Asi

aa n

äkö

vam

mai

sist

a la

psi

sta

ja n

uo

rist

a

Ihmistä tarvitaan aina

1 | 2011

Vammaispalvelut tukevat nuoren itsenäistymistä

Kännykkään mahtuu kaikki

tässä

nu

me

rossa

PääkirjoitusOnnistunut kesäkurssi.

Koulun perässä pääkaupunkiseudulleEnna muutti Orimattilasta Keravalle.

Diagnoosi antoi odottaa

YhdistysVuosikokouskutsu, leirejä, uutisia.

Ihmistä tarvitaan ainaTerttu Hollo jäi eläkkeelle lasten aluesihteerin työstä.

Kaikki tarvittava mahtuu kännykkäänPainettu teksti muuttuu kännykässä puheeksi.

RonjaRaivostuttava melu.

Lyhyesti

NuoretNuorten tärkeät uutiset.

Yhteishaku lähestyyNyt on aika hakea opiskelupaikkaa.

ReimakkaMaailma on erilainen näkövammaisen lapsen vanhemman silmin.

Vammaispalvelut tukevat nuoren itsenäistymistä

Avun päiväkirja avuntarpeen arviointiin

Tutkimus vertaistoiminnastaMitä vertaistapaamisilta odotetaan.

Nuorten maalipallotoimintaMaalipallo on jännittävä peli.

Sopeutumiskursseille selvät sävelet

Liikunnallisen kuntoutuskurssin hakuohje

Lasten kuntoutus

Lomia ja apurahoja

Kerro mielipiteesi

Palvelulomake

37

34

3478

14

19202122

2627

283132343637384042 43

14

JulkaisijaNäkövammaiset lapset ry

OsoiteMalminkaari 15, 00700 Helsinki

puhelin (09) 752 2540www.silmatera.fi

PäätoimittajaLeena Honkanen

sähköposti leena.honkanen@silmatera.fipuhelin (09) 752 2540

GSM 050 538 7296

UlkoasuOlli Turunen / Tovia Design Oy

TaittoLeena Honkanen

Yhdistyksen hallitusMarkku Alahäivälä, pj. Vaasa

Nina Halme, AkaaAnne Kangas, Oulu

Juho Kyntäjä, VantaaMatti Laamanen, VantaaMinna Survonen, PiikkiöJorma Väisänen, Vantaa

LahjoituksetNäkövammaiset lapset ry

Lahjoitustili Nordea 101630-76475

PainopaikkaPainotalo Miktor OyMekaanikonkatu 19

00880 Helsinkiwww.miktor.fi

Ilmestyy 4 kertaa vuodessaISSN 0787-8907

KansiJere Luomala

Kuva Rilla Aura-Korpi

Seuraava Silmäterä ilmestyy toukokuussa. Siihen tulevien juttujen tulee olla

toimituksessa 31. maaliskuuta mennessä.

1 | 2011

AN

NE

LAT

VA-N

IKKO

LA

Leena Honkanentoiminnanjohtaja

Onnistunut kesäkurssi

kK uulun niihin ihmisiin, jotka tähän aikaan vuodesta ovat jo täydessä kevään ja kesän odotuksessa. Huomaan aamuhä-märässä laulavan linnun ja iltaisin luen siemenluetteloita. Paperit on rustattu täyteen penkkirivien kuvia: haaveiden

kasvimaassa itää tulevan kesän kukkaloisto ja kurpitsasato. Täällä toimistossakin ensi kesän suunnittelu on jo täydessä käynnissä – itse asi-

assa on ollut jo pitkään. Kesän kurssien ja leirien paikat on varattu hyvissä ajoin viime vuoden puolella ja leirinjohtajat ja ohjaajat soiteltu tammikuulla. Ohjelmaa ja yksityiskohtia hiotaan sitten H-hetkeen asti.

Silmäterä on kesäkurssilaisen siemenluettelo ja valinnan varaa on. Kun kesä al-kaa, toisiaan seuraavat yhdistyksen omat kesäkurssit: Oo mun kaa!, Voimaa ver-taisuudesta, Huhmari ja Liikunnallinen kuntoutuskurssi. Keskusliiton lastenkun-toutuksellakin on kolme kurssia kesän aikana ja nuorisotoimella omansa. Ja So-keain lasten tuki ry vie taas lomalaisia reissuun. Nyt vaan pitää osata päättää, mi-kä olisi sopivin.

Olen ollut mielissäni siitä, kun jo tammikuun aikana perheet ovat soitelleet toi-mistolle pohtiessaan juuri omalle perheelleen tai lapselleen parasta leiriä. Eten-kin ensikertalaisen voi olla vaikea arvioida minne kannattaa hakeutua. Siksi pi-tääkin kysyä.

Silmäterän sivulla 36 on selvitelty Kelan kustantaman ja RAY-rahoitteisen so-peutumisvalmennuksen eroja ja osallistujien valintakriteereitä. Meidän kesäleireis-tämme RAY rahoittaa perhekurssia nimeltään Voimaa vertaisuudesta. Tällä kurs-silla on mukavan rento leiriohjelma sekä lapsille että aikuisille. Leiriläisten koke-musten ja palautteiden perusteella vertaisuus todella lisää voimia. Tärkeitä ovat myös syntyvät ystävyyssuhteet, jotka jatkuvat myöhemmin arjessa.

Kelan kurssitoimintaa säätelee lainsäädäntö. Näin ollen kurssin tavoitteet ja oh-jelma on ennakolta tarkasti suunniteltu ja Kelan standardin kaikilta osin täyttävä. Kurssilaisen tai perheen pitää asettaa myös omia tavoitteitaan. Tiukasta ohjelmas-ta huolimatta kesän Liikunnallinen kuntoutuskurssi tuntuu osallistujista yleensä lomalta: tavoitteita kohden mennään intoa puhkuen.

Tuettu loma Huhmarissa on Perhelomat ry:n järjestämää lomatoimintaa, johon näkövammaisten lasten perheet voivat hakeutua yhdistyksemme kautta. Huhma-rissa meillä ei ole omia ohjaajia, vaan lomalaiset nauttivat paikan tarjoamasta ohjelmasta. Olen ollut huomaavinani, että aiem-milla leireillä ja kursseilla toisiinsa tutustuneet perheet ovat hakeutuneet yhtä aikaa Huhmarin lomalle, mikä on tieten-kin mukavaa. Näin saadaan järjestettyä yhteinen loma yh-dessä viihtyville lapsille ja vanhemmille.

Paikat, ohjaajat ja ohjelma ovat tärkeitä, mutta tärkein-tä ovat itse osallistujat: leiriläiset ja kurssilaiset. Heitä varten näitä leirejä tehdään. Siksi myös ohjelma muotoutuu lopulliseen muotoonsa vasta, kun tiedetään millaisia lapsia ja perheitä on tu-lossa mukaan.

Selailkaa rauhassa tulevan kesän leirejä, soitelkaa ja kysykää. Mietitään yhdessä mi-kä loma, leiri tai kurssi voisi olla teidän tarpeisiinne juuri nyt paras. Satoisaa leirivuotta!

4

Leena honkanen

sS anotaan että muutok-sessa, jopa ei-toivo-tussa, on aina mah-dollisuus. Mervi ja

Mika Pyykkösen perhe on kuuden yh-teisen vuotensa aikana ehtinyt kokea mo-nia elämänkäänteitä, jotka eivät aina ole

Viime lokakuussa orimattilalainen Pyykösen perhe pakkasi muuttokuormansa ja lähti kohti Keravaa. Edessä oli uusi koti ja uudenlainen elämä.

Koulun perässä pääkaupunki-

seudulleolleet tervetulleita; takana on homekote-ja ja viisivuotiaan Enna-tyttären sokeu-den selviäminen neljän kuukauden iäs-sä. Viimeisimmän kodin osoittautumi-nen hometaloksi, vaati taas uutta muut-toa; sukulaisten nurkissakaan ei kovin pitkään voi majailla. Lopullisen sysäyk-

sen lähtöön pääkaupunkiseudulle antoi kuitenkin Ennan koulun valinta.

– Tapasimme viime kesänä Näkö-vammaiset lapset ry:n sopeutumisval-mennuskurssilla perheen, jonka poika kävi ruotsinkielistä sokeainkoulua Hel-singissä. Perhe oli täysin suomenkieli-

LEEN

A H

ON

KA

NEN

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1

LEEN

A H

ON

KA

NEN

LEEN

A H

ON

KA

NEN

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1 5

6

nen, mutta koki, että ruotsi koulukie-lenä ei ollut tuottanut ongelmia. Hei-dän kertomansa sai minut ajattelemaan, voisiko se olla meidän Ennallekin sopi-va paikka, hän kun ei varmaan ihan ta-vallisessa koululuokassa pärjäisi. Niin-pä huikkasin leiriltä lähtiessä, että eh-kä mekin muutamme pääkaupunkiseu-dulle syksyllä, kun Enna aloittaa eska-rinsa ja täällä nyt ollaan, Mervi Pyyk-könen kertoo nauraen.

– Sydän ja suuri osa ystävistä on vielä Lahden seudulla, mutta nyt on aika ra-kentaa elämää ja uusia verkostoja tänne. Suureksi avuksi tässä ovat olleet näkö-vammaispiireistä saadut ystävät. Joita-kin ennestään tuttuja perheitä asuu tääl-lä, ja kävimme jo ensimmäisen kerran pääkaupunkiseudun sokkotreffeilläkin. Siellä on helppo tutustua uusiin ihmisiin.

Muutto kannattiMervi ja Mika ovat tyytyväisiä teke-määnsä ratkaisuun. Homeelle altistu-minen ehti vaarantaa koko perheen ter-veyden. Nyt upouudessa asuintalossa on raikas huoneilma. Koulu oli kuiten-kin kaikkein ratkaisevin syy Keravalle muuttoon; terve asunto olisi varmasti löytynyt Lahdestakin.

– Kun soitin ensimmäisen kerran Svenska Skolan för Synskadeen, olin ih-meissäni kuinka ystävällisen vastaan-oton sain. Meidät toivotettiin heti ter-vetulleiksi tutustumaan kouluun. Kou-lu osoittautui todella upeaksi ja henki-lökunta on aivan ihanaa, Mervi Pyyk-könen iloitsee.

– Kun lapsen asioiden kanssa on jou-tunut taistelemaan paljon, ei oikein osaa odottaa enää mitään hyvää ja nyt yhtäk-

kiä se Ennan koulun kohdalla olikin tot-ta. Näkövammaiskoulussa henkilökun-ta tietysti ymmärtää näkövammaisen lapsen tarpeet ihan toisin kuin missään muualla. Vanhemman ei tarvitse selit-tää ja pyytää anteeksi lapsensa sokeutta.

– Puolentoista kuukauden esikou-luaikanaan Enna on jo oppinut laske-maan ruotsiksi yhdestä kymmeneen ja laulamaan monta ruotsinkielistä lau-lua. Hän myös selvästi ymmärtää aika paljon laulujen sanoista. Koulussa En-na saa myös uusia jännittäviä kokemuk-sia; hän on käynyt jo vierailemassa Nor-jan suurlähetystössä ja tavannut oikean Lucia-neidon.

Muutto toiselle paikkakunnalle on aina iso käänne elämässä ja kaikki sii-hen liittyvä ei ole Pyykköstenkään koh-dalla pelkästään positiivista.

– Täällä on joutunut taas lähettämään kaikki tuki- ja terapia-anomukset uudel-leen. Vanhoja ystäviäkään ei tapaa enää niin usein. Kaikkein haikeinta on ollut kuitenkin se, että 9-vuotias Joona-poi-kamme jäi koulun tähden isänsä luok-se Orimattilaan ja voimme olla yhdes-sä vain viikonloppuisin, Mervi Pyykkö-nen murehtii.

Helpolla emme ole päässeet Mikan ja Mervin rakkaus leimahti työn merkeissä. Molemmat ovat rekkakuske-ja. Mervi on tosin joutunut jättämään työnsä, kun Mika ajaa nykyisin pitkää linjaa Helsingin ja Jyväskylän välillä. Työpäivä alkaa iltaseitsemältä ja kotiin hän ehtii aamulla seitsemän kahdeksan välillä. Kun työviikon viimeinen vuoro on perjantain ja lauantain välinen yö, perhe ehtii viettää yhteistä aikaa vain sunnuntaina.

– Minä tunnen itseni vähän niin kuin viikonloppuisäksi. Töitä täytyy tehdä, mutta vapaa-aikana olemme sitten yh-dessä perheen kesken. Me emme kuu-lu niihin, jotka pääsevät helpolla, mutta meillä on silti hyvä elämä, Mika Pyyk-könen sanoo.

Pyykkösten arki rytmittyy Mika-isän työvuorojen ja Ennan aikataulujen mu-kaan. Enna lähtee taksilla kouluun aa-mulla puoli yhdeksältä ja palaa kolme-na päivänä viikossa kahden jälkeen ja kahtena neljältä. Mikan nukkuessa voi-mia seuraava yön työhön, Mervi hoitaa Ennan asioita. Hakemuksia ja puhelin-

soittoja on paljon, niin kuin jokaises-sa vammaisen lapsen perheessä. Kou-lupäivän jälkeen on edessä vielä Ennan terapiakäynnit.

– Vaikka työtä kotona on yllin kyl-lin, kotona oleminen ei minulle pitkän päälle riitä. Jotain omaa täytyy olla. Re-kan rattiin en varmaan enää lähde, joten uuden ammatin hankkiminen on mie-lessä. Ennan hakemuksia kirjoittaessa ja koko tätä meidän elämää pyörittäes-sä on kertynyt paljon sanottavaa. Ehkä minusta jonain päivänä tulee toimitta-ja, Mervi miettii.

– Vaikka lapset ja perheen yhdessä-olo on meille kaikkein tärkeintä, odo-tan innolla sitä, kun alan saada yhden omaishoitajan vapaapäivän kuukaudes-sa. Silloin meille Mikan kanssa tulee vih-doinkin yhteistä aikaa; parisuhdetta-kin täytyy hoitaa. Kaikkien vaikeuksien keskellä se on joskus ollut lujilla, Mervi Pyykkönen myöntää.

Vertaistuki on välttämätöntä– Me tulimme mukaan näkövammaisten lasten vanhempainyhdistyksen toimin-taan pian sen jälkeen, kun Ennan soke-us oli todettu. Sain toimistolta lahtelai-sen vertaistukijan yhteystiedot ja pian olimme jo mukana myös leireillä ja vii-konlopputapaamisissa. Siellä tunsi ole-vansa omiensa parissa.

– Arkipäivän elämässä joutuu koh-taamaan ennakkoluuloja ja joskus il-keyttäkin. Tässäkin talossa on yksi naa-puri, jota harmitti se, että Ennan inva-merkillä voin pysäköidä autoni pihalle. Hän purki raivonsa haukkumalla Ennan ja kaikki vammaiset. Tällaiseen saa ai-na olla varautunut. Vertaisryhmässä ei tarvitse murehtia siitä, että joku katsoi-si omaa lasta arvostellen tai ihmetellen, vaan jokainen lapsi on hyvä ihan sellai-sena kuin on.

– Ensimmäisillä leireillä minuun teki suuren vaikutuksen se kun näin, miten isommat näkövammaiset lapset olivat jo kavereita keskenään ja kulkivat yhdes-sä ilman vanhempiaan. Heikkonäköiset opastivat sokeita. Ymmärsin, että sellai-sessa kaveripiirissä haluaisin Ennan-kin jonain päivänä nähdä. Siksi olem-me käyneet ahkerasti kaikissa tapaami-sissa, mihin suinkin vain olemme pääs-seet. Ennalle pitää antaa mahdollisuus omiin kavereihin ja hyvään lapsuuteen.

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1

Ennan sokeus selvisi meille hänen ollessaan neljän kuu-kauden ikäinen. Sairaalan kanttiinissa, pohtiessani kuu-

lemaani, olin järkyttynyt, mutta rauhallinen. Heti ensimmäis-ten ajatusten joukossa, kahvia juodessani, mietin, että minun olisi ensimmäisenä kotiin päästessämme otettava yhteyttä nä-kövammaisten yhdistykseen, saadakseni tietoa ja vertaistu-kea. Niin teinkin, eikä mennyt kauaa, kun vertaistukija tuli käymään kotonamme. Hän sai puhuttua minut helposti mu-kaan yhdistyksen toimintaan ja leireille. Oli helppo mennä mukaan, kun tunnisti edes yhdet kasvot vieraasta joukosta.

Aloitimme syysleiristä. Ennan ollessa alle vuoden ikäinen, olimme jo ensimmäisellä kuntoutuskurssilla Iiriksessä. Ke-väällä olimme pääsiäisleirillä ja kesällä jo kesäleirillä. En-na oli puolitoistavuotias, ja diagnoosina vain molempien sil-mien sokeus. Muuta emme tienneet. Emme tienneet, miksei Enna näe mitään ja mikä tämän on aiheuttanut. Se mietitytti kovasti, sillä muilla tuntui olevan syy näkövammaan, joskin kaikilla erilaiset. Me elimme epätietoisuudessa ja pelkäsim-me, että asiaan saattaa liittyä vielä muutakin (niin kuin so-keus itsessään ei olisi kyllin paha asia). Olimme käyneet pe-rinnöllisyysklinikalla, mutta sieltä ei osattu arvailla mitään.

Erään kerran taas leirillä ollessamme, oli mukana kak-si muutakin tyttöä, jotka Ennan tavoin nauttivat erityises-ti musiikista. Molemmilla oli sama, joskin erittäin harvinai-nen diagnoosi SOD (Septo-optinen dysplasia). Enna muis-tutti jotenkin kovasti ikäistään tyttöä, jonka äidin kanssa kii-kutimme vaunuilla ääniyliherkkiä lapsiamme alas majoitus-tiloihin syömään, pois ruokailun kovista äänistä. Lasten sa-mankaltaisuus herätteli. 

Leiri oli vertaistukea ja yhdessäoloa parhaimmillaan. Koto-na, leirin loputtua, jäin pohtimaan, josko Ennalla voisi myös olla tuo harvinainen sairaus. Pidin sitä kuitenkin epätoden-näköisenä, sillä jos leirillä olleista kymmenestä perheestä kol-mella olisi sama harvinainen oireyhtymä, niin eihän se silloin voisi kovin harvinainen olla.

Seuraava lääkärikäynti oli syksyllä; tällä kertaa eri lääkä-rillä. En voinut olla kysymättä jälleen kerran, olivatko mag-neettikuvat aivan varmasti kunnossa. No, olivathan ne tieten-kin. Lääkäri kuitenkin ihmetteli, miksei niitä oltu varmuu-den vuoksi lähetetty spesialistille Helsinkiin, sillä lasten mag-neettikuvia on hyvin vaikeaa tutkia. Kuvat lähtivät matkaan. Seuraava tapaaminen oli taas Väestöliiton lääkärin kanssa. Odo-tin jännityksellä uutisia kuvista. Olisiko meillä vihdoinkin mah-dollisuus tietoon, mikä sokeuden oli lapsellemme aiheuttanut? Toisaalta, pelotti. Mitä saammekaan tietää? Kuinka vakavasta sairaudesta on kysymys? Lähtisimmekö kenties taas vastaan-otolta yhtä tyhjinä kuin ennenkin. Tällä kertaa meitä onnisti: saimme diagnoosin! Valtava epätietoisuuden aukko rinnassam-me vaihtui useisiin kysymyksiin. Tieto helpotti ja jännitys ka-tosi. Ennalla oli SOD, kuten ystävänikin lapsella. En voinut olla soittamatta hänelle ensimmäiseksi näitä kamalan ihania uutisia.

Nyt tiesimme diagnoosiin kuuluvan runsaan oireiden kir-jon. Kaikenlaista saattaisi liittyä tyttäreemmekin: hormo-nipuutokset, kehitysvamma ja lukuiset muut taudin kuvaan kuuluvat inhottavuudet saattaisivat olla meidänkin tulevai-suuttamme. Oliko lapsemme sittenkään muuten terve, aino-ana poikkeuksena sokeus? Tässä luulossa olimme kokoajan eläneet. Koska SOD:iin liittyvä oireisto on niin laaja, lääkärit lähtivät siitä oletuksesta, että Ennallakin saattaisi olla muita-kin ongelmia. Vaihdoimme TAYS:n piiriin ja kävimme siel-lä tutkimuksissa. Kasvuhormonipuute oli varsin selvä. Kehi-tysviive vaihtui kehitysvammaan viime keväänä, Ennan ol-lessa neljävuotias. Liitännäisoireita on useita: lihasjänteyden heikkous, uni- ja syömisongelmat, ääniyliherkkyys ja aistin-säätelyyn liittyvät ali- ja yliherkkyydet (neitimme esimerkik-si piti jo pienenä vahvoista mauista kuten chilistä ja raa´asta sipulista). Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin, että meillä nyt oli tiedossa oireyhtymä, jota osattiin hoitaa ja tutkia oikein, koska tiedettiin missä riskit ovat. Moni asia kirkastui meille tiedon myötä, vaikka se kirkkaus tuntui välillä sokaisevan meidätkin. Olen jälkikäteen miettinyt useasti, mikä tyttäremme tilan-ne olisi, jos en olisi mennyt leirille ja saanut niitä kokemuk-sia, jotka herättivät epäilyni. Tai jos magneettikuvia ei olisi koskaan lähetetty Helsinkiin tutkittavaksi. Täytyy siis tode-ta, että on meillä kaiken kurjuuden keskellä ollut niitä onnen kantamoisiakin ja diagnoosin saanti oli monen onnistumisen summa. Ei koskaan mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Mervi Pyykkönen

Diagnoosi antoi odottaa

Mervi, Joona ja Enna .

MIK

A P

YY

KKö

NEN

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1 7

yh

dis

tys

8

LEEN

A H

ON

KA

NEN

Markku Alahäiväläpuheenjohtaja

Mikä on liikaa, mikä liian vähän ja mikä on sopivasti?Hyvää alkanutta vuotta 2011! Vuosi on tuonut jo pal-

jon hienoja hetkiä meidän perheen kulkuun: huippu-na – vaimoni nuorin veli meni tammikuussa naimisiin! Mitähän kaikkea vuosi tuokaan tullessaan, sen tulevat kuukaudet näyt-tävät.

Näkövammaisten lasten kanssa mietimme hyvinkin usein si-tä, mitä vaatia ja mitä ei vaatia, mikä on sopivasti, mikä on liian vähän ja mikä on liikkaa?

Ollessani nuori poika, noin kymmenen vuoden ikäinen, isä-ni lähti töihin ja antoi meille lapsille: minulle, kaksoisveljelleni ja kaksi vuotta vanhemmalle siskolleni, tehtävän. Meillä oli ko-tona suurehko perunapelto. Kesän aikana peltoon kasvoi pal-jon rikkaruohoja, jotka vaikeuttivat perunoiden kasvua. Tehtä-vänämme oli tuona kesäisenä päivänä kitkeä pois rikkaruohot. Työn määrä ei ollut pieni, ei ainakaan meistä lapsista. Olisi ollut niin paljon muuta mukavampaa askaretta toimitettavaksi. Va-litus ei auttanut, tehtävä oli annettu ja se oli suoritettava. Kuin-ka kauan työhön meni aikaa, sitä en enää muista; mutta sen muistan, että suoritimme sen loppuun. Vanhempamme olivat tyytyväisiä, ja perunat tuntuivat maistuvan entistä paremmil-ta syksyn ja talven ruokapöydässä. Oliko tehtävän työn määrä meille lapsille liian suuri vai sopiva – sitä en osaa sanoa – mut-ta sen tekemisestä ei ollut mitään haittaa, vaikkakin sen ensin tuntui kohtuuttoman rankalta.

Lapsen on hyvin vaikea itse asettaa itselleen sopiva raja te-kemisiinsä. Hän tarvitsee siihen vanhemman kokemusta, nä-kemystä ja (toivottavasti) viisautta. Omat poikani lähestyvät kovaa vauhtia aikuisuutta (Lassi on kohta 16 ja Leevi 14). Mitä heidän tulisi osata nyt ja mitä heidän tulisi harjoitella nyt, jotta he ovat osaamiseensa tyytyväisiä aikuisina. Taitojen osaamis-ta ei rakenneta hetkessä, se vaatii vuosien harjaannuttamista ja kypsymistä. Ei myöskään yksi yhteen voi toiselta näkövammai-selta vaatia samaa kuin toiselta, on löydettävä yksilöllinen ”oi-kea polku”. Siinä onkin haastetta kerrakseen.

Näkövammaisen lapsen varhaiskuntoutusohjelma LA-KU an-taa osviittaa 0–6-vuotiaiden lasten taitojen kehittymisestä kah-deksalla eri osa-alueella. Pojillamme on vierähtänyt vuosia LA-KU-ajoista. Itse koin arvioinnin mielekkääksi; se toi perspek-tiiviä siihen, mitä muut saman ikäiset lapset osaavat ja auttoi kiinnittämään huomiota laajemmin lapsen kokonaisvaltaiseen kehittymiseen. Selaillessani nuoremman poikamme kansioita huomasin, kuinka kielellisen alueen vilkkaus oli nähtävissä jo alle vuoden ikäisenä taaperona. Puhetta on riittänyt, hyvä niin.

Mistä mittarit sitten kuuden ensi vuoden jälkeen? Vai tarvi-

taanko mittareita ensinkään? Poikamme ovat soittaneet joku-sen vuoden musiikkiopistossa; toinen trumpettia ja toinen pia-noa. Harjoittelu on ollut väliin hyvinkin nihkeää ja soittohar-rastus on ollut joitakin kertoja katkolla. Nyt vastikään molem-mat pojat toivat esille seikan, että voisi alkaa harjoitella soit-tamista enempi – siitähän voisi olla hyötyä. Ah, mikä hieno oi-vallus! Taidoista ja osaamisesta voisi olla hyötyä itselle, ei vain harjoittelua harjoittelun vuoksi ja siksi, että vanhemmat ovat jollain kumman konstilla saaneet lapsen houkuteltua harras-tuksen pariin.

Kotitöitä, pitääkö näkövammaisen tehdä kotitöitä? Minkälai-sia, kuinka paljon? Poikamme tekevät kotitöitä: normaaleja pe-rustöitä; siivoamista, pöydänkattamista, roskien viemistä, tiski-koneen tyhjentämistä, ruuanlaittoapua. Tylsää; kyllä välillä oi-keinkin tylsää. (Sivuhuomautus – aikuinenhan aina tekee näitä töitä riemurinnoin ja innon siivittämänä – vai tekeekö?) Vanha viisaus: ”ei oppi ojaan kaada”, pätee edelleen. Vuoropuhelu las-ten vanhempien, lasten ja nuorten itsensä kanssa, sekä aikuis-ten näkövammaisten kanssa on vahvista-nut näkemystäni siitä, että sopivas-ti säännöstelty työ kantaa taidon hedelmää.

Vanhempi poikamme oli tässä yhtenä päivänä tyyty-mätön, kieltämättä ei hy-vään ruokaan, ja totesi ruu-an pohjanoteeraukseksi. Onneksi löytyy taito tilata sujauttaa pizzaa pöytään ja taas vatsa laulaa.

… kohti seikkailuja vuon-na 2011.

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1

yh

disty

s

VuosikokouskutsuKutsu yhdistyksen varsinaisille jäsenille Näkövammaiset lapset ry:n vuosikokoukseen.Kokous pidetään sunnuntaina 20.3.2011 klo 10.30Holiday Inn -hotellissa Tampereella.

Esityslista

1 Kokouksen avaus2 Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkir-jantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa 3 Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus4 Hyväksytään kokouksen työjärjestys5 Esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja tilintarkastajien lau-sunto vuodelta 20106 Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapau-den myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille7 Vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä jäsenmaksun suuruus vuodelle 20128 Valitaan yhdistyksen puheenjohtaja ja hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle9 Valitaan kaksi tilintarkastajaa ja heille varatilintarkastajat vuodelle 2012J Käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiatK Käsitellään jäsenten hallitukselle vähintään kaksi (2) viikkoa ennen kokousta tekemät esitykset, joista hallituksen on esitet-tävä lausuntonsa kokoukselleL Kokouksen päätös

Tervetuloa!

Näkövammaiset lapset ryHallitus

Vanhempien viikonloppuVanhempien viikonloppu 19.–20.3.2011 ja yhdistyksen vuosikokous 20.3. klo 10 Holiday Inn -hotellissa Tampereella

Lauantai-ilta Tampereella sujuu keskustellen. Ensin kahvitel-laan ja puhutaan yhdessä niistä näkövammaisten lasten ja yh-distyksen toiminnan asioista, jotka osallistujia kiinnostavat. Päivällisen jälkeen siirrytään porukalla vapaamuotoisempiin omakustanteisiin iltarientoihin johonkin Tampereen keskustan ravintolaan.

Sunnuntaina heti aamiaisen jälkeen pidetään yhdistyksen vuosikokous, jonka jälkeen lounas ja kotimatka.

Vanhempien viikonloppuna aikuiset juttelevat, rentoutuvat ja kokoustavat keskenään, joten lastenhoitoa kannattaa alkaa jo kysellä mummeilta ja kummeilta.Viikonlopun omavastuu on 50 euroa / henkilö (yhdistyksen varsinaiset jäsenet ja puolisot). Vuosikokoukseen osallistujien matkat korvataan yhdistyksen matkustussäännön mukaisesti. Pysäköintimaksu hotellin parkkihallissa on 10 euroa/vrk, jonka osallistujat maksavat itse.Viikonlopun ilmoittautumislomake löytyy www.silmatera.fi -sivustoilta. Voit myös tilata lomakkeen toimistolta. Pelkästään vuosikokoukseen osallistujille yhdistys tarjoaa lounaan, joten ilmoittautuminen siinäkin tapauksessa on tärkeää. Ilmoittautumiset 17. helmikuuta mennessä.

Tarkista jäsenyytesi ja yhteystietosiYhdistyksen vuosikokouksessa äänioikeuttetuja ovat yhdistyk-sen varsinaiset jäsenet. Jäsenmaksusta näette perheenne yh-distykseen kuuluvien jäsenten nimet. Jäseneksi voivat liittyä näkövammaisen lapsen vanhemat tai huoltajat.Vuoden 2011 jäsenmaksut, joiden suuruus on 15 euroa/hen-kilö (jos kaksi jäsentä perheestä, toisen jäsen maksu on 10 eu-roa eli yhteensä 25 euroa/perhe) on postitettu nelisen viikkkoa sitten. Suurin osa jäsenistä on varmasti maksanut jäsenmaksun erä-päivään mennessä. Toivomme, että kaikki jäsenet pitävät huol-ta maksusta joka tapauksessa tämän kuun aikana. Muistakaa käyttää viitettä maksaessanne. Ilmoittakaa osoitteen, puhelinnumeron tai sähköpostiosoit-teen muutoksista toimistolle!

Näkövammaiset lapset ryMalminkaari 1500700 Helsinki09-752 2540nlt@silmatera.fiwww.silmatera.fi

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1 9

10

yh

dis

tys

Me pohjoisen perheet vietimme yhteistä pikkujoulua 11.12.2010 Erityislasten omaiset ry:n toimitiloissa. Nautimme jouluruoista ja mukavasta yhdessäolosta. Mukana oli viisi perhettä. Joulupukkikin kävi muorinsa kanssa tervehtimäs-

sä meitä. Kaikki olivat olleet kiltteinä ja lahjojakin saatiin.

Koko sydämestämme toivotamme teillehyvää uutta vuotta!Tuokoot uusi vuosi ja valkolumi teille naurua ja iloa. Harmit ja murheet kaikotkoot. Odotetun vieraan lailla astukoon vuosi uusi juhlamielin kotiinne. Tuokoon se tullessansa terveyttä, iloa ja onnea. Marina Petšonkina, Irina ja koko työryhmämme

От всей души поздравляем Вас с наступающим Новым годом!

Пусть Новый год и белый снег Вам радость принесут и смех,

Обиды, горечь, непокой, Пусть пронесутся стороной.

Пусть Новый год как гость желанный,

Торжественно в Ваш дом войдет.

Здоровья, радости и счастья С собою вместе принесет!

М. Печенкина, Ирина и вся наша команда

Karjalan tasavallan vanhempainyhdistyksen uuden vuoden tervehdys yhdistyksemme jäsenille

Lapin perheiden pikkujoulu

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1

yh

disty

sPääsiäinen tulee!Lähde Laukaan Peurunkaan viettämään iloista pääsiäisviikonloppua 22.–24. huhtikuuta.

Liiku:Keilausta, fresbeegolfia, curlingia, spinningiä, luistelua ja kun-tosali valintasi mukaan.

Juhli: Pukeudu noitien ja haltioiden iltaan!Tapaa Hilarius-hiiri! Osallistu hevosajeluun. Karaoke lapsille ja aikuisille.

Rentoudu:Vietä alkavan kevään ensimmäinen rantasaunailta.Vanhempien keskustelu Pölkin talolla.Buffetpöytä tarjolla koko päivän. Mukavaa porukkaa, leikkejä, pelejä, Nintendo Wii.

Hinnat:Näkövammaiset lapset ry kustantaa näkövammaisen lapsen pääsiäisen. Saattajan maksu on 34 euroa. Muut perheenjäsenet maksavat viikonlopusta seuraavasti:l aikuiset ja 14-vuotta täyttäneet nuoret 150 euroa l 4-13 -vuotiaat lapset 70 euroal alle 4-vuotiaat maksutta Leirimatkoja ei korvata.Hinnat sisältävät majoituksen, ruoat (aamiaisen, lounaan ja päivällisen) tulopäivän tervetulokahvista lähtöpäivän lounaa-seen, asiakassaunojen käytön sekä kivan leiriohjelman. Huom. Peurungan kylpyläosasto on leirin aikana suljettu remontin vuoksi. Leiripaikkaan voit tutustua osoitteessa www.peurunka.fi

Ilmoittautumislomakkeen voi täyttää www.silmatera.fi -sivus-toilla tai tilata toimistolta 09-752 2540. Ilmoittautumiset 11.3. mennessä.

Tavataan Peurungassa!

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1 11

yh

dis

tys

12

Voimaa vertaisuudesta!Perhekurssi (Ray Sopeutumisvalmennus)

Kavereita, keskusteluja, leikkiä ja temmellystä – lähde perhekurssille 4.–9.7. Kannonkosken Piis-palaan.

RAY:n tukema kurssi on suunnattu ensisijaisesti näkövammai-sille 0-11 -vuotiaille lapsille perheineen. Kurssilla vietetään aikaa perheiden kesken ja nautitaan leirin monipulisesta ohjelmasta. Näkövammaisille lapsille ja heidän sisaruksilleen on järjestetty omaa ohjelmaa, silloin kun van-hemmat keskustelevat vertaisryhmässään. Luvassa on uintia, iltanuotioita ja ennen kaikkea vertaistukea. Hinnat:l Näkövammainen lapsi ja yksi saattaja osallistuvat leirille il-maiseksi. Muut perheenjäsenet maksavat leiriviikosta seuraavasti:l aikuiset ja 15–18-vuotiaat nuoret 140 euroal 4–14-vuotiaat 90 euroa l alle 4-vuotiaat maksutta Hinnat sisältävät täysihoidon (aamiainen, lounas, päivällinen, iltapala ja majoitus) sekä leiriohjelman. Leirimatkoja ei korvata. Leirille haetaan erillisellä hakulomakkeella, joka löytyy www.silmatera.fi -sivustoilta. Kaavakkeen voi pyytää myös yhdistyk-sen toimistolta. Hakemukset toimistolle 6.5. mennessä.

Loma HuhmarissaNäkövammaiset lapset ry:n kautta haettava Per-helomat ry:n järjestämä tuettu loma 11.–16.7. Lomakeskus Huhmarissa Polvijärvellä

Huhmarissa on loistavat puitteet leppoisalle lomailullelle. Ran-nan ja luonnon läheisyys sekä sisätilat allasosastoineen kutsu-vat viettämään aikaa. Ja sillä välin, kun koko perhe rentoutuu yhdessä, Huhmarin kettiö valmistaa herkulliset täysihoitoate-riat. Huhmarissa on mahdollisuus osallistua myös ohjattuihin vapaa-ajan ohjelmiin. Lue tarjonnasta osoitteessa: www.lomakeskushuhmari.com.

Näkövammaiset lapset ry:n kautta tuetulle lomalle voi ha-keutua kahdeksan näkövammaisen lapsen perhettä. Valinta-perusteena on esim. lapsen sairauden tai vammaisuuden aihe-uttama rasite perheelle, omaishoito, vammaisen lapsen yksin-huoltajuus tai muut vastaavat seikat. Tukea voidaan myöntää peräkkäisinä vuosina vain erittäin painavista syistä. Lomalle hakeudutaan Näkövammaiset lapset ry:stä saatavalla hakulomakkeella (netissä osoitteessa: www.perhelomat.fi)Hakulomake palautetaan huolellisesti täytettynä 26.4. mennessä Näkövammaiset lapset ry:n toimistoon. Yhdis-tys esivalitsee lomatuen saajat ja lähettää ehdotuksen Perhelo-mille. Perhelomat ry tekee lopullisen päätöksen vastaa kaikes-ta muusta lomaan liittyvästä. Perhelomien puhelinnumero on 09-763 893.Hinnat: Aikuiset maksavat lomasta 110 euroa / henkilö (sisältää majoi-tuksen ja täysihoidon)Alle 16-vuotiaiden lasten loma on ilmainen.Matkoja ei korvata.

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1

yh

disty

s

llmoittaudu netissä: www.silmatera.fi -> toiminta Tiedustelut: 09-752 2540

Oo mun kaa! -seikkailuleiriOo mun kaa! -leiri 8.–12.6. Loma- ja kurssikeskus Koivupuistossa, Ylöjärvellä

Leiri on suunnattu 8–13-vuotiaille. Mukaan mahtuu 12 näkö-vammaista lasta. Leirillä seikkaillaan, uidaan ja pelataan yhdes-sä uusien ja vanhojen kaverien kanssa. Ja mikä sen parempaa kuin illalla touhukkaan päivän jälkeen istahtaa iltanuotioille. Hinnat:Leirin omavastuu on 80 euroa. Hintaan sisältyy majoitus kah-den hengen huoneissa, ruokailut (aamupala, lounas, päivälli-nen, iltapala) sekä leiriohjelma. Leirimatkoja ei korvata. Kun-nan sosiaalitoimelta voi tarvittaessa anoa henkilökohtaista avustajaa lapselle leiriviikoksi sekä avustusta lapsen leirimak-suun. Leirille haetaan erillisellä hakulomakkeella, joka löytyy www.silmatera.fi-sivustoilta. Kaavakkeen voi pyytää myös yhdistyk-sen toimistolta. Hakemukset toimistolle 6.4. mennessä.

Tulossa syksyllä 2011Syysviikonloppu perheille 17.–18.9. Majatalo Onnelassa Tuusulassa.

Vanha tuttu Onnela on uusinut huoneitaan ja ilmettään parin viime vuoden aikana. Pienimmille lapsille on pihassa oma leik-kialue ja syyskuisena viikonloppuna ulkoilumahdollisuudet ja maisemat ovat mahtavat.Viikonloppua vietetään saunoen, jutellen ja leikkien. Mukavat ohjaajamme takaavat sen, että lapsille riittää hauskaa puuhaa. Hinnat:Viikonloppu, joka sisältää majoituksen, lauantaina tulokah-vin ja päivällisen, sunnuntaina aamiaisen ja lounaan sekä leiri-ohjelman maksaa kahden hengen huoneeseen majoittuvalta perheeltä 50 euroa (huoneeseen voi majoittua neljä henkilöä, joista kaksi lisävuoteilla). Mukaan mahtuu 15 perhettä. Viikon-loppua tukee Sokeain Ystävät ry.Hakemukset toimistolle 15.8. mennessä.

Isien viikonloppu ja äitien viikonloppu tulossa loka-marras-kuussa. Seuraa Silmäterän ilmoituksia!

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1 13

14

EER

O-P

EKK

A H

OLL

O

Lapsenlapset Hilma ja Akseli mummon kuvataidekoulussa .

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1

Ihmistä tarvitaan ainaLeena Honkanen

tT erttu Hollo tietää mistä puhuu. Taka-na on neljänkym-menenneljän vuo-

den työura ensin lastentarhan opettaja-na ja päiväkodin johtajana ja vuodesta 1990 lähtien Näkövammaisten Keskus-liiton lasten aluesihteerinä ja kuntoutus-ohjaajana. Kolmen lapsen äitinä ja vii-den isoäitinä on tullut myös omakoh-taista kokemusta.

Vielä 1990-luvulla ja pitkälti 2000-lu-vulle Keskusliitto myi aluesihteereiden työpanosta keskussairaaloiden kuntou-tusohjaukseen. Terttu Hollonkin työs-tä oli alkujaan 95% kuntoutusohjausta. Auton mittariin on kertynyt satoja tu-hansia kilometrejä alueella, joka laajim-millaan on ulottunut Tampereelta kä-sin Vaasaan, Seinäjoelle ja Lahteen asti.

– Moni asia sekä työssä että lasten elämässä on muuttunut sitten huhti-kuun 1990, jolloin aloitin työni näkö-vammaisten lasten perheidensä paris-sa. Kuntoutusohjaus väheni pikkuhiljaa, kun sairaanhoitopiirit saivat omia kun-toutusohjaajan toimia ja työni painottui ammattihenkilöstön kouluttamiseen.

– Tietotekniikka on parantanut nä-

kövammaisen lapsen tiedonsaanti- ja kommunikaatiomahdollisuuksia, mut-ta ihmisen tarvetta se ei pysty koskaan poistamaan. Vanhempien ja työntekijöi-den tuki ja ohjaus on joka tapauksessa lapselle olennaisinta, opetellaan sitten pistenäytön käyttöä tai arjen askareita, Terttu Hollo sanoo.

Kuntoutus avaa selviytymispolun– Kuntoutuksen tavoitteena on hyvä ar-ki vammasta huolimatta. Kun lapsen ke-hitystä ja perheen voimavaroja tuetaan kuntoutuksen keinoin, pystytään mo-nia esteitä ennakoimaan ja raivaamaan tulevan kehityksen tieltä.

– Tärkeää on viedä tietoa kuntoutuk-sen mahdollisuuksista myös lääkäreille. Kun vammaa tai sairautta ei voida pois-taa lääketieteen keinoin, kuntoutus an-taa avaimet selviytyä vammasta huoli-matta. Yhteiskunta tarjoaa kuntoutus-palveluita, joten jokaisen vammaisen lapsen perheen oikeus on saada niis-tä tietoa. Perheen oma asia on, ottaa-ko se palvelun vastaan. Minä suositte-len ottamaan.

– Kuntoutus ei saa kuitenkaan muo-

dostua elämän keskeiseksi sisällöksi. Jos terapian määrä tai kotiin tuodut oppi-mistavoitteet alkavat käydä vanhempi-en tai lapsen itsensä voimille, pitää osa-ta myös joustaa. Lapsia ja kelloja ei saa kokoajan vetää, niiden pitää saada myös käydä. Elämällä aivan tavallista arkea, oppii paljon asioita; kasvua ja kehitys-tä tapahtuu monin keinoin.

Harjoituksesta rutiiniksi– Jotta näkövammainen lapsi saisi sa-man kuin näkevä, hän tarvitsee paljon enemmän. Siksi perheellä on paljon teh-tävää vammaisen lapsen taitojen ohjaa-misessa. Alle 16-vuotiaan vammaistu-en myöntäminen perustuukin suurelta osin tähän ylimääräisen ohjauksen tar-peeseen, eikä ainoastaan kuluihin, jot-ka lapsen vamman seurauksena synty-vät. On hyvä, että yhteiskunta on ym-märtänyt tämän tuen tarpeen, Terttu Hollo sanoo.

– Kuntoutusohjaajat ja terapeutit an-tavat ohjeet arkeen sovellettavista toi-mintatavoista ja harjoitteista, jota per-he sitten soveltaa omaan aikatauluunsa ja elämänrytmiinsä. Olisi hyvä, jos koti-harjoituksiin ei suhtauduttaisi kuin kou-

”Lapsia ja kelloja ei pidä koko ajan vetää, niiden pitää myös saada käydä”, sanoo eläkkeelle jäävä näkövammaisten lasten aluesihteeri Terttu Hollo.

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1 15

16

EER

O-P

EKK

A H

OLL

O

Ylilääkäri Esko Aine ja kuntoutus-ohjaaja Terttu Hollo TAYS:n kun-

totustyöryhmän tutustumiskäyn-nillä Jyväskylän näkövammais-

ten koulun oppimateriaalimuse-ossa 1990-luvun puolivälissä.

lutehtäviin, vaan tehtäisiin niistä arjen tapoja ja rutiineja.

– Sokeaa lasta pitää ohjata sanalli-sesti ja kertoa arjen puuhista, vaikka-pa siitä, mitä tapahtuu, kun napsauttaa kahvinkeittimen päälle ja vesi alkaa pul-puttaa. Muistan erään äidin, jolle olin neuvonut sokean pienokaisen sanallis-ta ohjausta. Pian hän huomasi juttele-vansa vauvaikäiselleen luontevasti kai-kesta ympärillä olevasta ja tapahtuvas-ta ja tunsi onnistuvansa äidin roolissaan entistä paremmin. Parhaimmillaan ko-tikuntoutus helpottaa ja rikastaa arkea.

Verkosto tukee työntekijääLapsen ja perheen elämään liittyvien ammattilaisten verkosto kasvaa lapsen kasvaessa. Mukaan liittyy uusia ihmi-siä; päiväkodin ja koulun henkilökun-nan pitää osata toimia lapsen tarpeet huomioiden. Siksi koulutus ja ohjaus ovat tarpeen. Terttu Hollo on kiertänyt omalla alueellaan pitämässä näkövam-makoulutusta monille ammattiryhmille.

– Terveydenhuollon toiminta on edel-leen aika jakautunutta. Esimerkiksi neu-volan työntekijät mittaavat ja punnitse-vat, mutta tarvitsisivat paljon lisää oh-jausta erityisesti monivammaisten las-ten kehityksen seurantaan.

– Päivähoidon työntekijät puolestaan saattavat kokea lapsen vamman huomi-oimisen lisärasitteena työlleen. Usein

kuitenkin käy niin, että koulutuksen jäl-keen henkilökunta huomaa uusien toi-mintatapojen positiivisen vaikutuksen koko ryhmän toimintaan.

– Myös työntekijöiden välinen tie-donjako on tärkeää. Itse olen kokenut moniammatilliset työryhmät suureksi voimavaraksi työssäni. Kuntoutus on

Terttu Hollo odot-taa eläkepäiviä hy-villä mielin. Nyt on aikaa nauttia per-heestä, etenkin vii-destä lapsenlapses-ta ja harrastaa ku-

vataiteita. Edessä on matka maalauskurs-sille Toscanaan. Itali-an kielen opinnotkin ovat jo ajatuksissa.

pitkäjänteistä toimintaa; tarvetta pitää ennakoida ja toimintatapoja pitää muut-taa, tilanteen niin vaatiessa. Siksi on hy-vä, että verkosto lapsen ympärillä on yh-teydessä keskenään. Kun asiat puhutaan ja sovitaan, jokainen tietää tehtävänsä ja osaa tukea lasta ja perhettä samoista lähtökohdista.

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1

Kaikki tarvittavamahtuu kännykkään

Kännykän kameralla voi kuvata tekstin kaukaa tai läheltä. Kuvan voi tallentaa ja lukea tallennetut tiedot suurennettuna. Sokean käyttäjän kännykän on ymmärrettävä läheltä kuvattu teksti ja muunnettava se puheeksi. Siksi alkuperäistekstin

pitää olla riittävän selkeää.

Ehkä vielä on matkaa siihen, että kännykän kamera pystyy muuntamaan kaiken näkemänsä puheeksi, mutta painettua tekstiä se tulkitsee jo vaivatta.

LEEN

A H

ON

KA

NEN

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1 17

18

mM atkapuhelimien ruudunluku- ja suurennus-ohjelmat ava-

sivat aikanaan paljon hienoja mahdol-lisuuksia. Kun puhelin puhuu, sokea ja heikkonäköinen käyttäjä voi hallita sen toimintoja. Ruudunlukuohjelma lukee viestit, ilmoittaa kuka tai mistä nume-rosta soitetaan, hakee nimet osoitekir-jasta ja kertoo kalenterimerkinnät; ai-van kuten näytöltä katsoen. Nykyisin kännykkään saa ladattua myös ohjel-mia, jotka tunnistavat kameralla ku-vattua tekstiä.

Heikkonäköinen voi käyttää kame-rakännykkää ilman erikoisohjelmiakin kuin suurennuslasia tai kiikaria. Känny-kän näytön koko on rajana suurennuk-selle, mutta tarvittaessa tekstin saa lu-ettua vaikka kirjain kirjaimelta. Omi-naisuus on kätevä monissa päivittäisti-

lanteissa, jossa teksti on liian kaukana tai liian pientä. Kuvata voi vaikkapa yl-häällä seinällä olevan aseman aikatau-lunäytön ja suurentaa sen sitten näyttö-ruudulla haluamaansa kokoon.

Kun puhelimessa on ohjelma, joka muuntaa kuvatun tekstin puheeksi, so-kea pääsee vastaavien palvelujen äärel-le. Tekstintunnistuksen rajat ovat jo ai-ka laveat: ohjelma ymmärtää esimerkik-si palstat, eli osaa edetä sanoma- tai ai-kakauslehden sivua seuraten tekstiä sen loogisessa järjestyksessä. Se myös ilmoit-taa, mikäli sivun reuna-alueilta on jää-nyt tekstiä kuvan ulkopuolelle. Käsin-kirjoitettua tekstiä ohjelma ei ymmär-rä ja hyvin pieni kirjasinkoko voi tuot-taa sille vaikeuksia.

Nopeasti kiinni tietoonPekka Rantanen markkinoi näkövam-maisille soveltuvia apuvälineitä Low Vi-

sion Inno Oy:ssä. Itsekin näkövammai-sena hän myös käyttää niitä sekä työssä että vapaa-ajalla. Matkapuhelin tekstin-tunnistusohjelmineen on välttämätön tiedonsaannin apuväline.

– Nykyisiin matkapuhelimiin mah-tuu valtavasti tietoa. Kännykkään voi hakea elektroniset sanomalehdet heti aamusta tai kuvata asiakirjat mukaan työmatkalle. Sähköposteja voi lukea ja kirjoittaa samoin kuin surffata netissä. Puheella toimiva navigaattori palvelee kuten näkevää. Lomalle lataan mukaan kirjoja, joita kännykän muistikortille mahtuu paljon. Kielten sanakirjojakin sinne saa ladattua aivan ilmaiseksi, Ran-tanen kuvailee.

– Itse käytän sekä suurennusohjel-maa että puhesyntetisaattoria. Minul-la on näkökenttäpuutos keskeisen nä-ön alueella, joten pitkien tekstien luku on vaivattomampaa kuunnellen.

Leena Honkanen

Kaikki tarvittavamahtuu kännykkään

Sokea puhelimenkäyttäjä saa tekstin-tunnistuksen avulla silmäiltyä saapu-neet paperipostit ja napattua vaikka-

pa tuoteselosteen laatikon kyljestä. A4-kokoinen paperiarkki kuvataan suurin piirtein paperin pitkän sivun korkeudelta, jotta sivun koko teksti

mahtuu kuvattavalle alueelle.

LEEN

A H

ON

KA

NEN

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1

– Puhelimien kamerat ovat nykyisin niin hyviä ja tarkkoja, että ne mahdol-listavat tekstintunnistusohjelmien käy-tön kännykässä. Näiden ohjelmien avul-la näkövammainen käyttäjä pääsee tu-tustumaan haluamaansa tekstiin juu-ri siellä, missä sitä tarvitsee. Kännykäl-lä voi lukea esimerkiksi tuoteselosteita, bussiaikatauluja tai seinälle kiinnitettyjä ilmoituksia. Täysin sokealla ei ole tässä suhteessa muuta rajoitusta kuin se, et-tä on tiedettävä missä teksti on. Kotiin tulleen kirjeen tai laskun sisältöön pää-see tutustumaan jo ennen kuin näke-vä avustaja on paikalla sitä lukemassa.

Teksti muuntuu tarpeen mukaanSuurennusohjelman täytyy palvella käyt-

täjiensä erilaisia tarpeita. Tekstin kokoa, värejä ja kontrasteja tulee voida säätää, samoin puheen nopeutta.

– Minulle häikäisy on ongelma, jo-ten luen puhelimen ja tietokoneen näy-töillä mieluiten vaaleaa tekstiä tummal-ta pohjata. Muunnettu tekstin on digi-taalista, joten se on terävärajaista. Vai-kean sanan voi halutessaan pysäyttää näytölle tai kuunnella synteettisenä pu-heena, jonka saa hidastettua puhumaan kirjaimen kerrallaan, kertoo Rantanen.

– Se millä nopeudella kuuntelen eri tekstejä, riippuu tekstistä itsestään. Ää-nikirjojen kuuntelijan ja syntetisaatto-rin käyttäjän kuunteluvauhti nopeutuu ajan mittaan. Uutiset voi ehkä lukea suu-rella nopeudella, mutta kun opettelee vierasta kieltä, puheen nopeuden pitää

Kuka:Pekka Rantanen (42)l Retiniitikko (etenevä silmänpohjan rappeuma)l Käyttää yli 15-kertaista suuren-nustal Koulutus: yo-merkonomi, data-nomi, BBAl Harrastukset: purjehdus, matkusta-minen, mökkeily

Lisätietoja ohjelmista, ladattavat kokeiluversiot sekä yhteensopivat puhelinmallit:l Talks & Zooms suurennus- ja ruu-dunlukuohjelma www.aviris.fil Mobile Speak/Magnifier suuren-nus–ruudunlukuohjelma, MagniLink Go! -tekstintunnistusohjelma www.lowvision.fiLow Vision Inno OySirrikuja 3 L00940 Helsinkipuh. 040 777 1320info@lowvision.fiwww.lowvision.fi

olla hitaampaa. Puhelimeen voi ladata myös Daisy-kirjoja. Viime aikoina olen virkistänyt italiankielentaitojani kuun-telemalla Jules Vernen teoksia italiaksi.

– Puhelin ohjelmineen soveltuu apu-välineeksi paitsi näkövammaisille myös sellaisille henkilöille, joilla on muuten vaikeuksia luetun tekstin hahmottami-sessa tai ymmärtämisessä. Hyvän ruu-dunlukuohjelman. saa alle kolmella sa-dalla eurolla ja sen saa yleensä ilmaisek-si keskussairaalan kautta. Monipuolinen tekstintunnistusohjelma maksaa puoles-taan 595 euroa. Ongelmana on se, että apuvälinealalla tullaan koko ajan hiu-kan muun kehityksen jäljessä. Mark-kinoille tulee uusia puhelinmalleja sii-hen tahtiin, että niihin kaikkiin ei ole mahdollista tehdä soveltuvaa ohjelmaa.

LEEN

A H

ON

KA

NEN

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1 19

20

Koulumme ruokalan ”toinen puo-li” on kaikuisampi ja meluisam-

pi kuin toinen ja kaverini pyynnöistä-ni huolimatta istuvat aina sillä puolella. Hekin tietävät sen puolen olevan melui-sampi ja aika-ajoin valittavat, että siel-lä on hankala keskustella, kun kuuden hengen porukalla ei enää kuule reunim-maisten puheita (ei mikään ihmekään, desipelit ruokalassamme ovat noin 80–85). Jos haluan saada ruokaa koulupäi-vän aikana, minulla ei ole oikein muu-ta vaihtoehtoa kuin mennä kaverei-den kanssa ja tyytyä heidän pöytävalin-taansa, jos ja kun valitukseni liiasta me-lutasosta ei tehoa. Sillä puolella on ai-na enemmän tilaa – johtuneeko puolen akustiikasta, tiedä häntä.

Yhtenä päivänä istuin koulussa käy-tävällä pohtimassa median lehtikirjoit-tamisen kurssia varten lehtijuttuni ky-symyksiä. Kerrosta ylempänä porattiin, porattiin ja porattiin. Poran ääni kaikui oikein mukavasti portaikon ja käytävi-en kiviseinistä. Ääni oli sietämättömän kova. En kuullut tietokoneestani mi-tään – paitsi niinä liian lyhyiksi jäänei-nä poraustaukoina. En pystynyt teke-mään mitään, en pystynyt keskittymään edes facebookkaamiseen. Poraamisesta

johtuneen melun takia oli hy-vin vähällä, etten alkanut itkeä. Hakkasin päätä seinään ja tun-gin sormia korviin. Seuraavalla tunnilla pelkkä opettajan puhe-ääni tuntui liian kovalta, vaikka istuin takarivissä.

En voi sanoa nauttivani kei-koista, ravintoloista tai muista erityisen kovaäänisistä paikoista. Kuuloa suojel-lakseni olen oppinut käyttämään korva-tulppia, sillä en tahdo ehdoin tahdoin tehdä itsestäni kuurosokeaa. Olin var-masti ainoa, joka jokin aika sitten kou-lussa olleella musiikin lukiodiplomi -kei-kalla käytti korvatulppia. Desibelit kei-kan aikana nousivat yhdeksäänkymme-neen ja musiikkinautintoni korvatulppi-en kanssa oli paljon miellyttävämpi, kun äänen voimakkuus ei särkenyt korvia.

Voi olla, että meluisuus ja kovaää-nisyys ärsyttävät minua vain siksi, et-tä saan lähes kaiken informaation kuu-lon kautta. Meluisassa paikassa kuulolle tulee informaatiotulva, josta on vaike-aa enää suodattaa vain tarpeellista tie-toa. Ei ole helppoa yrittää liikkua kuu-lonvaraisesti, jos ympäristössä on liikaa ääniä. Ei ole helppoa nauttia musiikista, jos pelkää koko ajan kadottavansa ka-verin, kun sitä ei kuule ollenkaan ja pu-heestakin arvaa puolet.

Aivan sama, mistä matala ärsyynty-miskynnykseni melun suhteen johtuu, se on silti olemassa. Tuntuu kuin yh-teiskunnastamme tulisi aina vain me-lumyönteisempi, eikä sen haittoja ote-ta huomioon, vaikka niistä paljon tie-

detäänkin. On vaikea löytää kahvilaa, kauppaa tai muuta julkista tilaa, jossa ei olisi taustamusiikkia lisäämässä me-lutasoa. En ymmärrä, mikä tarve ihmi-sillä on taustamusiikkiin, eivätkö ympä-ristön omat äänet riittäisi?

On rassaavaa, kun toisen puheesta ei kuule kunnolla kaikkea ja ympäristö on pelkkää äänten sekamelskaa, josta ei saa mitään selvää. Tiedän, että saatan jäädä sosiaalisesti paljosta paitsi, kun en läh-de toisten nuorten mukana istumaan il-taa baariin. Sosiaalisen tyhjiön uhalla-kin suojelen hermo- ja korvaparkojani mieluummin hivenen hiljaisemmissa paikoissa, joissa keskusteleminen on-nistuu vaivatta eikä maailma häviä ää-nen tieltä.

Minua ei häiritse pieni puheenso-rina, pystyn keskittymään, vaikka vie-ressä vähän höpötettäisiinkin. Liialli-suuksiin menevä huutaminen ja kilju-minen häiritsevät. Olen koko lukioaika-ni inhonnut kokeidenpalautuksia, joi-den aikana pitäisi siirtyillä luokasta toi-seen hakemaan opettajalta edellisen jak-son kokeita. Silloin käytävät ovat täyn-nä hortoilevia ihmisiä, jotka joko ilos-ta tai pettymyksestä kälättävät ystävil-leen kovaan ääneen koetuloksiaan tai muita kuulumisiaan. Ne ovat vielä mo-nin verroin pahempia kuin välitunnit, joiden desipelitasot vaihtelevat 75:n ja 80:n välillä. kyllä, koulumme on kova-ääninen paikka.

Vielä kun herkkyyteni melun suhteen otettaisiin vakavasti.

Raivostuttava meluInhoan melua. Kovaääniset paikat saavat hermoni riekaleik-si ja keskittymiskykyni äärirajoille. En tiedä, onko kyseenä sen kummallisempi meluherkkyys vai onko kaikkeen syynä vain sokeuden tuoma kuulon erityisasema.

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1

lyh

ye

sti

Suomen Nuorisokirjailijat ry:n Ar-vid Lydecken -palkinto vuodel-

le 2011 on myönnetty Maijaliisa Dieck-mannille teoksesta Väläys pimeässä.

Maijaliisa Dieckmannin Väläys pime-ässä on kertomus pistekirjoituksen kek-sijästä Louis Braillesta. Louis Braille so-keutui onnettomuudessa kolmivuotiaa-na. 10-vuotiaana hänet lähetettiin soke-ain kouluun Pariisiin, missä hän sai ne-rokkaan idean uudenlaisesta sokeain-kirjoituksesta. Pistekirjoitus, jota edel-leenkin käytetään ympäri maailmaa, sai muotonsa vuonna 1825, Louisin ollessa vasta 16-vuotias. Väläys pimeässä ker-too myös suomalaisesta sokeasta kou-lupojasta, Leosta, joka tutustuu pistekir-joituksen keksimisen tarinaan.

Arvid Lydecken -palkinto on perintei-nen, Suomen Nuorisokirjailijoiden pe-rustajajäsenen nimeä kantava lastenkir-japalkinto, jota on jaettu 1960-luvulta lähtien. Se myönnetään vuosittain kor-

keatasoisesta lastenkirjasta. Palkinto-summa on 1700 euroa. Palkintoa tukee Kopiosto. Suomen Nuorisokirjailijat ry on vuonna 1946 perustettu kirjailijayh-distys, jonka jäseninä on lasten- ja nuor-tenkirjailijoita.

Palkintoraadin puheenjohtajana on toiminut kirjastonhoitaja Katariina Ahti-ainen ja jäseninä kirjastovirkailija, lasten ja nuortenkirjallisuuden kriitikko Marja Welin, äidinkielen ja kirjallisuuden leh-tori Marja Rikaniemi ja freelancer-kriitik-ko Emma Saure. Raadin luonnehdinta:Sujuvasti kahdessa eri tasossa kulkeva tarina: tosikertomus sokeainkirjoituk-sen keksijän Louis Braillen lapsuudes-ta ja toisaalta omaan aikaamme sijoittu-va näkövammaisen Leon koulunkäyn-tikuvaus. Periksiantamattomuus loistaa kummankin ajanjakson lapsista. Kirjailija yhdistää taitavasti faktaa ja fiktiota. His-torian elävöittämistä parhaimmillaan.

Pohjoismainen Aniridi-kokousRuotsin Aniridi-verkosto järjestää Ani-ridi-konferenssin 26-27.3 2011. Konfe-renssi on tarkoitettu niille, joilla on Aniri-dia, omaisille tai vain Aniridiasta yleises-ti kiinnostuneille. Konferenssi tarjoaa esimerkiksi mahdollisuuden kuunnel-la kahden lääkärin kertomana ajankoh-taisuuksia Aniridi-tutkimuksista ja tava-ta Ruotsin Synskadades Riksförbund:in (Ruotsin näkövammaisten keskusliit-to) sekä Riksförbundet för sällsynta diagnoser:in (Harvinaisten diagnoosi-en keskusliitto) edustajia. Tämän lisäk-si osallistujilla on mahdollisuus tava-ta muita aniridikoita ja vaihtaa tietoja ja kokemuksia. Konferenssin kieli on ruot-si. Paikka: Gotlandssalen, Gotlandsga-tan 44, Tukholma

Jos olet kiinnostunut konferenssin osallistumisesta, voi toimia näin: Joko la-taat www.aniridi.se sivusta ilmoittautu-mislomakkeen, tai ilmoittaudut sähkö-postitse Anneli Hyväriselle: anneli@ani-ridi.se (tai postitse: Anneli Hyvärinen,

Fjälldalens gård 601, 305 61, Harplinge, Ruotsi). Konferenssin hinta on 800 SEK (noin 80 euroa). Hintaan kuuluu konfe-renssimaksu, kaksi lounasta sekä päiväl-linen. Maksu on sama vaikka osallistui-sit vain yhteen konferenssipäivään, ja al-le 12-vuotias lapsi on maksuton. Jos tar-vitset apua yöpymisen järjestelyissä voit ottaa yhteyttä Neven Milivojevic:iin, sähköpostitse: neven@neven.se, tai pu-helimitse: +4670-6390068 (ruotsi, eng-lanti) tai Sanna Söderlund:iin, sanna.soderlund@aland.net, tai puhelimitse: 0457-3613634 (ruotsi, suomi, englanti). Konferenssin kieli on ruotsi.

Osallistu tutkimushankkeeseen Olisitko kiinnostunut osallistumaan Ani-ridia ja WAGR:ä sairastavien henkilöi-den tutkimushankkeeseen Marylan-dissä? Hanke kestää 1-2 viikkoa, sinul-le tehdään mittava terveystarkastus, ve-rikokeista magneettikuvaukseen. Pai-kan päällä kaikki on ilmaista ja saat pie-nen korvauksen osallistumisesta. Kus-

tannat itse lentomatkat USA:han sekä tarjoat aikasi ja kiinnostuksesi. Jos sinul-la on lisäkysymyksiä voit ottaa yhteyttä Neven Milivojevic:iin sähköpostitse ne-ven@aniridi.se tai puhelimitse: +46-70-639 00 68. Lisätietoja saat myös Aniri-di Ruotsin kotisivun kautta, www.aniri-di.se.

LisätietojaJos olet kiinnostunut lukemaan tai kes-kustelemaan lisää Aniridista, on esimer-kiksi olemassa pari ryhmää Facebookis-sa. Jos käytät hakusanaa Aniridi niin löy-dät esimerkiksi Aniridi Suomi Finland, Aniridi Sverige ja Aniridi Norge. Aniridi Suomi Finlandin virallinen kieli on eng-lanti, mutta voit kirjoittaa sekä suomek-si että ruotsiksi. Jos et ole Facebookin jä-sen, Aniridi Ruotsin kotisivut www.ani-ridi.fi ovat hyvä tiedonlähde, sivuilla on myös suomenkielinen tiivistelmä. Suo-menkieliset sivut ovat suunnitteluvai-heessa.

Sanna Söderlund

Arvid Lydecken-palkinto Maijaliisa Dieckmann: Väläys pimeäs-sä: Louis Braille ja pistekirjoituksen ta-rina. Asiantuntijana Irmeli Holstein. Kuvitus Väinö Heinonen.  ISBN 978-951-692-769-8

Pistekirjoituksesta kertova nuortenkirja palkittiin

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1 21

nu

ore

t

22

Moi!Nimeni on Virpi Oinonen ja olen aloit-tanut Näkövammaisten Keskusliitos-sa nuorisosihteerin sijaisena 10.1.2011. Koulutukseltani olen sosionomi(AMK). Olen ollut nuorisotoimen leireillä oh-jaajana vuodesta 2003 ja opiskeluaika-na lastenhoitajana lasten kuntoutus-kursseilla. Nuorisosihteerinä toimiessani olen toimivapaalla Keskuspuiston am-mattiopiston Arlan toimipaikan koulu-kuraattorin työstä.Olen 32-vuotias rivitaloeläjä, joka kuun-telee musiikkia aina kun mahdollis-ta. Tykkään kirjallisuudesta, teatteris-ta, tanssista ja kirpeistä karkeista. Telk-karista katson CSI:tä, Uutisvuotoa ja Ma-dagaskarin pingviinejä. Toimistoni sijait-see Iiriksessä kuudennessa kerroksessa; tervetuloa vierailulle ja mukaan nuori-son toimintaan, uusiakin osallistujia kai-vataan.

Seuraava tilaisuus on huhtikuussa, jol-loin nuorisotoimi järjestää Minikesälei-rin: ”Koe leiri 48h”. Ohjelma rakenne-taan monipuolisia toimintapajoja sisäl-täväksi. Minikesäleiri järjestetään 8.–10.4.2011 Majatalo Onnelassa Tuusu-lassa. Ilmoittautumiset 13.3. mennessä nuorisotoimeen. Lisätietoja Virpi Oino-nen 09 3960 4653 tai 050 596 5022 tai virpi.oinonen@nkl.fi Kesän leirit ja muut tapahtumat löydät osoitteesta http://www.nkl.fi/fi/etusivu/palvelut/nuoret .

Kotoa käsin osallistumaan pääsee net-ti-Nyörin kautta. Nuorten nettiradio-oh-jelma ilmestyy joka kuun toinen torstai

kello 19.00–20.15 osoitteessa http://pro.nkl.fi:8000/iiris.mp3.m3u. Nyörissä kuu-let minkälaisista asioista muut nuoret ovat kiinnostuneita, mitä on meneillään sekä voit osallistua lähetykseen interak-tiivisesti esim. mesessä. Nyöri on lähe-

tyksen jälkeen kuunneltavissa THP:n si-vustolta, ohjeet Nuorisotoimen netti-sivuilla.

Tapaamisiin leireillä, naamakirjassa ja Nyörissä!

Virpi aloitti nuorisosihteerinä

Virpi Oinonen

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1

nu

ore

t

Lauantaina 20.11. kuusi nuorta, kaksi tyttöä ja neljä poikaa, ko-

koontui Joensuun uuden keilahallin, Cosmicin aulaan. Keilausaika oli varat-tu meille klo 15–16, ja se oli kaikille nuo-rille ilmainen. Nuorten lisäksi paikalla oli kaksi nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaa Sa-mi Tolonen ja Noora Nevalainen, jotka opiskelevat sosionomiksi Joensuun am-mattikorkeakoulussa. Tällainen on Joen-suun nuorten kerhon kokoonpano. Li-säksi keilaustamme oli katsomassa am-mattiopisto Luovin työntekijä.

Keilailu oli monelle nuorelle ennes-tään tuttua esim. koulun liikuntatunneil-ta tai aikaisempien vuosien kerhoista. Koko ajan porukassa oli aistittavissa hy-vä ja rento meininki. Keilauksen lomassa vaihdettiin kuulumisia kavereiden kans-sa. Voin tunnustaa, etten todellakaan osaa keilata, mutta se ei iltapäivääni hai-

tannut. Keilausta tärkeämpää oli kave-reiden seura. Minun ja Akselin keilaus-ta helpottivat laidat, jotka nostettiin ra-dan molemmille puolille estämään pal-lon ränniin meno.

Lauantaina 11.12. meillä oli kerhon pikkujoulut Joensuun näkövammaisten toimistolla klo 13–15. Tällä kertaa pai-kalle oli saapunut viisi kerholaista. Jo-kainen oli tuonut jotain syötävää nyytti-kestiperiaatteella. Muutamat olivat tuo-neet myös CD-levyjä. Aluksi kuuntelim-me joulumusiikkia ja paistoimme ison kasan pipareita, joista tosin puolet kä-rähti. Se ei onneksi ollut niin vakavaa, koska meillä oli paljon muutakin syötä-vää. Syödessämme pipareita, karkkia ja sipsejä ja juodessamme glögiä juttelim-me mukavia ja pidimme myös levyraa-din. Kuulimme monenlaisia kappaleita Hektorista ja joululauluista aina räppiin

ja turkkilaiseen musiikkiin. Levyraadin voitti Taio Cruzin Break your heart.

Kaikkien kerholaisten mielestä tapaa-miset ovat olleet todella mukavia. Erityi-sesti keilaamisesta pidettiin paljon. Pet-ri totesi myös, että eipähän ainakaan tu-le istuttua niin paljon koneella, kun on muutakin tekemistä. Olen samaa miel-tä. Onhan se ihan eri asia nähdä kaverei-ta livenä kuin koneen näytöllä.

Ohjaajillekin kerho on ollut mukava kokemus. Heillä ei ollut aikaisempaa ko-kemusta näkövammaisten kerhon ve-tämisestä. Mielestäni kaikki on kuiten-kin sujunut luontevasti ilman kommel-luksia, ja näkövamma ei kerhossa koros-tu liikaa, koska kaikki ovat samanarvoi-sia. Siellä näkövammainen ei ole mikään ”avaruusolio” vaan ihan tavallinen nuo-ri. Kaikki kuitenkin saavat apua ja opas-tusta aina, kun sitä tarvitsevat. Ohjel-

Joensuun nuorten kerhon kuulumisia

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1 23

nu

ore

t

24

Lasten leiri Villingissä 20.–23. kesäkuuta 2011Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:n perinteinen lii-kunnallinen lasten leiri järjestetään 20.–23.6.2011 Lomakoti Villingissä Helsingissä.

Leiri on tarkoitettu n. 6–16 -vuotiaille lapsille. HUN tukee alle 16-vuotiaiden jäsentensä sekä jäsenten lasten (jotka voivat ol-la myös näkeviä) osallistumista leirille. Näiden osallistujien lei-rimaksu koko leiriltä on 55 euroa/ lapsi. Leirimaksu sisältää ma-joituksen, ruokailut, ohjelman sekä matkat Linnanmäen retkel-lä (ranneke omakustanteinen).

Mukaan pääsevät myös muut kuin edellä mainitut leirin koh-deryhmät, mutta heiltä peritään leirimaksun lisäksi lomakodin ensi kesän hinnaston täysihoitomaksut.

Leiriohjelmassa on liikuntaa, pelejä ja leikkejä, saunomista ja uimista. Ilmoittautumiset huhti-toukokuun aikana HUNnin lii-kuntakoordinaattorille: Jenni Blomqvist, puh. 040 178 8858, jenni.blomqvist@hun.fi.

Ilmoittautuessa kerro lapsen nimi, ikä, uimataito, ruoka-ai-neallergiat, huoltajien yhteystiedot sekä muut asiat, jotka leiri-ohjaajien on hyvä tietää. Leiriläisille lähetetään kesäkuussa lei-rikirje.

man suunnittelussa on mukavasti otettu huomioon kerholais-ten omat toiveet.

Joensuun nuorten kerho on toiminut nyt noin kaksi vuotta, ja nuoria on ollut useimmiten mukana 4-6. Iältään he ovat noin 12–20-vuotiaita. Tämän syksyn ensimmäisillä kerroilla kerho-laisia oli vähän, mutta onneksi vanhat kerholaiset löysivät ker-hon uudestaan.

Tämäntyyppisiä kerhoja ei ole juurikaan muualla kuin Joen-suussa ja Helsingissä. Joensuussa näkövammaisia nuoria on ai-ka paljon, joten kerho on tullut varmasti tarpeeseen. Ohjaajat ovat vaihtuneet joka vuosi, mutta tunnelma on aina ollut mu-kava ja rento. Kerho kokoontuu kerran kuukaudessa lauantai-sin. Usein paikkana on näkövammaisten toimisto, mutta olem-me myös käyneet joskus syömässä tai kahvilla. Keilauksestakin on tullut eräänlainen jokavuotinen perinne.

Ensi kevään ohjelmaakin on jo suunniteltu. Hyväksyimme yksimielisesti ohjaajien ehdotukset mäenlaskusta, askartelus-ta ja piknikistä. Kerhon perinteeksi on muodostunut käydä ke-vään viimeisellä kerralla piknikillä kirkonmäellä, jossa olemme herkutelleet ja pelailleet ulkopelejä. Ohjaajat ehdottivat myös tutustumista johonkin kohteeseen, esim. palo- tai poliisiase-malle. Myös elokuvissa käyntiä ehdotettiin, joten ehkä teem-me kompromissin ja tutustumme elokuvateatteriin.

Senni Hirvonen

Erilainen koulupäivä vietettiin marraskuus-sa 100 hengen voimin Iiriksessä . Teemana oli Sirkus. Kuvassa Annii-na, Juuli ja Tiina pyra-midirakennelmassa.

Ohjaajana Sirkuskoulu CIRKOn sirkuksenopet-

taja Silja Lehtinen.

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1

nu

ore

tOo mun kaa! SisupartiotoimintaHelsinkiTiistaisin klo 18-20 Merirastin nuorisotalolla, Jaluspolku 3. 1.2. Ystävänpäivä 1.3. Eläimet 5.4. Maateema 3.5. RetkiLisätiedustelut: Hanna Anttila, 041-527 0526, hanna.anttila@iki.fi

JyväskyläTiistaisin klo 18-20 Keski-Suomen Näkovammaiset ry:n tiloissa, Eeronkatu 7 B 19.8.2. Ystävänpäivä 8.3. Askartelu 5.4. Shoppailu, kaupungille 10.5. RetkiLisätiedustelut: Ida-Maria Nikula, 0440-535 772, ao74296@jao.fi

OuluOo mun kaa! -liikuntakerho kokoontuu joka torstai klo 18-19 Hintan seurakunta, Hintantie 89, 90650 OuluLisätiedustelut: Minna Tikka, 045-678 2951, minna.tikka77@gmail.com

TampereMaanantaisin klo 18-20 Tampereen seudun Näkövammaiset ry:n kerhotilassa, Kuninkaankatu 8 A 4. 7.2. Laskiaispullien leipominen 7.3. Retki 4.4. Pääsiäisaskartelu 2.5. PizzakestitLisätiedustelut: Pauliina Haavisto, p. 050-911 8908, hpauliina@gmail.com

TurkuKeskiviikkoisin klo 18-20 Varsinais-Suomen Näkövammaiset ry:n tiloissa, Läntinen Pitkäkatu 37.9.2. Laskettelu 9.3. Peli-ilta, lautapelit 6.4. Pääsiäisaskartelut 4.5. Retki Kupittaan SeikkailupuistoonLisätiedustelut: Antti Rusi, 0400-879 820, lihashabakramppi@gmail.com

Joensuun Eräsissien ja Karjalan Tyttöjen sisupartioryhmään mahtuisi nyt hyvin uusia jäseniä. Kokouksissa opitaan perin-teisiä partiotaitoja, kuten suunnistusta, nuotion tekoa, retkei-lyvälineiden käyttöä ja luonnontuntemusta. Lisäksi ohjelmaan kuuluu askartelua, leipomista, pelejä, ulkoilua ja hauskanpitoa kivalla porukalla. Partiotoimintaan kuuluvat myös leirit ja ret-ket, joille on mahdollisuus osallistua.Kokoukset pidetään tiistaisin klo 18-19 Joensuun Partiotalolla, osoitteessa Vanamokatu 25.Tervetuloa tutustumaan partioon!Lisätiedot, ilmoittautumiset ja muut yhteydenotot:Anu Rantala, 050-5351224, rantala.anu@gmail.comSaara Jäntti, 050-5547885, jantti.saara@gmail.com

Joensuu

TurkuTurun Nuotiotyttöjen Delfiineiden toiminnasta voi kysellä Mari Harkkelta0040 789 499mari. harkke@turku.fi

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1 25

26

sari kokko

Yhteishaku lähestyy

Peruskoulua päättävät ovat ehkä jo väsymykseen asti kuulleet yhteishausta ja sen merkityksestä. Haku on tärkeä kaikille, jo-ten sille kannattaa uhrata useampikin ajatus.

Mitä mielessä liikkuu?Nuorten ja vanhempienkin opiskelupaikkaa halajavien mieles-sä liikkuu monenlaisia toiveita ja haaveita. Lähtökohtana tule-van opiskelualan mietinnässä on oltava oma kiinnostus, haa-ve ja toive tulevasta työstä. Toki näkövammaisena ihan kaikki ei ole mahdollista, joten pieni realismin poikanenkin on hyvä pitää matkassa mukana. En kuitenkaan ajattele, että koulutus ja ammatti on valittava ns. näkövammaiselle sopivista aloista. Ei ole mielekästä opiskella alaa, joka ei lainkaan kiinnosta, jo-ten oman innostuksen on oltava vahvasti mukana tulevaisuu-den pohdinnoissa. Jos omat haaveet ovat syystä tai toisesta mahdottomia, on vain käännettävä ajatuksia ja mietittävä, mi-kä voisi olla lähellä tätä minulle mahdotonta haavetta tai mikä minua juuri tässä alassa kiehtoo. Toki tiedän, että tämä on hel-pommin sanottu kuin toteutettu. Se ei kuitenkaan ole mahdo-tonta!

Tärkeää muistettavaaEtenkin peruskoulua päättäville suosittelen lämpimästi useam-man kuin yhden hakuvaihtoehdon täyttämistä. Koska haku-lomakkeeseen voi laittaa viisi vaihtoehtoa, ei ole mitään syytä jättää niitä käyttämättä. Viimeiseksi vaihtoehdoksi voi olla vii-sautta laittaa ns. varman päälle –paikka, jolloin tietää varmas-ti pääsevänsä opiskelemaan elokuun koittaessa. Koskaan ei pi-täisi jättää kaikkea yhden kortin varaan.

Jos pyrit opiskelemaan paikkaan, jossa pidetään valintako-keet, sinun on muistettava selvittää valintakokeisiin osallistu-misen kannalta tärkeät asiat. Ota oppilaitokseen yhteyttä he-ti hakulomaketta täyttäessäsi. Kukaan ei valitettavasti tule tar-joamaan valintakokeisiin erityisjärjestelyjä, ellet niitä osaa itse

pyytää. Sinulla on mahdollisuus esim. saada kysymykset sopi-vassa muodossa ja käyttää tietokonetta tai muita apuvälineitä.

Yhteishaun hakuajat ovat ehdottomia. Hakulomake on tal-lennettava nettihaussa tai toimitettava postitse viimeiseen ha-kupäivään yleensä klo 16.15 mennessä. Tarkka deadline on kuitenkin parasta tarkistaa esim. netistä.

Joustava valintaJos haet toisen asteen ammatilliseen koulutukseen, on hyvä harkita mahdollisuutta joustavan valinnan käyttöön. Joustavaa valintaa voi käyttää esim. terveydellisistä syistä, jollainen on myös näkövamma. Joustavan valinnan kautta voi hakea kaik-kiin ammatillisen koulutuksen hakutoiveisiin – ei kuitenkaan lukioon. Halutessasi käyttää joustavaa valintaa, siitä on tehtävä merkintä nettihakulomakkeeseen. Lisäksi paperisia liitteitä, ku-ten lääkärintodistus, on lähetettävä oppilaitoksiin, joihin halu-aa tulla huomioonotetuksi joustavan valinnan kautta.

HakuajatToisen asteen eli lukioiden ja ammattikoulujen yhteishaku on 28.2-18.3. Hakemuksen voi tehdä sähköisesti osoitteessa www.haenyt.fi.

Myös ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin on sähköinen yhteishaku. Molempiin haetaan erikseen, mutta hakuaika on sama eli 7.3-12.4. Poikkeuksena ovat Sibelius-akatemia, Teat-terikorkeakoulu ja Tampereen yliopiston teatterityön koulu-tusohjelma, joihin haku päättyy jo 18.3. Ammattikorkeakoului-hin haetaan sivuston www.amkhaku.fi ja yliopistoihin sivuston www.yliopistohaku.fi kautta.

Ammatillisten erityisoppilaitosten ja kansanopistojen hakuajat eroavat yhteishausta. Parhaiten oikean hakuajan saa selville netistä tai soittamalla kiinnostavaan oppilaitokseen.

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1

Reimakka

annariikka.sivonen@gmail.com

kK untouttaminen, kuntouttaminen, kun-touttaminen. Niin turhauttavalta ura-kalta kuin se joskus vaikuttaakin, välil-lä on aika nauttia tuloksista. Silmälää-

käri vahvisti havainnon jonka olin itsekin tehnyt. Reima nä-ön kehityksessä on tapahtunut aimo harppaus. Ympärillä ole-vien ihmisten hahmot ja kasvot kiinnostavat uudella tavalla ja sylissä istuessa on mukava kääntyä katsomaan sylittelijää silmiin. Parhaimmalta tuntuu näön kehityksen mahdollista-ma vuorovaikutuksen lisääntyminen. Pojan tarinat kohdistu-vat yhä useammin suoraan kuulijalle. Osansa kommunikoin-ti-innosta saavat paitsi ihmiset, myös haukkuvat ja naukuvat pehmolelut. Viikoittaiset päiväkotivierailut ovat mukavasti vahvistamassa ilmaisuhalua. Reima laulaa musiikkituokiois-sa omalla tavallaan ja pienet päiväkotikaverit käyvät terveh-timässä vierailijaa. Positiivisia kaikuja on kuulunut myös päi-väkotiryhmäläisten vanhemmilta, jotka ovat olleet tyytyväi-siä saadessaan mahdollisuuden ottaa esille erilaisuuden tee-man keskusteluissa lasten kanssa.

Kolmessa vuodessa on kehittynyt paitsi lapsen, myös äidin näkökyky. Harjaantunut silmä poimii kauppojen leluhyllyil-tä ja nettikauppojen valikoimista selkeät kuviot, vaihtelevat pinnat ja hyvin käsissä pysyvät tavarat. Hempeät pastellisävyt silmä ohittaa, kun ei Reimakaan pysähtyisi niihin. Myös Rei-man herkkä kuulo on omankin korvan takana. Kesällä pyö-räillessäni olin pysähtynyt liikennevaloihin, joita lähestyi ko-vaääninen moottoripyörä. Vaistomaisesti aloin etsiä Reiman korvia suojattaviksi, vaikkei koko poika ollut mukanakaan.

Reimakka -sarja kertoo vammaisen lapsen van-hemmuuden haasteista ja ilon hetkistä. Joensuu-lainen Annariikka Sivonen on terveydenhoitaja-opiskelija ja omaishoitaja, jonka perheeseen kuu-luvat näkömonivammainen, vuonna 2007 synty-nyt Reima ja avomies Juha.

Pienet musiikin pätkät, kilaukset, kolaukset ja vauvojen itku tarttuvat omaankin korvaan, koska ne saavat Reiman naura-maan. Tosin lasten itkun ja Marja Tyrnin äänen huvittavuus saamat pohtimaan vakavasti lapsen huumorintajun alkuperää. Sen sijaan Reiman musiikkimaun monipuolisuutta tervehdin ilolla. Viime aikoina Reima on viehättynyt nepalilaisista sä-velmistä, Anna Puusta ja Katri Helenasta. Yhteistä nautintoa silmille ja korville ovat tarjonneet enon pelaamat pleikkari-pelit ja TV:n luontodokumentit. Kiinnostus mummolan jät-titelevisiota kohtaan onkin ainoa syy, miksi jopa hetken har-kitsin puoli seinää peittävän töllöttimen hankkimista kotiin-kin. Kuntoutuksellinen näkökulma seuraa mukana omillekin ostoksille. Paitsi raitapaidan, myös huulipunan ja kynsilakan ostoa voi perustella sillä, että lapsi näkee äidin lakatut kynnet ja maalatun suun paremmin kuin värittömät. Kaappiin kat-soessani huomaan, että Reiman näön kuntouttaminen on ol-lut usein mielessä juuri kosmetiikkaosastolla.

Joulun jälkeen posti toi mukavia uutisia. Musiikkiterapias-ta tulee kokeilun jälkeen säännöllistä toimintaa, joten odotet-tavissa on, että jatkossakin kotona kuuluu usein konsertteja kokoonpanolla mies, ääni ja kosketinsoitin. Pääsemme myös huhtikuussa Iirikseen sopeutumisvalmennuskurssille, jota on odotettu siitä asti kun edellinen kurssi päättyi. Jos viikko on puoliksikaan yhtä antoisa kuin edellinen, mukaan pitää va-rata yksi matkalaukku kaikkia vertaistuesta ja ammattilaisten vinkeistä saatuja eväitä varten.

Maailma on erilainen näkövammaisen lapsen vanhemman silmin

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1 27

28

Lapsiperheissä joudutaan miettimään, milloin lapsi tai nuori on val-mis kulkemaan itsenäisesti kavereille tai harrastuksiinsa. Siinä vai-heessa kun näkevä naapurinpoika tai -tyttö lähtee yksin uimahallil-le tai nuorisotalolle, on näkövammaisen lapsen aika saada vapaa-ajanavustaja. Näkövammaisten Keskusliiton oikeuksienvalvontala-kimies Liisa Murto kehottaa miettimään nuoren avuntarvetta ja ha-kemaan vammaispalvelulain tarjoamia palveluja.

LEEN

A H

ON

KA

NEN

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1

vV ammaisen nuorel-la pitää olla mah-dollisuus liikkua ja harrastaa halu-

amiaan asioita ihan samalla lailla kuin vammattomallakin. Nyt puolitoista vuot-ta voimassa ollut uusi vammaispalvelula-ki on tuonut parannuksia muun muassa vapaa-ajalla tarvittavan avun saantiin.

– Nykyisessä laissa on hyvää se, et-tä avuntarve voi olla vähäistä, kunhan se on toistuvaa ja välttämätöntä. Enti-sen lain vaatima runsas avuntarve sulki pois monia vähäisen avun tarvitsijoita, sanoo Näkövammaisten Keskusliiton oi-keuksienvalvontalakimies Liisa Murto.

– Palveluja saadakseen perheen tai nuoren itsensä on otettava yhteyttä kun-nan sosiaalitoimeen. Kun sosiaalitoimi on saanut tiedon siitä, että nuori halu-aa hakea vammaispalvelulain mukaista palvelua, esimerkiksi avustajaa harras-tuksiin tai kuljetuspalveluja, on palve-lun ja tukitoimien tarpeen selvittämi-nen aloitettava viimeistään seitsemän-tenä arkipäivänä. Palvelusuunnitelman tekemiseen on ryhdyttävä ilman aihee-

tonta viivytystä ja laadittava palvelu-suunnitelma.

– Palveluntarpeen arvioinnissa kirja-taan ylös tarpeet ja niitä pohditaan yh-dessä viranomaisen kanssa, jotta voi-daan tehdä palvelusuunnitelma. Pale-luntarpeen arviointi ja palvelusuunni-telma ovat tärkeitä asiakirjoja, vaikka eivät olekaan sitovia. Kunnalla on kui-tenkin erityinen perusteluvelvollisuus, jos se tekee palvelusuunnitelmasta poik-keavan päätöksen.

–Kun palvelusuunnitelma on tehty, tulee perheen tehdä varsinainen hake-mus palvelusta. Tähän hakemukseen kunnan tulee antaa päätös ilman aihee-tonta viivytystä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa hakemuksen te-kemisestä.

Jokainen suunnitelma on yksilöllinenJokainen laadittava palvelusuunnitelma tehdään räätälöitynä juuri sille henki-lölle, joka apua hakee. Avuntarpeeseen vaikuttavat monet seikat: asuinpaikka, liikenneyhteydet tai hakijan ikä.

– Suunnitelmaa laadittaessa avun tar-vetta verrataan siihen, miten samanikäi-nen vammaton lapsi pääsisi esimerkiksi

harrastuksiinsa. On selvää, että kukaan viisivuotias ei lähde yksin uimahallille. Siksi viisivuotias näkövammainenkaan ei saa uintireissuavustajaa. Apu ei siis ole tarkoitettu helpottamaan vanhem-pien taakkaa, vaan antamaan saajalleen mahdollisuuden tehdä asioita, joita hän itse pystyisi tekemään vammattomana.

– Arvio avuntarpeesta tehdään yh-teistyössä tarvitsijan ja viranomaisen kesken. Hakijan oma mielipide pyri-tään ottamaan huomioon kaikissa tapa-uksissa. Silloinkin kun hakijana on lap-si tai vaikeasti monivammainen henki-lö, hänen mielipidettään kysytään, mi-käli hän sen pystyy ilmaisemaan. Mie-lipiteen selville saamiseksi pitää tarvit-taessa käyttää tulkkia, kommunikaati-on apuvälineitä tai muita menetelmiä.

– Voi olla, että lopulliseen palvelu-suunnitelmaan kirjattu apu on hakijan mielestä riittämätöntä. Tällöin hänellä on oikeus kirjauttaa oma näkemyksen-sä palvelusuunnitelmaan. Kunta tekee päätöksen palvelusuunnitelman perus-teella ja tai jos se poikkeaa siitä, on se erikseen perusteltava. Jos perhe ei ole tyytyväinen kunnan tekemään päätök-seen on sillä oikeus valittaa päätökses-tä. Oikaisupyyntö tulee tehdä kunnan

Vammaispalvelut tukevat nuoren itsenäistymistäleena honkanen

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1 29

30

LEEN

A H

ON

KA

NEN

sosiaaliasioita päättävälle lautakunnalle kahden viikon kuluessa päätöksen tie-doksisaannista. Jos lautakunta ei muu-ta päätöstä, on päätöksestä mahdolli-suus valittaa edelleen hallinto-oikeu-teen 30:n päivän kuluessa päätöksen tie-doksisaannista.

Tavoitteena omaehtoinen elämäVapaa-ajanavustajapalvelu mahdollistaa nuoren itsenäistymisen. Jossain vaihees-sa jokaisen pitää päästä liikkumaan il-man vanhempiaan tai sisaruksiaan. Lais-sa on lähtökohtana se, että avustaja olisi joku muu kuin omainen. Siksi omaisen palkkaaminen avustajaksi ei mielestäni ole hyvä ratkaisu, Liisa Murto sanoo.

– Avuntarve voi ajan kuluessa muut-tua. Nuoren päästessä liikkumaan va-paammin sinne, minne itse haluaa, elä-män piiri laajenee; tulee uusia ystäviä ja

Liisa Murto on Näkövammaisten Kes-kusliitto ry:n oikeuksienvalvontalaki-

mies. Itsekin vammaisen lapsen äitinä, hän myöntää, että palveluviidakkoon tutustuminen oli aikanaan työlästä la-

kimieskoulutuksesta huolimatta.

kiinnostuksen kohteita. Silloin huoma-taan, että entinen avustajatuntimäärä ei enää riitä ja täytyy tehdä uusi palvelu-suunnitelma.

– Vuoden alusta vapaa-ajanavustaja-palvelun tuntimäärää on lisätty vähin-tään kolmeenkymmeneen tuntiin kuu-kaudessa. Ennen vähimmäismäärä oli kymmenen tuntia. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikkia tunteja tarvit-sisi käyttää, mutta monelle se merkitsee entistä parempia mahdollisuuksia oma-ehtoiseen elämään. Vammaispalvelulain mukainen palvelu on tarkoitettu nimen-omaan omaehtoiseen toimintaan. Kou-lussa tarvittavan avustajan järjestää ja maksaa koulu, muistuttaa Liisa Murto.

Oma avuntarpeen arviointiJoskus on vaikea arvioida mihin ja mil-loin apua tarvitsisi. Kaikki vapaa-ajan-menot eivät ole säännöllisiä ja saman-

pituisia vaikka olisivatkin toistuvia. Lii-sa Murrolla on muutama hyvä vinkki omaan avun arviointiin.

– Asumispalvelusäätiö ASPA on jul-kaissut Avun päiväkirja -nimisen kir-jasen, joka on hyvä apuväline oman avuntarpeen selvittämiseen ja kuvai-luun. Päiväkirjaan merkitään viikon tai parin ajan, milloin on tarvinnut toisen henkilön apua, millaista apua on tar-vinnut ja niin edelleen. Tarkastelujak-son jälkeen saa aika hyvän kuvan siitä, millaisia tuntimääriä ja mihin asioihin apua tarvittaisiin.

– Näkövammaisten Keskusliiton net-tisivuillakin on hyvä ohje avuntarpeen arvioimiseksi ja ohjeita palvelusuunni-telmaa varten. Jos palvelujen hakemi-nen tuntuu itsestä mutkikkaalta, luu-len että Keskusliiton lasten aluesihtee-rit tai oma kuntoutusohjaaja auttavat siinä mielellään.

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1

Vammaispalvelulain mukaisia palveluja haettaessa, prosessia nopeuttaa varmasti, jos hakijalla itsellään on selkeä kuva siitä, millaista ja kuin paljon apua tarvitsee. Asumispalvelusäätiö on julkaissut hyvän apuvälineen avuntarpeen selvittämiseksi.

Avun päiväkirja on pieni vihkonen, jossa on päiväkirjasivuja vii-kon ajaksi. Kunkin päivän kohdalla merkitään muistiin kello-najan tarkkuudella, mitä apua on tarvinnut, mihin, missä, ku-ka on avustanut ja paljonko aikaa kului. Mikään ei estä kirjaa-masta samoja asioita myös pidempään, vaikka kahden kolmen viikon ajanjaksolla. Hyvä on kirjata ylös myös ne asiat, joita oli-si tehnyt, jos apua olisi ollut tarjolla. Lopuksi merkinnät päivä-kirjasta siirretään lukujärjestykseen, jossa kellonaika kulkee vii-dentoista minuutin tarkkuudella. ja lasketaan kunkin päivän kohdalla viimeiselle riville, kuinka monta tuntia päivässä on tarvinnut apua yhteensä.

Avun antaja voi olla ollut yhtä hyvin sisar, vanhempi, naapu-ri, ystävä, taksikuski, avustaja tai kuka tahansa kanssaihminen. Pääasia on se, että selviytyminen jostakin arjen tilanteesta, esi-merkiksi postin lukemisesta, kaupassa käynnistä tai vaikka-pa kunnon ylläpitämisestä, on vaatinut apua toiselta ihmiseltä. Myös aivan lyhytkestoinen apu kannattaa kirjata ylös.Itse päiväkirjaa ei tarvitse näyttää kenellekään ellei itse halua. Kirjan pitämisen tavoite on auttaa arvioimaan omaa toimintaa ja sitä, miten selviää niistä tilanteista, joissa välttämättä on tar-vinnut toisen ihmisen apua.

Muistilista voi auttaa sinua pohtimaan omia arkipäivän askareitasi ja niissä tarvitsemaasi apua. Mieti tarvitsetko apua esimerkiksi jossakin seuraavista asioista:l tiedonhallinta: posti lukeminen, lehtien ja kirjojen lukemi-nen, puhelimen käyttö, käyttöohjeiden lukeminen.l ostoksilla käynnit: ruoka, vaate, lehdet, kioski l ruuanlaitto, ruokailul kunnon ylläpito: uiminen, kävely, jumpat, pelit, keilailu, tans-si, ratsastusl terveydenhoito: lääkkeiden annostelu ja hankinta, ihon ras-vaaminen ja puhdistaminenl hygienia: peseytyminen, saunominen, kynsien leikkaaminenl ulkonäköön liittyvät toimet: hiusten kampaaminen, meikkaa-minenl pukeutuminen: vaatteiden tunnistaminen, värien tarkistami-nenl vaatehuolto: pyykkien lajittelu, nappien ompelu, silittämi-nen, pyykin levittäminen narullel kodin puhtaus ja huolto, jätteiden vieminen ja lajittelu, mat-tojen tamppaus, imurointi, astioiden peseminenl opiskeluun liittyvät toimetl yhteiskunnallinen osallistuminen: järjestötoimintalsosiaalinen vuorovaikutus: kyläily, ystävien tapaaminenl harrastaminen: kansalaisopistojen kurssit, käsityöt, kalastus, teatteri, kirjoittaminen, koiraharrastus, Lähde www.aspa.fii, jossa myös kattavampi muistilista.Asumispalvelusäätiön Avun päiväkirjan voi ladata kokonaisuu-dessaan osoitteesta : http://www.aspa.fi/files/3392/Avun_20paivakirja_20painovalmis_18.1.2011.pdf

Asumispalvelusäätiö ASPA on 13 vammaisjärjestön vuonna 1995 perustama valtakunnallinen säätiö, jonka tehtävänä on edistää vammaisten ihmisten ja mielenterveys- kuntoutujien mahdollisuuksia asua ja elää itsenäisesti tavallisissa asuinym-päristöissä.

Avun päiväkirja avuntarpeen arviointiinleena honkanen

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1 31

32

Näkövammaisten lasten ja hei-dän perheidensä etuja valvova-na valtakunnallisena vanhem-painyhdistyksenä Näkövam-maiset lapset ry on järjestänyt vertaistukitoimintaa jo perusta-misvuodesta 1970 lähtien. Näi-hin vuosiin on mahtunut mo-nenlaista toimintaa. Neljänkym-menen vuoden vertaistukitoi-minnan taival on ihmisen työ-uran mittainen – on sopiva het-ki pysähtyä arvioimaan, mitä vertaistuki on tänä päivänä ja tulevaisuudessa. Näihin kysy-myksiin haettiin vastauksia ky-selyllä tai haastattelulla vertais-tukitoimintaan osallistuneilta perheiltä ja vertaistukijoilta.

vV uonna 2009 Nä-kövammaiset lap-set ry:n vertaistu-kitoimintaan osal-

listui 70 näkövammaisten lasten per-hettä ympäri Suomen. Heistä 32 van-hempaa vastasi kyselyyn ja kertoi, mi-ten vertaistapaamiset vastasivat heidän odotuksiinsa.

Perheet odottivat vertaistapaamisis-ta tunnetta siitä, etteivät ole yksin näkö-vammaisen lapsen elämän haasteiden,

ilojen ja surujen kanssa. Mieltä askarrut-tavien asioiden jakaminen toisten van-hempien kanssa synnytti tunteen yhtei-söön kuulumisesta ja auttoi monella ta-paa sopeutumaan oman lapsensa vam-maan. Toisten vanhempien kanssa oli tärkeää päästä keskustelemaan arjes-ta näkövammaisen lapsen kanssa. Kes-kusteleminen toi uusia näkökulmia ja antoi käytännön vinkkejä. Tapaamiset virkistivät, toivat lapsille ja heidän sisa-ruksille seuraa ja lisäsivät koko perheen arjen hallintaa. Tapaamisten seuraukse-na syntyi uusia tuttavuuksia, jotka joh-tivat perheiden yhteydenpitoon myös järjestettyjen vertaistapaamisten välillä.

Toiveita vertaistukijoilleTapaamispaikalta odotettiin, että se oli-si lapsille turvallinen ja siinä olisi tar-jolla leikki- ja askarteluvälineitä. Ryh-män kokoonpano toivottiin sellaiseksi, että lapsille järjestyisi vertaistaan seuraa ja että eri perheiden odotukset tuelle ei-vät olisi lapsen vammasta johtuen liian erilaiset. Suurin osa vanhemmista koki, että heidän ja heidän lastensa odotukset olivat näiden asioiden osalta täyttyneet.

Joskus perheitä oli tapaamisissa vä-hän. Silloin jäätiin kaipaamaan aikuis-ten välisiä keskusteluja. Lapsetkaan ei-vät tällöin aina saaneet ikäistänsä seu-raa ja mielekästä tekemistä. Lapsille oli järjestetty omaa ohjelmaa noin kuudes-sa tapaamisessa kymmenestä.

Vanhemmat esittivät toiveita toimin-nalle. He ehdottivat toiminnallisuuden

ja elämyksellisyyden lisäämistä. Vertais-tukitapaamisia he toivoivat järjestettä-vän liikunnan parissa, esimerkiksi joo-gaten, lasketellen, keilaten ja ratsastaen. Elämyksellisyys toteutuisi liikunnan li-säksi myös kädentaitojen harjoittamise-na, kuten korin punomisena ja kyntti-löiden valmistamisena. Vanhemmat eh-dottivat lisäksi luontoretkiä, teatteria ja perinteistä pikkujoulua.

Vanhemmille, näkövammaisille lap-sille, heidän sisaruksilleen ja muille lähi-sukulaisille voitaisiin järjestää omia ta-paamisia. Liikunta- ja monivammais-ten lasten vanhemmat haluaisivat tava-ta tutuissa ja turvallisissa ympäristöis-sä, joka ei olisi perheelle liian stressaa-va. Leiritoiminnan katsottiin mahdol-listavan vertaistukitoimintaan osallistu-misen monelta eri paikkakunnalta sil-loin, kun omalla paikkakunnalla ei ole tarpeeksi perheitä. Perinteisten vertais-keskustelujen lisäksi vanhemmat halu-sivat yhdistää tapaamisiin myös tietoa uusista apuvälineistä, asiantuntijaluento-ja ja muita koulutuksia. Vertaistukijoille ehdotettiin pienten alustusten pitämistä keskustelujen virittämiseksi.

Vertaistukijat, toiminnan tukipilaritVapaaehtoisina vertaistukijoina toimi vuonna 2009 11 henkilöä. Kaikki ver-taistukijat osallistuivat puhelinhaastat-teluun. Vertaistukijoina he olivat toimi-neet alle vuodesta yli viiteen vuoteen. He olivat ryhtyneet vertaistukijoiksi tuodak-

Tutkimus vertaistoiminnastaLy Kalam-Salminen, TtT, yliopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu

Artikkeli perustuu Anne Latva-Nikkolan Sosionomi YAMK opinnäytetyöhön

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1

seen apua ja tuen kautta iloa niin mui-den kuin omaan elämäänsä. Toimin-ta vertaistukijana on ollut opettavaista, vahvistanut suhteellisuustajua ja rikas-tuttanut elämää. Toisten ilon ja helpo-tuksen näkeminen on ollut palkitsevaa, kun arkeen oman lapsen kanssa on saa-tu tukea muilta saman kokeneilta. On syntynyt uusia ystävyyssuhteita ja ko-kemusta joukkoon kuulumisesta ja ar-jen katkaisemisesta.

Oman näkövammaisen lapsen ar-jen ja vertaistukijan roolin yhdistämi-nen koettiin joskus myös haasteellisek-si. Oma ja muiden perheiden ajanpuu-te vaikuttivat toiminnan aktiivisuuteen. Jos itsellä ei ollut aikaa, tai osallistujia ei ollut riittävästi, toimintainto laantui. Vertaistukijat tarvitsivat vapaaehtois-työhönsä tukea perheiltä, toisilta ver-taistukijoilta ja Näkövammaiset lapset ry:n työntekijöiltä.

Tukijakin tarvitsee tukijaaKokeneemmat vertaistukijat nähtiin hy-vinä perehdyttäjinä. Heiltä saatiin vink-kejä tapaamisten järjestämiseen ja itse toimintaan. Joillakin paikkakunnilla en-tinen ja uusi vertaistukija olivat vuoden verran toimineet yhdessä. Toisiltaan tu-kea vertaistukijat saivat myös vertaistu-kijoiden vuosittaisessa koulutuksessa.

Toimiston työntekijöiltä vertaistuki-jat saivat neuvoja, ohjeita sekä kannus-tusta työhönsä. Käytännön apua tarvit-tiin mm. tapahtumien järjestämiseen, uusien vertaistukijoiden rekrytoimi-seen ja tiedon jakamiseen. Tapahtumi-en järjestämiseen liittyi kustannusarvi-on teko sekä kutsukirjeiden kirjoittami-nen. Kirjeet lähetettiin toimistolta kä-sin, jossa ne myös muokattiin ilmoituk-siksi Silmäterä-lehteen ja www.silmate-ra.fi -sivustoille.

Vertaistukijat toivoivat työntekijöiden kirjoittavan vertaistukitoiminnasta jut-tuja Silmäterä-lehteen. Osa vertaistuki-joista tarvitsi apua myös ohjaajien rek-rytoimiseen vertaistapaamisiin, ideoita tapaamisten järjestämiseen ja työnteki-jöitä puhumaan omiin tapahtumiinsa.

Tietoa eri aihealueista, kuten kriisin vaiheista ja ryhmän toiminnasta saatiin

vuosittaisesta vertaistukijoiden koulutus-viikonlopulta. Vertaistukijat kokivat, et-tä työntekijältä saatu tuki ja apu sai ak-tivoitumaan toiminnan järjestämisessä.

Vertaistukijat halusivat itsekin kehit-tää vertaistukitoimintaa. Yhtenä kehit-tämisehdotuksena oli yhdistää eri ta-hojen eli Näkövammaiset lapset ry:n ja paikallisten näkövammaisten alueyh-distysten tapahtumat, jolloin tarjonta voisi olla monipuolisempaa. Vertais-tapaamiset haluttiin muuttaa säännöl-lisimmiksi ja tiiviimmin tapahtuviksi. Uusien perheiden saaminen mukaan toimintaan nähtiin suurena haasteena. Haastateltavat halusivat kirjoittaa kutsu-kirjeet perheille henkilökohtaisen tun-tuisena, innostavana ja ennakkoluulo-ja poistavina. Toiminnassa tutuksi tul-leita perheitä voitaisiin myös soittamal-la muistutella tulevista vertaistapaami-sista. Vertaistukijat halusivat aktivoida perheitä kuuntelemalla heidän toivei-

Lapin perheiden vertaistapaamisessa oli eräretkeilyn tuntua.

taan ja suunnittelemalla tapaamisia yh-teistyössä perheiden kanssa. Vertaistukitapaamisiin osallistuneiden perheiden ja vertaistukijoiden palautteen perusteella voidaan sanoa, että vertais-tukitoiminnalla on tärkeä tehtävä per-heiden hyvinvoinnin edistämisessä. Yh-distyksen jäseninä on suuri määrä per-heitä, jotka eivät ole koskaan osallistu-neet vertaistapaamisiin. Toivottavasti moni tämän artikkelin lukijoista kiin-nostuu jatkossa osallistumaan vertais-tukitoimintaan.

”Näkövammaiset lapset ry:n vapaaeh-toistoiminta – toimijoiden motivaatio, tyytyväisyys ja tuen tarve”. Opinnäyte-työ on tehty Metropolia ammattikor-keakoulussa, ylempään ammattikorkea-koulututkintoon johtavassa sosiaali- ja terveysalan johtamisen ja kehittämisen koulutusohjelmassa, ja sen ohjaajana oli yliopettaja TtT Ly Kalam-Salminen.

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1 33

34

Lisätietoja nuorten maalipallo-toiminnasta antaa:Heikki Juvonen heikki.juvonen@jynok.fi 044 3442604

HEL

I LA

ITIN

EN.

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1

oO n syyskuu ja olem-me Pajulahden urheiluopistol-la nuorten maali-

palloleirillä. Liikuntahallissa on hiljais-ta, jotta pelaajat voivat keskittyä kilise-vän pelipallon kuuntelemiseen. Kulkus-pallo on tarpeen, sillä peliä pelataan il-man näköaistia maalipallolasit silmillä. Puolustavan joukkueen pelaajat selvittä-vät, hakevatko hyökkäävän joukkueen pelaajat maalia vasemmasta vai oikeas-ta laidasta. Välillä kuuluu pelin tuoma-reina toimivien valmentajien komentoja ”play” ”out” ja ”blocked out”. Maalipal-loa on peli jota pelataan kolmen hen-gen joukkueissa ja siinä yritetään saa-da maali heittämällä pallo vastustajien maalilinjan yli. Siinä on haastava tehtä-vä jos vastassa on hyvin maaliaan puo-lustava joukkue.

Tällä hetkellä täällä Pajulahdessa nuorten joukkue harjoittelee yhdessä kansainvälisillä kilpakentillä pelaavien naisten ja miesten maajoukkuepelaajien kanssa – haastetta riittää! Nuorten täh-täimessä siintävät marraskuussa Göte-borgissa pidettävä Cannon Cup- turna-us sekä kevään Junior Games -kilpailu. Suunnitteilla on myös nuorten kisamat-ka Yhdysvaltoihin.

Mukana leirillä on 17-vuotias Senni Hirvonen, joka innostui maalipallosta Jyväskylän Näkövammaisten koulussa yhdeksännen luokan tukijaksolla. Sen jälkeen hän lähti parin hyvän kaverin kanssa ensimmäiselle maalipalloleiril-le Pajulahteen. Senni innostui maali-pallosta, koska siinä sai toimia joukku-eessa eikä hän ollut aiemmin pelannut mitään joukkuepelejä. Sennin mieles-tä yhdessä tekeminen oli se kiva juttu. Senni oli ennen sitä mieltä, ettei palloi-lu ole häntä varten. Hän luuli, ettei voi-si pelata maalipalloa, koska hän ei ollut harrastanut sitä.

Viimeisen neljän vuoden aikana nuorten maalipallotoiminnassa on py-ritty luomaan portaat, joita pitkin nuori voi edetä aloittelijasta harrastajaksi tai kilpaurheilijaksi omien mahdollisuuk-sien mukaisesti. Toiminnassa on tähän mennessä ollut noin 30 nuorta muka-na, joista moni on löytänyt maalipal-losta oman lajinsa. Muutamia nuoria on päässyt jo mukaan harjoittelemaan maajoukkuerinkiin.

17-vuotias Eetu Eronen kokeili en-simmäisen kerran maalipallon pelaamis-ta toisella luokalla käydessään Jyväskylän Näkövammaisten koululla. Laji vaikut-ti silloin mielenkiintoiselta, mutta Ee-tu pelasi jo jääkiekkoa ja sählyä. Kak-si vuotta sitten Eetu osallistui Pajulah-dessa pidetylle maalipalloleirille. Ee-tu koki maalipallon mielenkiintoisek-si peliksi muun muassa sen vuoksi, et-tei siinä käytetä näköaistia. Eetun mie-lestä maalipallon opettelussa haastavaa on ollut hyvän torjunta-asennon oppi-minen. Hänen mielestä helppoja asioita ovat olleet niin kentän hahmottaminen kuin heittäminen. Eetu kertoo olevansa iloinen, koska on löytänyt itselleen sopi-van lajin. Eetu on löytänyt maalipallon myötä innokkuuden liikuntaa kohtaan.

Oman kertomansa mukaan nuoret ovat saaneet maalipallon pelaamisen myötä uusia kavereita, paljon peliko-

kemusta sekä valmennuksellista tietoa niin valmentajilta kuin kokeneemmil-ta pelaajilta ja ennen kaikkea oman ke-hon hallintaa. He ovat oppineet moni-puolisia liikuntataitoja, joita voi soveltaa muissakin lajeissa. Senni kertoo: ”Ennen maalipallon harrastamista olin koulun palloilutunneilla usein kuntosalilla tai lenkillä – kun muut pelasivat! Maalipal-loharrastuksen myötä pystyin sovelta-maan oppimiani taitoja muihinkin pe-leihin. Olen pelannut mm. jalkapalloa.

Maalipallon kaltaiset joukkuepelit an-tavat nuorille mahdollisuuden onnistua. Senninkin mielestä harrastamisen alus-sa mokailu tuntui pahalta, mutta harras-tamisen myötä niitä ei enää ottanut niin raskaasti. Sennin mukaan onnistumi-sen elämyksistä oppii kestämään myös epäonnistumisia. Junior Games – kisat ovat jääneet lähtemättömästi Sennin mieleen: ” JG oli hyvä kokemus. Se oli jottain niin uskomatonta. Mua jännitti ihan kauheesti, mutta samalla olin ihan fiiliksissä. Se oli uskomaton kokemus.

Nuorten maalipallojoukkue kokoon-tuu noin neljä kertaa vuodessa leirien merkeissä. Leireille ovat tervetulleita kaikki nuoret. Leireistä tiedotetaan esi-merkiksi Vau Ry:n verkkosivuilla sekä Vammaisurheilu-lehdessää. Tule sinäkin mukaan kokeilemaan ja harrastamaan!

Nuorten maalipallotoimintaHeli Laitinen, Heikki Juvonen

Suomen nuorten jouk-kue osallistui kansain-väliseen nuorten maa-

lipalloturnaukseen 20.-21.11.2010 Göte-porissa. Suomen jouk-

kueen muodostivat Merja Karvonen, Tom-

mi Hauskanen, Eetu Eronen ja Emma Ko-

valainen. Valmentaji-na mukana ovat Heik-ki Juvonen ja Heli Lai-

tinen.

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1 35

36

rRAY on työstä-nyt tänä vuonna kohdennettujen toiminta-avus-

tusten myöntämisen kriteerejä. Sopeu-tumisvalmennuskurssien selvitys on jo valmistunut.

Kohdennetut toiminta-avustuk-set (Ak) ovat RAY:n suurin avustusla-ji; ne muodostavat 43 prosenttia kai-kista myönnetyistä avustuksista. RAY myöntää Ak-avustuksia muun muassa sopeutusmisvalmennukseen, erilaisten tapaamis- ja kohtaamispaikkojen yllä-pitämiseen sekä vapaaehtois- ja vertais-toimintaan.

- Sopeutumisvalmennuksen kohdalla on täsmennetty, millaiseen toimintaan RAY myöntää avustusta ja mikä taas on kuntoutusta, joka katsotaan Kelan tai julkisen terveydenhuollon järjestet-täväksi, kehittämispäällikkö Elina Var-jonen selvittää.

Kela toteuttaa lain nojalla sopeutu-misvalmennusta ja harkinnanvaraista kuntoutusta vaikeavammaisille. RAY:n tukemien kurssien osallistujien ei tar-

vitse täyttää Kelan vaikeavammaisuu-den kriteerejä ja kurssit on Kelasta poi-keten kohdennettu myös työelämän ul-kopuolella oleville ja heidän omaisilleen,

Avustukset oikeisiin kohteisiinLäpikäynnin perusteella avustukset so-peutumisvalmennuskurssitoimintaan kohdentuvat pääsääntöisesti oikein. RAY:n avustamissa kursseissa korostu-vat järjestötyön elementit kuten neuvon-ta, ohjaus ja vertaistuki, kuten pitääkin.

- RAY:n kurssisisällöissä näkyy myös ennaltaehkäisyn ja aktivoinnin näkökul-ma ja kuntoutuksellinen ote. Myös so-siaalinen aspekti on kursseissa tärkeää, Varjonen totea.

RAY kuitenkin toivoo, että sopeutu-miskursseissa kokeiltaisiin enemmän muitakin kuin perinteisiä laitosmaisia toteutustapoja. Tämä tietenkin edellyt-tää, että soveltuvia tiloja on saatavilla.

- Kurssivalinnoissa tulisi myös pai-nottaa ensikertalaisuutta. Sopeutumis-kurssi ei missään tilanteessa saa muut-tua jäseneduksi.

Selvittäminen jatkuuKohdennettujen toiminta-avustusten

Sopeutumiskursseille selvät säveletMarika Leed kenttä on tällä hetkellä hyvin hetero-

geeninen. Selvittämisen alla ovat myös monet muut kohteet kuten avustukset sosiaaliseen lomatoimintaan.

Lomatoimintaselvityksen tavoittee-na on saada toiminnan tulokset ja vai-kutukset paremmin esiin, tiivistää yh-teistyötä eri toimijoiden kesken, varmis-taa asianmukainen kilpailuttaminen se-kä terästää lomalaisten valintakriteerejä.

- RAY:n tavoite on, että vuoden 2012 alusta lähtien sosiaaliseen lomatoimin-taan myönnetään avustuksia vain ns. varsinaisille lomajärjestöille, joita on ny-kyään 12 kappaletta. Muiden kuin var-sinaisten lomajärjestöjen tulee siis jat-kossa toteuttaa lomat yhteistyössä nii-den kanssa.

Selvitettäviin kokonaisuuksiin kuu-luvat myös järjestöjen toteuttama kou-lutus ja avustukset työtoimintaan. Tu-losten analyysi ja yhteenvedot ovat kui-tenkin vielä kesken.

Myös yleisavustusten ja kohdennet-tujen avustusten välisen rajan selkiyt-täminen jatkuu, sillä eri toimialoilla on ollut eri käytäntöjä siinä, mitä tuetaan Ay-avustuksin, mitä taas Ak-avustuksin.

Kelan ja RAY:n sopeutumisvalmennuskurssien erojaRAYEi välttämättä tarvita todettua diagnoosia

Kurssille voi hakeutua ilman lähetettä

Järjestöt määrittelevät sisällöt RAY:n avustusstrategian raa-meissa, avustuskohteen käyttötarkoituksen mukaisesti

Laitos- tai avomallisia, myös ei-perinteisiä järjestämistapoja

Osallistuminen tarpeen mukaan, pääsääntöisesti kuitenkin kerran

Sosiaalinen kuntoutus, järjestölähtöisen auttamistyön keinot

KelaDiagnoosiperusteinen

Terveydenhuollon lähete

Kelan määrittelemän standardin mukaisia kursseja

Laitos- tai avomallisia

Osallistuminen pääsääntöisesti kerran elämässä, mutta elä-mäntilanteen muuttuessa myös useamman kerran. Tarve-harkinta.

Lääkinnällinen ja sosiaalinen kuntoutus

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1

Näkövammaisten peruskou-lulaisten liikunnallinen perhekurssi 25.–30.7.2011KELA kurssinumero 39356

Näkövammaiset lapset ry:n Liikunnallinen kuntoutuskurssi pe-ruskouluikäisille näkövammaisille lapsille perheineen Kunnon-paikassa Siilinjärven Vuorelassa.

Kurssilla liikutaan monipuolisesti. Ohjelmassa on uintia, me-lontaa, kuntosaliharjoittelua, yleisurheilua, liikkumistaidon oh-jausta, judoa ym. ja vanhemmille lisäksi luentoja. Tietenkin kurssilla vietetään myös sauna- ja nuotioiltoja. Kurssin kustantaa Kansaneläkelaitos, joten kurssi on kaikille perheenjäsenille maksuton.

Kurssille voivat osallistua 8–15 -vuotiaat näkövammaiset lap-set, joilla ei ole muita vaikeasti liikuntaa haittaavia liitännäis-vammoja sekä heidän perheenjäsenensä. Kurssille otetaan 15 kuntoutujaa perheineen.

Kurssille hakeudutaan näin:1 Hae Kelan paikallistoimistosta tai tulosta internetistä kaa-vake KU102 (Kuntoutushakemus). Kurssin numero on 39356. Kurssinumeron avulla Kelan virkailijat osaavat antaa oikean kaavakkeen.

2 Täytä kaavake huolellisesti (kaikki kohdat!). Kannattaa kuva-ta tarkoin näkövamman aiheuttama haitta liikkumisessa ja sel-viytymisessä samoin kuin perustelut miksi hakeutuu kurssille.

3 Liitä mukaan jäljennös voimassa olevasta kuntoutussuunni-telmasta. Vaikeavammaisen kuntoutusta hakevan (alle 16-vuo-tiaan ylin tai korotettu vammaistuki) kuntoutussuunnitelma ei saa olla yli kolmea vuotta vanhempi. Harkinnanvaraista kun-toutusta hakevan (alle 16-vuotiaan perusvammaistuki) kun-toutussuunnitelman pitää olla alle vuoden vanha. Kuntoutus-suunnitelmassa täytyy olla maininta suosituksesta ko. kurssille.Lisäksi on hyvä laittaa jäljennökset mahdollisista muista kun-toutusta puoltavista lausunnoista.

4 Hakemus liitteineen lähetetään maaliskuun 15. päivään mennessä Näkövammaiset lapset ry:n toimistoon, Malminkaari 15, 00700 Helsinki. Yhdistys tekee kurssilaisten esivalinnan maaliskuun 21. päi-vään mennessä, jonka jälkeen päätöksen teko siirtyy Kelalle.Tiedustelut: Näkövammaiset lapset ry puh. (09) 752 2540 nlt@silmatera.fi.

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1 37

38

last

en

ku

nto

utu

s

Näkövammaisten Keskusliitto Lasten kuntoutusRiikka Mäyränen(09) 3960 4531, riikka.mayranen@nkl.fi

LastenkuntoutusSopeutumisvalmennuskurssit kevät 2011

l Heikkonäköiset 3. lk:lle siirtyvät lapset 21.–23.2.2011 kurssinumero 40366(JNK, koulutoimi maksaa oppilaan)

l Näkö/monivammaiset alle 2 v lapset21. – 25.2.2011 kurssinumero 39685

l Heikkonäköiset 5 - 6 v lapset 7. – 11.3.2011 kurssinumero 39682

l Sokeat ja heikkonäköiset 3. lk:lle siirtyvät lapset 21.–23.3.2011 kurssinumero 40367(JNK, koulutoimi maksaa oppilaan)

l Sokeat ja syvästi heikkonäköiset 2 - 3 v lapset ”Taaperokurssi” 28. 3.–1.4.2011 kurssinumero 39691 Huom. Aika muuttunut.

l Sokeat ja syvästi heikkonäköiset 3 - 4 v lapset ”Minä itte” 28.3.–1.4.2011 kurssinumero 39712

l Näkö/monivammaiset 2 - 5 v lapset11.–15.4.2011 kurssinumero 39713

l Koulunsa aloittavat sokeat ja syvästi heikkonäköiset lapset 18.–20.4.2011 kurssinumero 40368(JNK, koulutoimi maksaa oppilaan)

l Heikkonäköiset 2 - 5 v lapset 2.–6.5.2011 kurssinumero 39687

l Sokeat ja syvästi heikkonäköiset 5 - 6v lapset 16. –20.5.2011 kurssinumero 40362 Huom! Iiriksessä

l Sokeat ja syvästi heikkonäköiset 6-8 v lapset ”Leikistä liikuntaan” 6.–10.6.2011 kurssinumero 39714

l Sokeat ja syvästi heikkonäköiset 10 - 14 v lapset ”Luukut auki ja menoksi” 13.–17.6.2011 kurssinumero 39716

KU

VAT:

PIR

KKO

LA

MP

I-PY

öTS

Iä

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1

Leikistä Liikuntaan -kurssiPikkukoululaisille lisävarmuutta itsenäiseen liikkumiseen. Kurssilla motivoidaan valkoisen kepin käyttöä ja harjoitellaan ensikarttojen lukemista ja tekemistä. Edellisillä kursseilla on tu-tustuttu mm. Helsingin liikennevälineisiin, varsinkin metroon, vierailtu Lasten liikennekaupungissa ja suunnistettu karttojen kanssa.Yleisenä ja yhteisenä tavoitteena on saada mukavia liikunnalli-sia kokemuksia jokaisen lapsen taitoja haastaen.Kohderyhmä: 6–8 -vuotiaat sokeat ja syvästi heikkonäköiset lapset. Kurssi pidetään 6. – 10.6.2011 IiriksessäLisätietoja: Arja Marila liikkumistaidonohjaaja09 - 396 4533

Luukut Auki -kurssi”Mitä maksaa hampurilaistarvikkeet ja miten hampurilai-nen tehdään? Miten liikutaan Helsingissä? äiti, isä: Pidä kiin-ni -päästä irti!” Näillä lauseilla kutsuttiin sokeiden ja vaikeas-ti heikkonäköisten, 10–14-vuotiaiden lasten perheitä viime ke-sänä Luukut auki ja menoksi -kurssille Iiris-keskukseen, Helsin-kiin.

Heti alkuviikosta nousi kysymys kurssilaisilta, ovatko 10–14-vuotiaat lapsia vai nuoria. Viikon kuluessa vahvistui aja-tus varhaisnuorista, joilla on ajatuksia ja valmiuksia ottaa vähi-tellen enemmän vastuuta arjen toiminnoistaan.

Vanhemmat eivät aina pysyneet perässä, kun nuoret hoitivat oma-aloitteisesti asioitansa mm. Celia-kirjastossa ja NKL:n tie-donhallintapalvelussa. Apuvälinetulva koteihin on valtava kou-lun tuomien haasteiden lisääntyessä. Kurssilla yhdeksi tärkeäk-si tavoitteeksi nousi laitteiden hallintaan saatava ohjaus ja tu-ki perheille.

Luukut Auki - kurssi oli mukava sekoitus liikunnallisia koke-muksia ja ajatuksia herättäviä keskusteluja. Rokki soi ja nuor-ten valmistama hampurilaisateria maistui kurssiväelle. Kesää voi viettää siis Helsingissäkin!

Kesäkuun 13.–17. päivänä on taas uusi Luukut Auki -kurssi Ii-riksessä. Sinne hakuaika on parhaillaan menossa. Hakemukset Kelaan, kurssin numero on 39716.

Luukut auki ja menoksi -kurssi Kurssin tavoitteena on tukea näkövammaisen lapsen itsenäis-tymistä ja identiteetin kypsymistä. Kurssin toiminta suunnitel-laan ikätasoisesti ja ikäryhmittäin tapahtuvaksi. Toimintana on mm. leikkiä, ulkoilua, fresbee-golfia, kädentaitoja, yhdessä jut-telua ja pelaamista, retkiä lähimaastoon ja yhteistä illanviettoa koko kurssijoukolla.

Kurssi antaa koko perheelle mahdollisuuden kokea näkö-vammaisille soveltuvia liikuntaharrastuksia kuten esim. maa-

lipalloa, ekoammuntaa, uintia ja ratsastusta. Vanhemmille an-netaan vertaisryhmäkeskusteluissa tukea ja ohjausta lapsen näkövammaistekniikoiden ja omatoimisuustaitojen harjoitte-luun, lapsen sosiaalisten taitojen lisäämiseen ja koulunkäyn-nin tukemiseen. Perheen sisarukset pääsevät toiminnan kaut-ta myös omassa vertaisryhmässään käsittelemään näkövam-maisuutta.

Kurssi pidetään 1.-5.8.2011 yhteistyössä Lehtimäki-opiston kanssa (Kela kurssinumero 40363) terveydenhuollon tai sosi-aalitoimen kustantamana.

Kurssille haku on meneillään. Toivomme hakua 10.6.2011 mennessä, tulevien kesälomien vuoksi. Paikkoja on yhteen-sä kahdeksalle perheelle ja Kela tarjoaa tälle vuodelle runsaasti harkinnanvaraisia paikkoja. Käyttäkää tilaisuus hyväksenne!

Lisätietoja kurssista: NKL:n Lasten kuntoutusKuntoutuspäällikkö Marja-Liisa Korpela (09) 3960 4530, ml.korpela@nkl.fiToimintaterapeutti, näönkäytönohjaaja Pirkko Lampi-Pyötsiä (09) 3960 4536 pirkko.lampi@nkl.fi

AR

JA M

AR

ILA

.

laste

n k

un

tou

tus

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1 39

40

lom

ia j

a a

pu

rah

oja

Kirjeellä, sähköpostilla tai puhelinsoi-tolla pääsette mukaan lomatoimintaan, mitään virallisia hakulomakkeita ei tar-vita. Ottakaa yhteyttä, jos ette vielä ole osallistuneet.

Sokeain lasten tuki ryRilla Aura-KorpiPitkäniityntie 12, 21270 NousiainenPuhelin: 040 521 1693info@sokeainlastentuki.comwww.sokeainlastentuki.com

Sokeain Lasten TukisäätiöApurahahakemukset maaliskuunloppuun mennessä.Apurahoja voidaan myöntää mm. nä-kövammaisten lasten harrastustoimin-taan, erikoisliikuntavälineisiin ja per-heiden lomakustannuksiin tai muuhun sellaiseen tarkoitukseen, jonka kohtee-na ovat näkövammaisten lasten ja hei-dän perheittensä elinolosuhteet ja nii-den parantamiseen tähtäävä toiminta Hakemukset 31.3.2011 mennessä.

Hakemukset ja tiedustelut asiamies Jyrki ImmonenPunakiventie 9 as 14100980 Helsinki.09 321 4132.sok.laptuki@kolumbus.fi

Sokeain lasten tuki ry:n vuoden 2011 lomatoiminta on jo käyn-

nistynyt. Tänä vuonna noin 40 perhettä pääsee mukaan yhdistyksemme lomille. Lomat on tarkoitettu alle 12-vuotiaiden lasten perheille. Rilla on pitkin kevättä yhteydessä perheisiin, joiden lomat ovat tänä vuonna toteutumassa. Mutta per-heiden kannattaa pitää yhteyttä myös yhdistykseen, kun perheenne kesälomi-en ajankohdat varmistuvat ja näin pää-semme sovittamaan aikatauluja.

Lomien kesto on tavallisimmin 3–4 vuorokautta. Omatoimilomat ovat vii-kon mittaisia, mutta näillä lomilla per-heet kustantavat ruokailunsa itse. Kaikil-le lomille yhdistys kustantaa matkat ko-toa lomakohteeseen. Jos toivotte samal-le lomalle tutun näkövammaisen lapsen perheen kanssa, kannattaa jättää asiasta viestiä meille.

Yhdistyksemme lomajonoissa on run-saasti perheitä. Uusia loma-anomuk-sia otetaan kuitenkin vastaan kaiken ai-kaa. Joskus tulee peruuntumisia tai mui-ta yhteensattumia ja aivan vastikään mukaan ilmoittautunut perhe voi pääs-tä lomalle.

Alustava tapahtumakalenteri alkuvuodelle 2011

 HelmikuuLumilauantait Porvoon Kokonniemessä, Sastamalan Ellivuoressa ja Leppävirran Vesileppiksessä.Hiihtolomaviikko 8, Vuokatin urheilu-opistolla omatoimiloma.Hiihtolomaviikko 9, Omatoimimökkilo-ma ”Kaakana” Ylläksellä.

MaaliskuuNeljän päivän lasketteluloma Riihivuo-ren laskettelukeskuksessa Muuramessa.Neljän päivän luontoloma ”Kevättalven taikaa” Ilomantsissa.Viiden päivän luontoloma Inarissa (UU-SI!).

HuhtikuuKolmen päivän ratsastusloma Huittisis-sa pääsiäisenä.

ToukokuuKolmen päivän loma risteillen ja keväi-nen päivä Tukholmassa

KesäkuuNeljän päivän pyöräilyretki Turun saaris-toon (UUSI!).

Lomia ja apurahoja

Rilla Aura-Korpi

Aino tapasi oikean poromiehen Ylläksen lomalla keväällä

2010.

S i l m ä t e r ä l 1 l 2 0 1 1

Koulutukset on tarkoitettu ensisijaisesti niille, jotka ovat erityisopetuksen, yksilöllisen tuen tai oppimista tukevien oppimisympäristöjen tarpeessa.

Tutustu koulutustarjontaan: www.keskuspuisto.fi tai tilaa Hakijan opas: opintotoimisto@keskuspuisto.fi puh. (09) 47481.

Hakuaikaa on 31.3.2011 asti. Aikuiskoulutuksiin on jatkuva haku!

Meille voi tulla myös koulutuskokeiluun tai tutustumiskäynnille!

Valmiudet työelämään

• Valmentava ja kuntouttava koulutus

• MAMU, Valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus ammatillisessa koulutuksessa

• Ammatillinen peruskoulutus - Kulttuuriala - Luonnontieteiden ala - Matkailu- ravitsemis- ja talousala - Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala - Tekniikan ja liikenteen ala - Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja

hallinnon ala

• Ammatillinen aikuiskoulutus

• MAVA, Maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava koulutus aikuisille

Ammatillista erityiopetusta 17 toimipaikassapääkaupunkiseudulla ja muualla Uudellamaalla.

Erityisesti Sinullekeskuspuisto.fi

Kerro mielipiteesiRastita juttutyypit, joita luet lehdestä mieluiten (voi olla useampia kuin yksi)

Yhdistyssivut

Perheiden elämästä kertovat jutut ja haastattelut Nuorten sivut Näkövamma-alan työntekijöiden haastattelut Leiri-ilmoitukset Sosiaaliturva-aiheiset jutut Tietotekniikkaan ja apuvälineisiin liittyvät jutut Näkövamma-alan tutkimustietoa Muu, mikä:

Kerro mielipiteesi Silmäterästä, sen sisällöstä, ulkoasusta jne.:

Anna juttuidea:

w w w . s i l m a t e r a . f i - N e T T I s I v u s T OMitä palveluita käytät silmatera-nettisivuilla (rastita)?

Etsin ajankohtaisia tiedotteita Ilmoittaudun yhdistyksen leireille ja tapahtumiin Haen tietoa sosiaaliturvasta ja palveluista Luen Silmäterän juttuja Muuta, mitä:

Kerro mielipiteesi silmäterä-sivustosta; sisällöstä, ulkoasusta jne.

Mitä muuta sivuilta pitäisi vielä löytyä:

N ä K ö v A M M A I s e T L A P s e T R y (vain jäsenperheet vastaavat)Kuulun yhdistykseen koska (rastita kaikki omalla kohdallasi tärkeät vaihtoehdot)

Saan Silmäterän 4 kertaa vuodessa kotiini Yhdistystoiminta kiinnostaa Käyn yhdistyksen järjestämillä leireillä ja tapahtumissa Käyn perhetapaamisissa On tärkeää ajaa näkövammaisten lasten asioita Tunnen kuuluvani vertaisyhteisöön, vaikka en käykään tapaamisissa

Muita syitä:

Kerro mielipiteesi toiminnasta:

Vastaajan nimi ja yhteystiedot (ei pakollinen)

Mitä enemmän tietoa, mielipiteitä, ideoita ja toiveita saamme lukijoiltamme ja jäseniltämme, sitä paremmin voimme myös palvel-la. Kerro mielipiteesi Silmäterän lukijana tai yhdistyksen jäsenenä. Alla on joukko kysymyksiä, joihin voit vastata myös netissä osoit-teessa www.silmatera.fi -> toiminta -> Kerro mielipiteesi

s I L M ä T e R ä - L e H T I

Palautusosoite:Näkövammaiset lapset ryMalminkaari 1500700 Helsinki tai www.silmatera.fi

Liity jäseneksi, tilaa SilmäteräNäkövammaisen lapsen vanhemmat voivat liittyä yhdistyksen jäseneksi oheisella lomakkeella. Kuka tahansa, joka haluaa tukea yh-distyksen toimintaa, voi liittyä kannatusjäseneksi. Halutessasi tietoa näkövammaisista lapsista ja nuorista, tee Silmäterä-lehden ti-laus. Silmäterä ilmestyy 4 kertaa vuodessa.

Täytä lomake huolellisesti ja lähetä se osoitteella Näkövammaiset lapset ry, Malminkaari 15, 00700 Helsinki. Liittymiset ja tilauk-set otamme vastaan myös puhelimitse (09) 752 2540, sähköpostilla nlt@silmatera.fi tai www.silmatera.fi -sivuilta löytyvällä lomak-keella.

Palvelulomake L I I T y N J ä s e N e K s I

Jäseneksi voivat liittyä näkövammaisen lapsen vanhemmat. Vuosittainen jäsenmaksu on 15 euroa henkilöltä tai 25 euroa kahden vanhemman liittyessä. Jäsenmaksu sisältää Silmäterä-lehden.

1. Jäseneksi liittyvän vanhemman nimi

Puhelinnumero Sähköposti

2. Jäseneksi liittyvän vanhemman nimi

Puhelinnumero Sähköposti

3. Näkövammaisen lapsen nimi ja

syntymäaika (syntymäaikatietoa käytetään tiedotuksen kohdentamiseen eri ikäryhmille)

4. Osoite ja postitoimipaikka

L I I T y N K A N N A T u s J ä s e N e K s IKannatusjäsenen jäsenmaksu on 34 euroa vuodessa ja se sisältää Silmäterä-lehden.

Nimi

Osoite

Puhelinnumero Sähköposti

T I L A A N Silmäterä-lehden vuosikerran (26 euroa)

Nimi

Osoite

Puhelinnumero Sähköposti

Oheisella lomakkeella voit liittyä yhdistyksen jäseneksi, kannatusjäseneksi tai tehdä Silmäterä-lehden tilauksen. Täytä lomake huolellisesti ja lähetä osoitteella Näkövammaiset lapset ry, Hietakummuntie 18, 00700 Helsinki. Liittymiset ja tilaukset otamme vastaan myös puhelimitse (09) 752 2540, sähköpostilla nlt@silmatera.fi tai www.silmatera.fi -sivuilta löytyvällä lomakkeella.

Vertaistuki mahdollisuus, joka kannattaa käyttää

nl_vertais08.indd 1 13.12.2008 12:45:43