiivista hyvinvointia vahvistava toimintaympäristö alakouluikäisille lapsille.

Lähteet

Aarnio, Anna & Multisilta, Jari (2011). Facebook ja Youtube — ne on meidän juttu! Kansallinen tutkimus lasten ja nuorten sosiaalisen median ja verkkopalveluiden käytöstä 2011. Cicero Learning. Helsingin yliopisto.

ATC21S 2011. White Paper Defining 21st Skills. http://atc21s.org. Bransford, John, Vye, Nancy, Stevens, Reed, Kuhl, Pat, Schwartz, Dan, Bell, Philip, Meltzoff,

Andy, Barron, Brigid, Pea, Roy, Reeves, Byron, Roschelle, Jeremy & Sabelli, Nora (2006). Learning Theories and Education: Toward a Decade of Synergy. Teoksessa Patricia Alexander & Philip Winne (toim.) Handbook of educational psychology, 209—244. Mahwah, NJ: Lawrence Erlbaum Associates.

Emirbayer, Mustafa & Mische, Ann (1998). What Is Agency? American Journal of Sociology, 103, 962–1023.

Gardner, Howard (2010). Five Minds for the Future. Boston: Harvard Business School.Goldsworthy, Richard (1999). Lenses on Learning and Technology: Roles and Opportunities for

Design and Development. Educational Technology July—August, 59—62.http://www.mediakasvatus.fi/publications/ISBN978-952-99964-2-1.pdf

Inkinen, Tommi (2005). Johdattava polku lasten tietoyhteiskuntaan. Teoksessa Anja Lahikainen, Pentti Hietala, Tommi Inkinen, Marjatta Kangassalo, Riikka Kivimäki & Frans Mäyrä (toim.) Lapsuus mediamaailmassa. Näkökulmia lasten tietoyhteiskuntaan. Helsinki: Gaudeamus, 9–18.

Jokinen, Kimmo & Pohjola, Kirsi (2007). Lasten media ja toimijuus. Teoksessa Anu Gretschel & Tomi Kiilakoski (toim.) Lasten ja nuorten kunta. Helsinki: Nuoristotutkimusverkosto, 175–192.

Jonassen, David (1995). Supporting Communities of Learners with Technology: A Vision for Integrating Technology with Learning in Schools. Educational Technology July—August, 60—63.

Kangas, Sonja, Lundvall, Anniina & Sintonen, Sara (2008). Lasten ja nuorten mediamaailma pähkinänkuoressa. Liikenne- ja viestintäministeriö.

Kankaanranta, Marja, Palonen, Teija, Kejonen, Taneli & Ärje, Johanna (2011). Tieto- ja viestintätekniikan merkitys ja käyttömahdollisuuden koulun arjessa. Teoksessa M. Kankaanranta (toim.) Opetusteknologia koulu arjessa. Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos ja Agora Center.

Kansallinen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön suunnitelma (2010). Arjen. tietoyhteiskunnan. neuvottelukunta. Liikenne- ja viestintäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus. http://www.arjentietoyhteiskunta.fi

Kotilainen, Sirkku (toim.) 2011. Lasten ja nuorten mediabarometri. 0—8-vuotiaiden lasten mediankäyttö Suomessa. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2011, 68—70.

Kumpulainen, Kristiina, Krokfors, Leena, Lipponen, Lasse, Tissari, Varpu, Hilppö, Jaakko, & Rajala, Antti (2010). Oppimisen sillat — Kohti osallistavia oppimisympäristöjä. Cicero Learning. Helsinki: Yliopistopaino, 23—33.

21

Kynäslahti, Heikki, Vesterinen, Olli, Lipponen, Lasse, Vahtivuori-Hänninen, Sanna & Tella, Seppo (2008). Towards volitional media literacy through Web 2.0. Educational Technology, 48(5), 3–9.

Lasten mediabarometri 2011. 7—11-vuotiaiden lasten mediankäyttö ja kokemukset mediakasvatuksesta. Saara Pääjärvi (toim.) Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2012.

Lippman, Laura, Moore, Kristin & McIntosh Hugh (2011). Positive Indicators of Child Well-Being: A Conceptual Framework, Measures, and Methodological Issues. Applied research in quality of life 6 (4), 425—449.

Livingstone, Sonia, Haddon, Leslie, Görzig, Anke & Ólafsson, Kjartan (2011). EU Kids Online. Final.Report.http://www2.lse.ac.uk/media@lse/research/EUKidsOnline/EU%20Kids%20Online%20reports.aspx

McQuail, Denis (toim.) 1972. Sociology of mass communications. Harmondsworth: Penguin Books.

Mediataito ja mediaosaaminen (2009). Tieto- ja viestintätekniikka koulun arjessa -hankkeen ja Lasten ja nuorten mediafoorumin yhteinen määritelmäryhmä. Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta.

Multisilta, Jari (2012). Sosiaalinen media ja verkkovideot viihteessä ja oppimisessa. Teoksessa Hannele Niemi & Riitta Sarras. Tykkää tästä! Opettajan ammattietiikka sosiaalisen median arjessa. PS-kustannus.

Noppari, Elina & Uusitalo, Niina (2011). Kavereita verkossa ja sen ulkopuolella. Näkökulmia nuorten verkkoyhteisöllisyyteen. Teoksessa Seppo Kangaspunta (toim.) Yksilöllinen yhteisöllisyys: avaimia yhteisöllisyyden muutoksen ymmärtämiseen. Tampere: Tampere University Press. http://tampub.uta.fi/K/kavereita_verkossa_ ja_sen_ulkopuolella_2011.pdf

Peura, Juuso, Mikkola, Hanna, Oinas, Mirja Maaria & Tuominen, Suvi. 2006. Netin kuvagallerioiden ilot ja ongelmat. Tunne-hanke. Mannerheimin Lastensuojeluliitto. http://vanhemmat.mll.fi /lapsetjamedia/kuvagalleria_raportti. Pdf

Rideout, Victoria, Foehr, Ulla & Roberts, Donald (2010). Generation M². Media in the Lives of 8- to 18-Year-Olds. A Kaiser Family Foundation Study. http://www.kff.org/entmedia/8010.cfm.

Salokoski, Tarja & Mustonen, Anu. 2007. Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin. Katsaus tutkimuksiin sekä kansainvälisiin mediakasvatuksen ja -säätelyn käytäntöihin. Mediakasvatusseuran julkaisuja 2/2007.

Suoninen, Annukka. 2004. Mediakielitaidon jäljillä. Lapset ja nuoret valikoivina mediankäyttäjinä. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 81, Jyväskylän yliopisto. Saarijärvi: Gummerus.

Vahtivuori-Hänninen, Sanna (2005). Pedagogical Models in Network-Based Education. In Nicholson, Paul, Thompson, Barrie, Ruohonen, Mikko & Multisilta, Jari. (eds.) E-Training Practices for Professional Organisations. London: Kluwer Academic Publishers, 29—36.

Vahtivuori, Sanna & Masalin, Teemu (2000). Designing Communal Web-Based Learning Environments. In (ed.) Tella, S. Media, Mediation, Time and Communication: Emphases in Network-Based Media Education. Media Education Centre. Department of Teacher Education. University of Helsinki. Media Education Publications 9, 59—82.

Vahtivuori, Sanna, Wager, Petra & Passi, Anu (1999). ”Opettaja, opettaja teletiimi ’Tellus’ kutsuu...” Kohti yhteisöllistä opiskelua virtuaalikoulussa. Kasvatus, 30 (3), 265—278.

Vesterinen, Vahtivuori-Hänninen, Oksanen, Uusitalo & Kynäslahti (2006). Mediakasvatus median ja kasvatuksen alueena: deskripitiivisen mediakasvatuksen ja didaktiikan näkökulmia. Kasvatus (The Finnish Journal of Education) 37(2), 31— 44.

Vygotsky, Lev (1986). Thought and language. Newly revised and edited by Alex Kozulin. Cambridge, MA: The MIT Press.

22