Post on 16-Aug-2020
TIETOJÄRJESTELMIEN KÄYTETTÄVYYS SOSIAALIHUOLLON
HENKILÖSTÖN KOKEMANA
Integroitu kirjallisuuskatsaus
Tiia Ranta-Pere
Pro gradu- tutkielma
Sosiaali- ja terveydenhuollon
tietohallinto
Itä-Suomen yliopisto
Sosiaali- ja terveysjohtamisen
laitos
toukokuu 2017
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, sosiaali-ja terveydenhuollon tietohallinto
RANTA-PERE, TIIA: Tietojärjestelmien käytettävyys sosiaalihuollon henkilöstön
kokemana
Pro gradu- tutkielma, 72 sivua, 6 liitettä (11 sivua)
Tutkielman ohjaajat: yliopistolehtori Ulla-Mari Kinnunen,
lehtori Sirpa Kuusisto-Niemi
Toukokuu 2017_________________________________________________________
Avainsanat: sosiaalihuolto, tietojärjestelmä, henkilöstö, sosiaalityöntekijä, käytettävyys
(YSA)
Sosiaalihuollossa tietojärjestelmien käyttö on jokapäiväistä. Tietojärjestelmien tulee olla
ennen kaikkea työtä tukevia ja helpottavia sekä työn tehokkuutta ja vaikuttavuutta
lisääviä. Tietojärjestelmissä on puutteita ja ongelmia, tietojärjestelmien käytettävyyteen
ei olla tyytyväisiä, lisäksi tieto ei kulje eri tietojärjestelmien ja organisaatioiden välillä.
Käytettävyydeltään hyvä tietojärjestelmä on helposti opittava, tehokas, helposti
muistettava, virheetön sekä miellyttävä käyttää. Tulevan Sote -uudistuksen
onnistumisen edellytys on tehokkaat, toimivat, yhteensopivat ja käytettävyydeltään
hyvät tietojärjestelmät.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ja kuvata sosiaalihuollon tietojärjestelmien
käytettävyyttä sosiaalihuollon henkilöstön kokemana. Tutkimuksessa verrataan
integroidun kirjallisuuskatsauksen avulla analysoiduista tutkimuksista esille nousseita
sosiaalihuollon tietojärjestelmien käytettävyyttä lisääviä tekijöitä. Tutkimuksen
tavoitteena on antaa kehittämisehdotuksia sosiaalihuollon tietojärjestelmien
käytettävyyden lisäämiseksi. Tutkimuksella tuotetaan jäsenneltyä tietoa sosiaali- ja
terveydenhuollon tietohallinnon tutkimuskenttään. Tutkimus rajataan koskemaan
sosiaalihuoltoa ja tutkimus kohdistuu etupäässä sosiaalityöntekijöihin.
Tutkimustulokset osoittavat, että sosiaalihuollon tietojärjestelmät eivät vastaa
sosiaalihuollon tarvetta. Sosiaalihuollon tietojärjestelmät eivät ole tehokkaita, opittavia,
muistettavia, eivätkä virheettömiä. Pääosin tutkimuksissa selvisi, että tietojärjestelmät
eivät ole myöskään miellyttäviä käyttää. Sosiaalihuollon tietojärjestelmät ovat jäykkiä
ja monimutkaisia ja tietojärjestelmissä on myös teknisiä puutteita ja ongelmia.
Sosiaalihuollon tietojärjestelmät ovat aikaa vieviä ja ne eivät edistä työtä; ne eivät tue
sosiaalityöntekijöiden eivätkä johdon työtä. Sosiaalihuollon tietojärjestelmien
käytettävyyteen suhtaudutaan hyvinkin kriittisesti.
Sosiaalihuollon tietojärjestelmiin liittyvää käytettävyystutkimusta on tehty vain vähän
sekä kansainvälisesti että kansallisesti. Tässä tutkimuksessa keskityttiin ulkomaiseen
tutkimukseen, joten jatkossa tulisi paneutua erityisesti kotimaisiin sosiaalihuollon
tietojärjestelmiin liittyviin tutkimuksiin. Lisäksi tarvitaan sosiaalihuollon
tietojärjestelmien käytettävyyteen liittyvää kehittämistutkimusta yhteistyössä
tietojärjestelmätoimittajien ja käyttäjien kanssa, ottaen huomioon käyttäjien tarpeet ja
toiveet sekä konteksti johon tietojärjestelmä suunnitellaan.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Social Sciences and Business
Studies, Department of Health and Social Management, Health and Human Services
Informatics
RANTA-PERE, TIIA: Usability of information systems experienced by social care staff
Master's thesis, 72 pages, 6 appendices (11 pages)
Advisors: PhD Ulla-Mari Kinnunen,
PhD Sirpa Kuusisto-Niemi
May 2017_________________________________________________________
Keywords: social care, social sector, social work, information system, staff, usability
The use of the information systems is day-to-day routines in the social care. The
information systems should be especially supportive on all levels of the work, and
increase the efficiency of the work. There are shortages and problems in the information
systems and the usability of the information systems is not satisfied. The information is
not passing through the different information systems and organizations. A good
usability of the information system is easy to learn, efficiency, easy to remember, error-
free and convenient to use. The requirements of the upcoming Sote-reform are
efficiency, functioning, compatible and good usability of the information systems.
The objective of the research is to clarify and describe the usability of the information
systems by the personnel´s experiences in the social care. The research is integrated
literature review. The goal of the research is to give improvement proposals to the social
care. The main aspects of these proposals are the improvements of the usability of the
information systems. The research produces structured information to the field of health
and human services informatics. The research is confine to concern the social care and
the research is focus on the social workers.
The research outcomes indicate that the social care´s information system´s do not equate
to the need of the social care. Social care´s information systems are not effect, not easy
to learn, not memorable and neither satisfaction. Principally the research indicated that
the information systems are not comfortable to use. The information systems that are
use within in the field of social care are complicated and stiff. There are also technical
issues and problems in the information systems. The information systems are time
consuming and they are not helping the progress of the actual work; they are not
supporting the work of the management, neither the work of the social workers. The
general attitude towards the social care´s information systems is rather critical.
There are not a lot of researches made about the usability of the information systems in
the field of social care. This fact applies nationally as well as internationally. This
research was focus on the foreign researches. In the future, the focus should be more on
the national researches that are especially researching the information systems used in
the field of social care. Improvement research is need about the usability of the
information systems in social care. This kind of research should be doing in co-
operation with the suppliers of the information systems and with the users. The needs
and wishes of the users, and the context have to be taking into account.
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO ................................................................................................................ 5
2 TUTKIMUKSEN TAUSTAA ..................................................................................... 8
3 SOSIAALIHUOLLON TIETOJÄRJESTELMIEN NYKYTILA SUOMESSA . 14
4 NIELSENIN KÄYTETTÄVYYDEN MÄÄRITELMÄ TUTKIMUSTA
OHJAAVANA TEORIANA ........................................................................................ 16
4.1 Käytettävyyden määrittelystä ...................................................................... 16
4.2 Aiempia tutkimuksia ..................................................................................... 21
5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄ ............................. 24
6 TUTKIMUS SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON TIEDONHALLINNAN
PARADIGMASSA ....................................................................................................... 25
7 TUTKIMUSMENETELMÄ JA TUTKIMUSAINEISTO .................................... 27
7.1 Tutkimusmenetelmä ..................................................................................... 27
7.2 Tutkimusaineiston alustavat haut ............................................................... 28
7.3 Tutkimusaineiston valintakriteerit sekä tutkimusaineiston ensimmäinen
varsinainen haku ................................................................................................. 31
7.4. Tutkimusaineiston lopullinen haku ............................................................ 34
7.5 Tutkimusaineiston laadun arviointi ............................................................ 38
7.6 Tutkimusaineiston analysointi ..................................................................... 39
8 TULOKSET ............................................................................................................... 41
8.1 Sosiaalihuollon tietojärjestelmän opittavuus .............................................. 41
8.2 Sosiaalihuollon tietojärjestelmän tehokkuus .............................................. 42
8.3 Sosiaalihuollon tietojärjestelmän muistettavuus ........................................ 43
8.4 Sosiaalihuollon tietojärjestelmän virheettömyys ....................................... 43
8.5 Sosiaalihuollon tietojärjestelmän miellyttävyys ......................................... 44
8.6 Johtopäätökset tuloksista ............................................................................. 45
9 POHDINTA ................................................................................................................ 49
9.1 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys ........................................................ 49
9.2 Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset ......................................................... 51
9.3 Jatkotutkimusaiheet ...................................................................................... 54
LÄHTEET ..................................................................................................................... 55
LIITTEET ....................................................................................................................... 1
LIITE 1. Kansallisia sosiaalihuollon tietojärjestelmiin liittyviä
käytettävyystutkimuksia ...................................................................................... 1
LIITE 2. Tutkimuksia, joissa käytetty Nielsenin käytettävyyden
määritelmää, tai Nielsenin heuristiikkaa ............................................................ 1
LIITE 3. Kirjallisuuskatsauksessa mukana olleet sosiaalihuollon
tietojärjestelmiä käsittelevät tutkimukset sekä laadun arvioinnin pisteet ...... 1
LIITE 4. Sisällönanalyysi kirjallisuuskatsauksessa käytetyistä sosiaalihuollon
tutkimuksista ......................................................................................................... 1
LIITE 5. Tutkimuksen laadunarviointi lomake: kvalitatiiviset tutkimukset .. 1
LIITE 6. Tutkimuksen laadunarviointi lomake: kvantitatiiviset tutkimukset 1
KUVIOT
KUVIO 1. Käytettävyys Nielsenin määrittelemänä …………………………...………17
KUVIO 2. Käytettävyydeltään hyvä tietojärjestelmämalli Nielsenin käytettävyysteoriaa
mukaillen ………………...………...…………………………………………………..20
KUVIO 3. Sosiaali- ja terveydenhuollon paradigma ja tutkimuskohteet…………...….26
KUVIO 4. Sosiaalihuollon tutkimusten hakuprosessin kuvaus……...…………………36
TAULUKOT
Taulukko 1. Nielsenin käytettävyyden määritelmän käsitteet tässä tutkimuksessa…....18
Taulukko 2. Alustavat haut eri tietokantoihin, hakulausekkeet ja hakutulos…………..30
Taulukko 3. Tutkimuksen sisäänotto- ja poissulkukriteerit sekä PICo.………………..33
Taulukko 4. Hakulauseke, jonka oletettiin tuottavan relevantteja tutkimuksia
tutkimuskysymykseen…………………………………………………………...……..34
Taulukko 5. Lopullinen hakulauseke ja sisäänottokriteerit sekä hakutulos, joista
tutkimukset ja artikkelit valittiin tähän tutkimukseen………………………………….37
5
1 JOHDANTO
Pääministeri Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeisiin sisältyy julkisten palveluiden
digitalisoiminen, asiakaslähtöisyys ja tasa-arvoisuus huomioon ottaen. Kansalaisilla on
oikeus valvoa ja päättää itseään koskevien tietojen käytöstä ja tietojen siirtyminen
viranomaiselta tulee varmistaa. (Hallitusohjelma 2015.) Sosiaali- ja terveydenhuollon
uudistus (Sote-uudistus) on sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne uudistus.
Uudistuksessa 1.1.2019 kunnilta ja kuntayhtymiltä siirtyy julkisten sosiaali- ja
terveyspalvelujen järjestämisvelvollisuus maakunnille. Uudistuksen tavoitteena on
parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta, hillitä kustannuksia, kaventaa
ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja sekä järjestää palvelut koko väestön kannalta
tarkoituksenmukaisesti ja lähellä asiakasta. Sosiaali- ja terveyspalveluita pyritään
yhdistämään ja palveluiden tulee olla asiakaslähtöisiä, tasa-arvoisia, vaikuttavia ja
tehokkaita. Lisäksi tarkoitus on lisätä ihmisten valinnanvapautta sekä yksinkertaistaa
monikanavaista rahoitusta. Uudistusta perustellaan sillä, että valinnanvapaudella
voidaan parantaa asiakkaan ja potilaan peruspalvelujen saatavuutta. (Hallitusohjelma
2015; Sote- ja maakuntauudistus 2016.)
Sote-uudistuksen myötä tiedon tulisi siirtyä toimijalta toiselle niin, että asiakas ja potilas
saavat oikea-aikaista palvelua ja hoitoa. Tietojärjestelmien käytettävyyden kehittäminen
onkin Sote-tieto hyötykäyttöön -strategian yksi tavoite ja päämäärä. Sote-uudistuksen
onnistumisessa sähköiset ratkaisut ja toimintamallit ovat tärkeässä roolissa, kun
tavoitteena on siirtyä asiakaslähtöisiin, yhdenvertaisiin ja vaikuttaviin integroituihin
sosiaali-ja terveydenhuollonpalveluihin, joissa yhteistyötä tehdään moniammatillisesti
hyödyntäen kaikin mahdollisin tavoin tietojärjestelmiä ja tiedonhallintaa. (Sote-tieto
hyötykäyttöön -strategia 2020.)
Sosiaali- ja terveydenhuollossa tietojärjestelmien käyttö on jokapäiväistä.
Tietojärjestelmät ovat työvälineitä, joiden tulee helpottaa, auttaa ja tukea työntekijöiden
työtä. Tietojärjestelmissä on usein puutteita ja ongelmia ja niiden käytettävyyteen ei olla
tyytyväisiä. Tietojärjestelmät koetaan hankalakäyttöisiksi, epäloogisiksi, hitaiksi, tieto
on hankalasti löydettävissä eikä tieto kulje eri tietojärjestelmien ja organisaatioiden
välillä. Sosiaalihuollossa asiakastietoja käsitellään yhä enemmän tietotekniikan avulla,
6
ja tietotekniikka voi tehostaa ja optimoida tiedon käsittelyä ja sen löytymistä, joten
parhaassa tapauksessa tietotekniikka voi helpottaa huomattavasti työn tekemistä
(Lehmuskoski & Kuusisto-Niemi 2008, 1). Sote-tieto hyötykäyttöön -strategian tavoite
on tukea ja edistää sitä, että sosiaali- ja terveydenhuollossa on käytössä eri
ammattiryhmillä työtä tukevat ja helpottavat tietojärjestelmät, joiden hankintaan ja
kehittämiseen työntekijät eri ammattiryhmistä osallistuvat ja joiden käyttöön työntekijät
saavat tarpeellisen koulutuksen, ottaen huomioon työntekijöiden erilaiset vahvuudet ja
heikkoudet. (Hyppönen & Ilmarinen 2016, 5; Sote- ja maakuntauudistus 2016; Sote-
tieto hyötykäyttöön -strategia 2020.)
Tietojärjestelmien käytettävyys tutkimusaiheena on ajankohtainen ja äärimmäisen
tärkeä sekä tutkimuksellisesti että käytännön kannalta. Tulevan Sote -uudistuksen
onnistumisen edellytys on toimivat ja tehokkaat sekä käytettävyydeltään hyvät ja
yhteensopivat tietojärjestelmät. Tietojärjestelmien käytettävyyttä on tutkittu paljon sekä
kansallisesti että kansainvälisesti, mutta sosiaalihuollon tietojärjestelmien
käytettävyystutkimus on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tutkimuskohteena
tietojärjestelmien käytettävyys on yhteiskunnallisesti erittäin ajankohtainen ja tärkeä
aihe niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin, sillä vaikka tietojärjestelmät ovat olleet
käytössä kymmeniä vuosia, siitä huolimatta tietojärjestelmien käytettävyyttä pidetään
tutkimusten mukaan edelleen heikkona.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ja kuvata sosiaalihuollon tietojärjestelmien
käytettävyyttä sosiaalihuollon henkilöstön kokemana. Tutkimuksessa verrataan
integroidun kirjallisuuskatsauksen avulla analysoiduista tutkimuksista esille nousseita
sosiaalihuollon tietojärjestelmien käytettävyyttä lisääviä tekijöitä. Tutkimuksen
tavoitteena on antaa kehittämisehdotuksia sosiaalihuollon tietojärjestelmien
käytettävyyden lisäämiseksi. Luvussa kaksi esittelen tutkimuksen taustaa sekä aiheesta
olevia aikaisempia tutkimuksia. Luvussa kolme esittelen sosiaalihuollon
tietojärjestelmien nykytilaa Suomessa. Luvussa neljä esittelen Nielsenin käytettävyyden
määritelmän, joka on tutkimuksen teoreettisen viitekehys. Lisäksi luvussa neljä esittelen
myös Nielsenin käytettävyyden määrittelyä mukaillen mallin käytettävyydeltään
hyvästä tietojärjestelmästä sekä aikaisempia tutkimuksia, joissa on käytetty Nielsenin
käytettävyyden määritelmää tai Nielsenin heuristiikkaa. Luvussa viisi esittelen
7
tutkimuksen tarkoituksen ja tutkimustehtävän. Luvussa kuusi esittelen sosiaali- ja
terveydenhuollon paradigman ja tutkimuksen sijoittumisen paradigmaan. Luvussa
seitsemän esittelen tämän tutkimuksen tutkimusmenetelmän sekä tutkimusaineiston
keräämisen ja kirjallisuushaut, arvioin tutkimusaineistoa ja analysoin ja tulkitsen sitä.
Luvussa kahdeksan esittelen tutkimustulokset. Luvussa yhdeksän tarkastelen
tutkimustulosten ja teoreettisen viitekehyksen suhdetta: oliko teoreettinen viitekehys
käyttökelpoinen tämän asian tarkasteluun ja vahvistavatko tulokset teoreettista
viitekehystä, sekä tuloksia suhteessa teoreettisen viitekehykseen. Lisäksi pohdin
tutkimuksen luotettavuutta ja eettisyyttä sekä jatkotutkimusaiheita.
8
2 TUTKIMUKSEN TAUSTAA
Sähköistä kirjaamista ohjaavat lait, asetukset ja säädökset. Pääasialliset ja keskeiset
vaatimukset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottajille sekä tietojärjestelmille ja
niiden toimittajille määrittelee laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen
sähköisestä käsittelystä (159/2007) (Valvira 2015). Vuonna 2015 voimaan astunut laki
sosiaalihuollon asiakastietokirjoista (254/2015) ohjeistaa rakenteista kirjaamista, ja se
astuu kokonaisuudessaan voimaan, kun sosiaalihuollon Kanta-arkisto avautuu.
Vuonna 2005 käynnistyi sosiaalihuollon valtakunnallinen tiedonhallinnan
kokonaisvaltainen kehittäminen osana Sosiaalialan kehittämishanketta ja jatkui
Sosiaalialan tietoteknologiahankkeena (Tikesos) vuoteen 2011. Tikesos-hankkeen
tavoitteena oli yhtenäistää sosiaalihuollon asiakastietoja ja niiden käsittelyä sekä
mahdollistaa tietojen dokumentoiminen ja arkistointi kansalliseen perustietovarantoon
(Kansa; sittemmin sosiaalihuollon Kanta), sosiaalihuollon toimijoiden yhdistyminen
valtakunnallisiin palveluihin standardoidulla tavalla, tiedon siirtyminen sosiaalihuollon
toimijoiden välillä sekä tilastotietojen kerääminen keskittäen. Hanketta hallinnoi ja
koordinoi sosiaali- ja terveysministeriö (STM). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
on ollut vastuussa vuodesta 2011 lähtien sosiaalihuollon tiedonhallinnan
valtakunnallisesta kehittämisestä ja edistämisestä. Kansa-hanke on sosiaalihuollon
valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen ja määrämuotoisen kirjaamisen
toimeenpanohanke, sosiaalihuollon asiakastietojen yhdenmukaistaminen sekä
asiakastietojen saatavuuden parantaminen on pääasiallinen tavoite. Muutoksella
pyritään tukemaan toiminnan tehostamista, sosiaalipalvelujen kehittämistä sekä
luomaan edellytyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon tiiviimmälle yhteistyölle. THL, STM
sekä Kansaneläkelaitos (KELA), sosiaalipalveluja antavat organisaatiot, sosiaalialan
osaamiskeskukset ja sosiaalihuollon asiakastietoja käsittelevien tietojärjestelmien
toteuttajat vastaavat hankkeesta. (Huovila 2011, 2-4; Rötsä, Berglind, Huovila,
Hyppönen, Peksiev & Mykkänen 2016, 3-5.)
Valtiontalouden tarkastusvirasto teki vuonna 2011 tarkastuksen sähköisen
potilaskertomuksen ja sähköisen lääkemääräyksen kehittämishankkeeseen (Kanta-
hanke) sekä sosiaalihuollon tietoteknologiahankkeeseen (Tikesos-hanke) ja esitti, että
9
sosiaali- ja terveysministeriön on selkiytettävä hankkeiden ohjausta ja hallinnointia
paremman hyödyn saavuttamiseksi sekä kehitettävä alan lainsäädäntöä.
(Valtiontalouden tarkastusvirasto 2011.) Suomessa on ollut ja on meneillään useita
kansallisia hankkeita, joilla on pyritty parantamaan sosiaali- ja terveydenhuollon
tietojärjestelmiä sekä sähköistä asiointia. Vuonna 2016 on otettu käyttöön Kanta-
palvelut ja sosiaalihuollon vastaavia palveluja ollaan ottamassa käyttöön.
Valtakunnallisella potilastiedon ja asiakastiedon arkistoilla pyritään takaamaan tiedon
siirtyminen toimijalta toiselle. (Valtiontalouden tarkastusvirasto 2011; Kanta ja kansa
tulevat - oletko valmis? 2014; Kanta 2016.)
Terveyden ja hyvinvoinninlaitos (THL) julkaisi vuonna 2012 tilannekatsauksen
sosiaalihuollossa vuoden 2011 alussa käytössä olevista sähköisistä palveluista,
asiakastietojärjestelmistä sekä niiden toimivuudesta sosiaalihuollon
toimintaympäristössä. Kyselytutkimukseen vastasi 69 kuntaa ja 13 kuntayhtymää.
Tulokset osoittavat, että kunnilla ja kuntayhtymillä oli käytössä jokin
asiakastietojärjestelmä, lukuun ottamatta kolmea kyselyyn vastannutta. Tutkimuksesta
selvisi, että vastaajista viidennes käytti sosiaalipalveluissa useampaa kuin yhtä
asiakastietojärjestelmää. Kärki (2012, 134) toteaa raportin tuloksiin viitaten, että olisi
aika kiinnittää huomiota ohjelmistojen ja tietojärjestelmien käytettävyyteen, niillä
kerättävän tietojen hyödynnettävyyteen ja alan tiedontuotannon laadullisiin tekijöihin.
Tulosten perusteella sosiaalitoimen tiedonhallinta ei ole vielä tietoyhteiskunnan
ideaalitilanteessa: nykyiset ohjelmistot eivät näytä mahdollistavan tietojärjestelmien
yhtyeentoimivuutta, tai sähköistä tiedonvaihtoa eri organisaatioiden välillä. (Kärki
2012, 124-130; Kärki, Laaksonen & Hyppönen 2012, 2-5.)
Tuleva Sote-uudistus lisää ja kasvattaa yhteistoiminnallisten sosiaali- ja
terveydenhuollon tietojärjestelmien tarvetta. Tietojärjestelmien uudistamisella pyritään
varmistamaan alueellinen toiminnanohjaus sekä parantamaan ja lisäämään tiedon
siirtymistä erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon välillä. Eri
ammattiryhmien työntekijöiden kokema tyytymättömyys tietojärjestelmien
käytettävyyteen lisää myös tietojärjestelmien uudistamistarvetta. THL on antanut
8.7.2016 määräyksen sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien olennaisista ja
tärkeistä toiminnallisista vaatimuksista. Tällä määräyksellä on tarkoitus tukea ja
10
selkeyttää sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien olennaisten ja
välttämättömien toiminnallisten vaatimusten toteuttamista, tietojärjestelmiin
kohdistuvien valtakunnallisten määrittelyjen hyödyntämistä ja velvoittavuutta,
tietojärjestelmien valtakunnallisten rekisterien kokoamista ja hyödyntämistä sekä
tietojärjestelmien sertifioinnissa suoritettavaa yhteistestausta ja
tietoturvallisuusvaatimusten auditointia. (Kaipio, Lääveri & Tyllinen 2015, 105; THL
2016, 1-3.)
Suomessa tietojärjestelmät ovat laajasti ja monipuolisesti käytössä. Kuitenkaan
tietojärjestelmien tuottavat ja tarjoavat hyödyt eivät ole sitä luokkaa, mitä ne voisivat
olla. Tietojärjestelmien käytettävyyden kehittäminen onkin erityisen tärkeää, jotta
tietojärjestelmistä saadaan paras mahdollinen hyöty ja etu. Sote-uudistus tuo omat
haasteensa tietojärjestelmille ja onnistuneen ja tuloksellisen Sote-uudistuksen yksi
merkittävä edellytys onkin toimivat, tehokkaat ja yhteensopivat tietojärjestelmät niin
että tietojärjestelmien käytettävyys on myös huomioitu. Saumaton tiedonvaihto sosiaali-
ja terveydenhuollon toimijoiden kesken, joka on Sote-integraation edellytys, toteutui
vain osittain vuonna 2014. Vuonna 2014 sairaanhoitopiireistä 10 prosentilla ja
perusterveydenhuollon yksiköistä noin 30 prosentilla oli tiedonsaantimahdollisuus
sosiaalipalvelujen organisaatioista. Kolmasosalla sosiaalipalvelujen organisaatioista oli
puolestaan mahdollisuus saada potilastietoa sairaanhoitopiireiltä, ja yli 40 prosenttia
terveyskeskuksista luovutti potilastietoa sosiaalipalvelujen organisaatioille. Lisäksi
erikoissairaanhoidossa, perusterveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa sekä
yksityissektorilla oli pääosin erilaiset tietojärjestelmät. (Kaipio 2015; Kaipio ym. 2015;
Kärki & Ryhänen 2015; Hyppönen & Ilmarinen 2016, 1.)
Tietojärjestelmien käytettävyydellä on myös kansantaloudellisesti suuri merkitys:
tehokkaat ja käytettävyydeltään hyvät tietojärjestelmät tuovat tullessaan myös valtavia
kansantaloudellisia säästöjä (Kuutti 2003, 16). Tietojärjestelmien ongelmat johtuvat
usein huonosta ja puutteellisesta käyttöliittymäsuunnittelusta ja merkittävien sekä
tarvittavien toimintojen puuttumisesta, epätarkoituksenmukaisesta toteutuksesta sekä
epäyhtenäisestä tietojärjestelmäkokonaisuudesta ja toiminnallisesta hitaudesta. Tällöin
tietojärjestelmien suunnittelussa ja toteutuksessa ei ole onnistuttu toivotulla ja odotetulla
11
tavalla. (Vänskä, Viitanen, Hyppönen, Elovainio, Winblad, Reponen & Lääveri 2010;
Kaipio 2015; Kaipio ym. 2015.)
Valta (2013, 23) toteaa, että on julkaistu paljon kansainvälisiä tutkimustuloksia liittyen
sähköisiin potilastietojärjestelmiin, mutta Suomessa on tehty vain vähän tieteellistä
tutkimusta ja kyseiset tutkimukset kohdistuvat yhteen ammattiryhmään eivätkä
suinkaan kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattiryhmien kokemuksiin ja
näkemyksiin.
Tietojärjestelmien käytettävyyden kehittäminen lähtee liikkeelle vaatimusmäärittelystä,
jolloin kartoitetaan tilaajan ja loppukäyttäjien vaatimukset, tarpeet ja toiveet. On
tärkeää, että tietojärjestelmätoimittaja ymmärtää ja hahmottaa loppukäyttäjän
toimintaympäristön sekä toimintaympäristön mahdolliset erityspiirteet. Onnistunut
kehitystyö vaatii tiiviimpää ja osallistuvaa yhteistyötä tietojärjestelmätoimittajien,
tilaajan ja loppukäyttäjien välillä. Tietojärjestelmähankinnoissa on kiinnitettävä
huomiota käytettävyyteen. (Kaipio 2015; Kaipio ym. 2015.)
Sosiaalihuollossa on tehty verrattain vähän käytettävyyttä koskevaa
tietojärjestelmätutkimusta, ja kansallisesti sosiaalihuollon tietojärjestelmiin liittyvää
tutkimusta on tehty vähemmän kuin terveydenhuollon tietojärjestelmiin liittyvää
tutkimusta. Liitteessä 1. on esitetty kansallisia sosiaalihuollon tietojärjestelmiin liittyviä
käytettävyystutkimuksia. Helen (2015) on tutkinut asiakastietojärjestelmän
käytettävyyttä ammatillisen perhekodin kontekstissa ja kuinka hyödylliseksi
asiakastietojärjestelmät koetaan, käyttäen Nielsenin määritelmää käytettävyydestä sekä
ISO 9241-11-standardia. Tutkimus osoittaa, että käytettävyydeltään hyvä
tietojärjestelmä on opittava, siihen ollaan tyytyväisiä, ja sen käytössä tulee vain vähän
virheitä. Käytettävyysongelmia esiintyi järjestelmän tehokkuudessa ja
tuloksellisuudessa sekä muistettavuudessa. Tutkimus osoittaa myös, että
tietojärjestelmiä kohtaan on erilaisia vaatimuksia, riippuen missä työtehtävässä
työntekijä työskentelee. (Helen 2015, 2.)
Sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmien käytettävyyttä, nykytilan haasteita ja kuinka
järjestelemiä tulisi kehittää, on tutkinut myös Satama (2013). Käytettävyyttä
12
tarkasteltiin ISO 9241- standardin näkökulmasta. Tutkimustulokset osoittavat, että
sosiaalihuollon tietojärjestelmät eivät tue sosiaalihuollon työntekijöiden työtä ja
tietojärjestelmien käyttö vie ison osan työajasta. Lisäksi sosiaalihuollon
toimintaympäristö tulisi ottaa paremmin huomioon ja lisätä työntekijöiden ja
järjestelmäasiantuntijoiden yhteistyötä, ottaen huomioon loppukäyttäjän tarpeet ja
varmistaa tietojärjestelmien käyttöön tarvittava tuki ja koulutus. (Satama 2013, 2.)
Sosiaalityöntekijöiden tekemää kirjaamista ja tietojärjestelmien käyttöä: miten
työntekijät kirjaavat ja käyttävät asiakastietojärjestelmissä olevaa tietoa asiakastyössä
sosiaalihuollon lastensuojelussa, on tutkinut Huuskonen (2014). Tulokset osoittavat, että
sosiaalityöntekijät kirjaavat ja tallentavat eri tietoja, sekä hyödyntävät seuloen erilaista
tietoa eri asiakastyön vaiheissa. Kirjatessa tiedon seuloutumisen syyt voivat olla sekä
tahallisia että tahtomattomia. Myös asiakkaan ja sosiaalityöntekijän tapaamisessa
suodattuu tietoa pois, johtuen erilaisista kanssakäymiseen ja kohtaamiseen liittyvistä
syistä. Lisäksi asiakastyössä tarvittava tieto on tallennettuna tietojärjestelmän eri
tiedostoihin ja moduuleihin, joten sosiaalityöntekijän voi olla hankala saada
kokonaiskuvaa asiakkaan tilasta. Työnteon helpottamiseksi sosiaalityöntekijät ovatkin
luoneet erilaisia toimintatapoja, jotta löytäisivät nopeammin ja helpommin
asiakastyössä tarvitsemansa tiedon. Sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmä ei näytä
tukevan riittävästi sosiaalityöntekijöiden asiakastyötä. (Huuskonen 2014, 3.)
Sosiaalipäivystykseen on tehty tutkimus tietotekniikkaan pohjautuvan asiakastiedon
käytöstä: miten asiakastiedon käyttöä analysoidaan ja perustellaan suullisessa
viestinnässä ja kanssakäymisessä, sekä miten tietotekniikkaa hyödynnetään
kanssakäymisessä (Räsänen 2014, 7-11). Tutkimus osoittaa, että tietotekniikkaa
tarvitaan sosiaalipäivystyksessä. Tietojärjestelmien tekniset ongelmat, puutteellisuus
sekä viat voivat tehdä kirjaamisesta hankalaa ja hidasta. Lisäksi tietojärjestelmiin
liittyvät ongelmat voivat hidastaa työntekoa sekä heikentää tiedonkulkua eri
työntekijöiden välillä. Tietojärjestelmät ovat kuitenkin työtä helpottavia: ne sisältävät
asiakkaan hoidossa tarvittavan tiedon ja tekevät mahdolliseksi työtehtävien hoitamisen
virka-ajan ulkopuolella toimivassa sosiaalipäivystyksessä. Tietojärjestelmien hyödyt
ovat siis nähtävissä, joten tietotekniikkaan ei suhtauduttu kielteisesti. Tietojärjestelmien
lisäksi sosiaalipäivystyksessä tarvitaan myös kommunikointia, sanallista tiedon vaihtoa
13
sekä vuorovaikutusta eri työntekijöiden ja asiakkaiden välillä. (Räsänen 2014, 7-11, 52,
67, 89.)
Kuusisto-Niemi (2016) on kuvaillut ja tarkastellut sosiaalihuollon tiedonhallintaa
historiallisesti ja käsitteellisesti sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan
tutkimuksen ja opetuksen paradigman kontekstissa sekä analysoinut sosiaalihuollon
tiedonhallinnan tutkimuksen teoreettista pohjaa vahvistaakseen tiedonhallinnan
perustaa. Sosiaalihuollon toiminnassa tiedonhallinta on keskeisessä asemassa ja
toimimaton tiedonhallinta vaikeuttaa työntekijöiden, johdon ja päätöksentekijöiden
työskentelyä. Tutkimus jakautuu neljään osakysymykseen, joista kysymys kaksi on;
miten tieto- ja viestintätekniikkaa on käytetty hyväksi sosiaalihuollon
tiedonhallinnassa? Tutkimus osoittaa tiedonhallinnan paradigman sopivuuden
sosiaalihuollon tiedonhallinnan tutkimiseen, mutta tiedonhallinnan paradigmaa tulee
täydentää arvot, asenteet ja tiedot-akselilla, joka yhdistää paradigman käsitteet toimijat
ja toiminta. Tällöin toiminnan eettinen puoli, joka on sosiaalihuollon tiedonhallinnalle
olennainen, voidaan esittää. Tutkimuksesta ilmenee, että useissa kansainvälisissä
sosiaalityön tutkimuksissa nousee esille, että tietojärjestelmiä käyttävät henkilöt
suhtautuvat kriittisesti tietotekniikan tuomiin hyötyihin. Näiden kansainvälisten
tutkimuksen perusteella voidaan kuvata ehdotelma siitä, miten tietotekniikan
hyväksymistä voitaisiin parantaa. Kansallisissa keskusteluissa on todettu, että
tietoteknologia ei palvele sosiaalityötä. (Kuusisto-Niemi 2016, 6, 38, 67-69.)
Havukaisen (2001) tutkimuksesta käy myös ilmi, että tietoteknologian omaksumiseen
tarvitaan riittävästi aikaa, oikeanlaisia laitteita ja asianmukaisia tietojärjestelmiä sekä
työntekijöiden positiivista asennoitumista teknologiaan (Havukainen 2001, teoksessa
Kuusisto-Niemi 2016, 68).
14
3 SOSIAALIHUOLLON TIETOJÄRJESTELMIEN NYKYTILA SUOMESSA
Vuonna 2014 Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos teetti kartoituksen sosiaalihuollon
sähköisiin sosiaalipalveluihin, käytettyihin sosiaalialan asiakastietojärjestelmiin sekä
organisaatioiden tiedonhallintaan. THL:n tekemään kyselyyn vastasi 305
sosiaalipalveluja tuottavaa organisaatioita. Vastanneista 134 oli julkisia sosiaalihuollon
organisaatioita (kuntia tai kuntayhtymiä) ja 171 yksityisiä sosiaalihuollon yrityksiä.
Kartoituksesta käy ilmi, että kyselyyn osallistuneilla kunnilla ja kuntayhtymillä lähes
kaikilla oli käytössä jokin asiakastietojärjestelmä, jonka käyttöaste oli 80 prosenttia.
Yksityisillä organisaatioilla asiakastietojärjestelmä oli harvemmin käytössä.
Julkishallinnon organisaatioista yli viidesosa kirjasi asiakastiedot sähköisesti, mutta
osittainen sähköinen kirjaaminen oli paljon yleisempää organisaatioissa, ja perinteinen
parille kirjaaminen oli vielä tavallista. Yksityisistä yrityksistä ja yhdistyksistä sekä
säätiöistä 15-20 prosenttia ei kirjannut ollenkaan sähköisesti. Kartoitus osoitti myös,
että terveydenhuoltoon tarkoitetut tietojärjestelmät ovat hyvin yleisesti käytössä myös
sosiaalihuollossa, vaikka toimintakenttä ja konteksti ovat eri. (Kärki & Ryhänen 2015,4-
5 ja 93-96.)
Sosiaalihuollon omia luokituksia ei käytetty kaikissa kuntaorganisaatioissa ja myös
yksityisissä organisaatioissa luokitusten ja tietorakenteiden käyttö oli harvinaista. Sen
sijaan sosiaalihuollossa käytettiin yleisesti valtakunnallisia Terveyden- ja
hyvinvoinninlaitoksen luokituksia. Julkisista organisaatioista vain vajaalla
neljälläkymmenellä prosentilla oli käytössä yksittäinen luokitus
koodistopalvelumuotoisena ja mikään yksittäinen luokitus ei ollut kaikkien
organisaatioiden käytössä. Muutama prosentti vastaajista ilmoitti suunnittelevansa
kaikkien luokituksen käyttöönottoa, joskin luokitusten käyttöönoton suunnittelu oli
ylipäätään harvinaista. Lisäksi selvisi, että sosiaalihuollon organisaatiot eivät olleet
vielä varautuneet valtakunnalliseen asiakastietovarannon käyttöönottoon eivätkä
rakenteiseen kirjaamiseen. Vajaa puolet kuntaorganisaatioista hyödynsi
prosessikuvauksia, mutta yksityiset organisaatiot eivät olleet niitä juurikaan
hyödyntäneet. Yksityiset organisaatiot eivät olleet myöskään hyödyntäneet
asiakirjamäärityksiä, joiden käyttö myös kuntaorganisaatioissa oli vähäistä ja
vaihtelevaa. (Kärki & Ryhänen 2015,4-5 ja 93-96.)
15
Kartoituksesta kävi myös ilmi, että vain alle puolella kunnan organisaatioista oli
organisaatioiden välistä sähköistä tiedonsiirtoa, ja että vielä harvempi organisaatio antoi
katseluoikeuksia asiakastietojärjestelmiin muiden organisaatioiden työntekijöille.
Sähköisiä palveluja ei juurikaan tuotettu kunta- eikä yksityisellä sektorilla. Sekä kunta-
että yksityiset organisaatiot tuottivat lähinnä tiedottavia verkkosivuja, joka olikin yleisin
sähköinen palvelu, sähköisen asiakaspalautteen rinnalla. Sosiaalihuollon
tietojärjestelmät ja sähköinen asiointi ovat siis vielä kehitysvaiheessa ja olisikin erittäin
tärkeää, että ymmärrettäisiin tutkimuksen ja kehittämisen tärkeys tässä kontekstissa.
(Kärki & Ryhänen 2015,4-5 ja 95-96.)
Kuusisto-Niemi (2016, 79) toteaa, että tietotekniikka vaikuttaa jo laajalti sosiaalityössä:
teollistumisen alkupuolella tapahtui sosiaalityön kehittyminen, joten tietoteknologia ja
tekniikan kehitys ovat aina liittyneet toisiinsa, ja toisaalta sosiaalityössä tekniikan
osaaminen ei ole vain ja ainoastaan tietojärjestelmien käytön taitamista ja
asiantuntemusta. Tähän sisältyy sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kehittäminen ja
lisääminen, asiakkaiden osallistuminen ja osallistuttaminen, työntekijöiden mukaan tulo
tietojärjestelmien kehittämiseen ja suunnitteluun sekä tietojärjestelmien käyttöön
tarvittavan koulutuksen järjestäminen. (Kuusisto-Niemi 2016, 79.)
16
4 NIELSENIN KÄYTETTÄVYYDEN MÄÄRITELMÄ TUTKIMUSTA
OHJAAVANA TEORIANA
4.1 Käytettävyyden määrittelystä
Käytettävyystutkimuksessa käytettävyydellä (usability) tarkoitetaan helppokäyttöisyyttä
ja käyttäjän kannalta tarkoituksellista, asianmukaista, toivottua ja ymmärrettävää
toiminnallisuutta. Käytätettävyydellä pyritään parantamaan ihmisen ja koneen välistä
vuorovaikutusta sekä toimintaa, lisäämällä tehokkuutta ja ihmisen kokemaa
miellyttävyyttä, siten käytettävyys voidaan ymmärtää ja käsittää menetelmänä ja
teoriana (Sinkkonen, Kuoppala, Parkkinen & Vastamäki 2006, 17). Kuutin (2003, 13)
mukaan käytettävyys voidaan nähdä tuotteen ominaisuutena: kuinka taitavasti ihminen
käyttää hyväkseen tuotteen ominaisuuksia saavuttaakseen toivotun tavoitteen, joten
käytettävyys voi olla hyvä tai huono. Käytettävyydestä on erilaisia määritelmiä, joista
tunnetuimmat ovat ISO 9241-11 (1998)- standardin määritelmä sekä Nielsenin (1993)
määritelmä.
ISO 9241-11 (1998)- standardin mukaan käytettävyyden osa-alueita ovat vaikuttavuus
tehokkuus ja tyytyväisyys. ISO-standardi määrittelee käytettävyyden siten, että
käytettävyys on kontekstisidonnainen ominaisuus ja käytettävyyteen vaikuttaa
käyttöympäristö; kuinka hyvin tietyssä toimintaympäristössä käyttäjät voivat käyttää
tiettyjä välineitä tiettyjen toimintojen suorittamiseen sekä tavoitteiden saavuttamiseksi.
ISO-standardin mukaan käytettävyys on jonkin tuotteen, palvelun, laitteen tai
ympäristön helppokäyttöisyyttä, jonkin päämäärän saavuttamiseksi. (ISO 9241-
11:1998; Nykänen, Viitanen & Kuusisto 2010.)
Jacob Nielsenin käytettävyyden määritelmä on teoreettisena viitekehyksenä tälle
tutkimukselle, sillä se kuvaa käytettävyyden eri ulottuvuuksia yksityiskohtaisemmin
kuin ISO-standardi. Nielsen määrittelee käytettävyyden viidellä eri käsitteellä:
opittavuudella, tehokkuudella, muistettavuudella, virheettömyydellä sekä
miellyttävyydellä (KUVIO 1). Nielsen erottaa määritelmässään käytettävyyden ja
käyttökelpoisuuden. (Nielsen 1993, 30-31.)
17
KUVIO 1. Käytettävyys Nielsenin määrittelemänä (Nielsen 1993, 25)
Kuviossa 1 on esitetty käytettävyys Nielsenin määrittelemänä. Nielsen määrittelee
käytettävyyden sen mukaan, palveleeko tietojärjestelmä käyttäjää siinä tarkoituksessa,
mihin se on tarkoitettu ja kuinka helppoa ja tehokasta järjestelmän käyttäminen on
(Nielsen 1993). Alla taulukossa 1 on esitetty tässä tutkimuksessa käytetyt Nielsenin
käytettävyyden määritelmän käsitteet selitteineen.
18
Taulukko 1. Nielsenin käytettävyyden määritelmän käsitteet tässä tutkimuksessa
(Nielsen 1993)
Nielsenin käsite Selite
Opittavuus
(learnability) Tietojärjestelmä on helposti ja nopeasti opittavissa ja
ymmärrettävissä
Tietojärjestelmän käyttäjän tulisi oppia nopeasti
tietojärjestelmän toimintalogiikka ja käyttö
Tehokkuus
(efficiency) Tehokasta tietojärjestelmää voidaan käyttää
mahdollisimman monipuolisesti ja laaja-alaisesti
asiakkaan ja potilaan hoidossa, niin että tietojärjestelmä
tukee potilaan ja asiakkaan hoitoa, eikä suinkaan ole
hoitoa heikentävä tai hidastava tekijä
Muistettavuus
(memorability) Tietojärjestelmän ollessa muistettava sen toiminnot on
helppo muistaa, vaikkei olisikaan käyttänyt järjestelmää
vähään aikaan
Käyttäjän on tauonkin jälkeen helppo palata käyttämään
järjestelmää, joten kerran opittuaan käyttäjän on helppo
palauttaa mieleen, kuinka tietojärjestelmää käytetään ja
kuinka se toimii
Virheettömyys
(errors) Tietojärjestelmien tulisi toimia virheettömästi ja
käyttäjien mahdollisuus tehdä virheitä pitäisi olla pieni
Eli virheiden määrällä tai virheettömyydellä tarkoitetaan
käyttäjän tekemiä virheitä käyttäessä tietojärjestelmää
Miellyttävyys
(satisfaction) Tietojärjestelmän ollessa miellyttävä käyttää, käyttäjä on
tyytyväinen tietojärjestelmän käytettävyyteen
Subjektiivinen tyytyväisyys tietojärjestelmiin
Opittavuus (learnability) on Nielsenin (1993, 26, 31) mukaan tärkein käytettävyyden
osa-alue. Tietojärjestelmien täytyy olla helposti ja nopeasti opittavissa ja
ymmärrettävissä, mielellään jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen, jolloin
tietojärjestelmän toimintalogiikka on helppo. Opittavuus ja muistettavuus kulkevat
ikään kuin käsi kädessä, sillä järjestelmä on usein myös muistettava, jos se on opittava.
Opittava tietojärjestelmä ei siis vaadi pitkää perehdytystä ja tietojärjestelmän käyttäjä
oppii nopeasti tietojärjestelmän toimintalogiikan ja käyttämisen. (Nielsen 1993, 30-31.)
Nielsenin (1993, 30) määrittelee tehokkuuden (efficiency) sellaiseksi ominaisuudeksi,
jolloin kokenut käyttäjä saa mahdollisimman tehokkaasti ikään kuin kaiken ”irti”
käyttöjärjestelmästä, eli pystyy käyttämään monipuolisesti kaikkia tietojärjestelmän
toimintoja. On luonnollista, että aloittelija ei osaa käyttää järjestelmää yhtä tehokkaasti.
19
Tehokasta tietojärjestelmää voidaan siis käyttää mahdollisimman monipuolisesti ja
laaja-alaisesti asiakkaan ja potilaan hoidossa, niin että tietojärjestelmä tukee potilaan ja
asiakkaan hoitoa, eikä suinkaan ole hoitoa heikentävä tai hidastava tekijä.
Muistettavuus (memorability) on kolmas käytettävyyden osa-alue. Muistettavuuden
määrittelyssä Nielsen (1993, 31) lähtee ajatuksesta, että on olemassa satunnaisia
käyttäjiä, noviiseja käyttäjiä ja edistyneitä käyttäjiä. Muistettavuus kasvaa erilaisten
käyttäjien välillä siten, että edistynyt käyttäjä muistaa ohjelman paremmin kuin noviisi
käyttäjä. Satunnaisen käyttäjänkään ei tarvitse opetella järjestelmän käyttöä aina
uudestaan esimerkiksi lomalta paluun jälkeen, vaan hän muistaa mitä täytyy tehdä
milloinkin, jos tietojärjestelmä on muistettava. Tällöin sen toiminnot on helppo muistaa,
vaikkei olisikaan käyttänyt järjestelmää vähään aikaan, ja käyttäjän on helppo palauttaa
mieleen, kuinka tietojärjestelmää käytetään ja kuinka se toimii. (Nielsen 1993, 30-32.)
Virheettömyys (errors) on neljäs käytettävyyden osa-alue, jonka Nielsen erottaa
tehokkuudesta. Tietojärjestelmien tulisi toimia virheettömästi ja käyttäjien mahdollisuus
tehdä virheitä pitäisi olla pieni. Virheet voivat olla pieniä ja toiminnalle
merkityksettömiä, jolloin ne lähinnä hidastavat tehokkuutta. Jos virheet ovat isoja ja
katastrofaalisia eikä käyttäjä välttämättä huomaa niitä, niistä on toiminnalle paljon
haittaa; ne voivat esimerkiksi tuhota kaiken käyttäjän tekemän työn. Tutkittaessa
virheitä tulee erottaa, onko kyseessä pieni vai katastrofaalinen virhe, ja katastrofaalisten
virheiden määrä tulisi minimoida. Tietojärjestelmien ollessa mahdollisimman
virheettömiä ne ikään kuin ”estävät”, että käyttäjä ei voi tehdä pieniä saatikka
katastrofaalisia virheitä. (Nielsen1993, 32-33.)
Miellyttävyys (satisfaction) on viides käytettävyyden ominaisuus, jonka Nielsen (1993,
33) määrittelee subjektiivisena tyytyväisyytenä tietojärjestelmiin. Se on kuitenkin eri
asia kuin yleinen suhtautuminen tietokoneisiin. Tietojärjestelmän ollessa miellyttävä
käyttää, käyttäjä on tyytyväinen tietojärjestelmän käytettävyyteen. (Nielsen 1993, 32-
33.)
Nielsenin käytettävyys määritelmään pohjautuen voidaan ajatella, että tietojärjestelmien
tulisi olla helposti opittavia, tehokkaita, helposti muistettavia, virheettömiä sekä
20
miellyttäviä käyttää (kuvio 2). Tässä kirjallisuuskatsauksessa etsin tutkittua tietoa
sosiaalihuollon tietojärjestelmien käytettävyydestä: miten tutkimuksissa on kuvattu
sosiaalihuollon tietojärjestelmien käytettävyyttä näiden käsitteiden kuvaamien
näkökulmien mukaisesti.
KUVIO 2. Käytettävyydeltään hyvä tietojärjestelmämalli Nielsenin käytettävyysteoriaa
mukaillen (Nielsen 1993)
Ideaalitilanne on, että tietojärjestelmä on mahdollisimman hyvä ja tarkoitukseen sopiva;
se on suunniteltu juuri kyseiseen kontekstiin sopivaksi ottaen huomioon käyttäjien
tarpeet. Tietojärjestelmien käytettävyyttä suunniteltaessa tulee huomioida konteksti,
johon tietojärjestelmää suunnitellaan: työntekijät, heidän työtehtävänsä sekä
tietojärjestelmien ja muiden laitteiden toimintaympäristö. Näiden lähtökohtien on
väitetty jääneen huomiotta suunniteltaessa terveydenhuollon tietojärjestelmiä. (Viitanen
& Nieminen 2009, 132.) Nielsenin käytettävyyden määritelmä tarjoaa oivan
työvälineen, jonka pohjalta voidaan kehittää mahdollisimman hyvä ja käyttötarkoitusta
palveleva tietojärjestelmä. (Nielsen 1993, 23-48.)
Helposti
opittava
Tehokas Helposti
muistettava
Virheetön Miellyttävä
Hyvän käytettävyyden omaava
tietojärjestelmä
21
4.2 Aiempia tutkimuksia
Nielsenin määritelmää käytettävyydestä sekä Nielsen heuristiikkaa on käytetty useissa
kansallisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa. Nämä on esitetty liitteessä 2.
Martikainen (2016) on tutkinut terveydenhuollon ohjelmistojen käytettävyyttä sekä
käytettävyyden kehittämistä. Tutkimuksessa etsittiin syitä käytettävyysongelmille ja
ratkaisuja käytettävyysongelmien poistamiseksi sekä jatkettiin toimintalähtöisen
tietojärjestelmien kehittämismallin kehittämistä, käyttäen Nielsenin määritelmää
käytettävyydestä sekä ISO 9241-11-standardia. Tulokset osoittavat, että käyttäjät tulee
ottaa mukaan tietojärjestelmien suunnitteluun ja kehittämiseen, lisäksi tietojärjestelmiä
sekä toimintaa tulee kehittää yhtäaikaa. Tutkimus osoittaa myös, että tietojärjestelmien
huono käytettävyys lisää henkilöstön työn kuormittavuutta, hidastaa työntekoa ja voi
jopa vaarantaa potilasturvallisuuden. Hyvä tietojärjestelmien käytettävyys puolestaan
lisää tiedon parempaa hyödynnettävyyttä sekä työn sujuvuutta ja tehokkuutta.
Tietojärjestelmien hyvä käytettävyys on myös työhyvinvointia tukeva tekijä.
Tietojärjestelmien käytettävyys on tietojärjestelmäsuunnittelijoille iso haaste ja tavoite,
joka edellyttää tietojärjestelmäsuunnittelijoilta toimintaympäristön ymmärtämistä,
kontekstiosaamista sekä käyttäjien näkemysten ja mielipiteiden kuulemista ja
ymmärtämistä. (Martikainen 2016.)
Saparova, Basic, Lu, Kibaru, Ma ja Yadamsuren (2013) ovat tutkineet web-pohjaista
terveydenhuoltojärjestelmää ja sen käytettävyyttä Nielsenin kymmenen käytettävyyden
heuristisen säännön pohjalta. Terveydenhuoltojärjestelmää käyttävät potilaat,
sairaanhoitajat ja lääkärit ja sen käytöllä voidaan korvata säännöllisiä tapaamisia.
Tavoitteena oli tutkia, onko näillä kolmella eri käyttäjäryhmällä erilaisia
käytettävyysongelmia järjestelmän käytössä. Tutkimus osoitti, että jokaisella
käyttäjäryhmällä oli hiukan erilaiset yksilölliset tarpeet ja näin ollen he kokivat myös eri
asiat järjestelmän käytettävyysongelmina. Nämä tarpeet tulisi ottaa huomioon
suunniteltaessa järjestelmää. Lisäksi tutkimuksessa selvisi, että
käytätettävyystestauksella voidaan edistää onnistuneen järjestelmän suunnittelua ja
toteuttamista sekä järjestelmän hyväksymistä ja käyttöä. (Saparova ym. 2013, 276,
284.)
22
Raji, Murni, Osman & Adamu (2013) ovat tutkineet käytettävyystestauksella
nigerialaisten sairaaloiden verkkosivuja. Verkkosivuja arvioitiin käyttäen Nielsenin
käytettävyyden heuristiikkaa. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää paremmin
suunnittelun ominaisuuksia ja sisältöä, jotta voidaan luoda parempia verkkosivuja.
Tulokset osoittavat valtavia eroavaisuuksia siinä, mitä ihmiset tekevät ja mihin
verkkosivut on tarkoitettu. Jokaisella verkkosivulla oli omat vahvuudet ja heikkoudet ja
toisaalta käyttäjät ymmärsivät väärin verkkosivuilta lukemiaan ohjeita ja mieluummin
noudattivat suorassa vuorovaikutuksessa saamiaan ohjeita. (Raji ym. 2013.)
Longon ja Kanen (2011) pilottitutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa terveydenhuollon
digitaalisten käyttöliittymien parannettu arviointimenetelmä. Tutkimuksessa arviointiin
irlantilaisen sairaalan tietojärjestelmää käyttäen Nielsenin heuristiikkaa arvioinnissa
sekä ilmailualalla käytettävää menetelmää, jolla mitataan henkistä työtaakkaa. Tulokset
viittaavat siihen, että riippuen käyttäjän kognitiivisesta kuormittumisesta ja toiminnasta
käyttäjien suhtautuminen käyttöliittymän käytettävyyteen vaihtelee. Tutkijoiden
mukaan Nielsenin heuristiikka yhdessä ilmailualalla käytetyn työnkuormittuvuus
mittauksen kanssa tarjoaa luotettavan menetelmän digitaalisten käyttöliittymien
suunnitteluun ja arviointiin terveydenhuollon toimintaympäristössä. Lisäksi rajapintojen
parempi huomioiminen vähentää hoitovirheitä ja parantaa hoitoa. (Longo & Kane
2011.)
Nabovatin, Vakili-Arkin, Eslamin ja Khajouein (2014) tutkimuksessa arvioitiin
laboratorion ja radiologian tietojärjestelmien käytettävyyttä. Tietojärjestelmien
käytettävyyttä arvioitiin käyttäen Nielsenin heuristista luokittelua,
käytettävyysongelmat tunnistettiin ja luokiteltiin ja Nielsenin luokituksella arvioitiin
niiden vakavuus. Tutkimus osoitti kaiken kaikkiaan 116 heuristista rikkomusta ja
ongelmaa käytettävyydessä. Ongelmista 67 prosenttia luokiteltiin suuriksi ja
katastrofaalisiksi. Tutkimus osoitti myös, että vaikka terveydenhuollon tietojärjestelmät
ovat laajalti käytössä, niissä esiintyy käytettävyysongelmia. Tutkimuksen mukaan
käytettävyyttä voidaan parantaa noudattamalla nykyisiä vaatimuksia ja periaatteita
alusta alkaen suunniteltaessa järjestelmiä. Erityisesti on suositeltavaa, että suunnitellaan
järjestelmiä, jotka estävät erehdykset, ja että käyttäjille järjestetään riittävästä ohjausta.
(Nabovatin ym. 2014.)
23
Scandurra, Hägglund, Moström ja Koch (2006) käyttivät tutkimuksessaan Nielsenin
heuristista arviointia arvioidessaan kotohoidon tietojärjestelmien käytettävyyttä.
Tutkimustulokset osoittivat, että heuristinen arviointi yhdistettynä käyttäjäanalyysiin
tuottaa monipuolisen kuvauksen suunniteltaessa tietojärjestelmiä terveydenhuoltoon,
jossa on heterogeeninen käyttäjäryhmä. Tutkimus osoittaa, että suunniteltaessa
tietojärjestelmiä Nielsenin heuristinen arviointi on arvokas tekniikka tunnistaessaan
käyttöliittymän käytettävyysongelmia. Ongelmana on, että arvioijat eivät välttämättä
tunnista käytettävyysongelmia. Lisäksi on huomioitava, että heuristinen arviointi ei
sinänsä tuota ratkaisuja käytettävyysongelmiin, vaan vain tunnistaa ne. (Scandurra ym.
2006.)
24
5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄ
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ja kuvata sosiaalihuollon tietojärjestelmien
käytettävyyttä sosiaalihuollon henkilöstön kokemana. Tutkimuksessa verrataan
integroidun kirjallisuuskatsauksen avulla analysoiduista tutkimuksista esille nousseita
sosiaalihuollon tietojärjestelmien käytettävyyttä lisääviä tekijöitä. Tutkimuksen
tavoitteena on antaa kehittämisehdotuksia sosiaalihuollon tietojärjestelmien
käytettävyyden lisäämiseksi.
Tämän tutkimuksen tutkimuskysymys on:
Millaiseksi sosiaalihuollon henkilöstö kokee tietojärjestelmien käytettävyyden?
Tutkimuksella tuotetaan jäsenneltyä tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon
tutkimuskenttään. Tutkimus rajataan koskemaan sosiaalihuoltoa ja tutkimus kohdistuu
etupäässä sosiaalityöntekijöihin. Tutkimuksessa ei käsitellä sosiaalihuollossa
työskenteleviä seuraavia henkilöstöryhmiä: lähihoitajia, sairaanhoitajia, psykologeja
eikä lääkäreitä.
25
6 TUTKIMUS SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON TIEDONHALLINNAN
PARADIGMASSA
Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinta on tieteenalana suhteellisen nuori.
Kansainvälisesti ja erityisesti Yhdysvalloissa tieteenalan kehitys on jo vakiintunutta, ja
2000-luvulta lähtien alan tutkimus on laajentunut ja kasvanut myös Suomessa.
Tieteenalana sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinta on monitieteinen kokonaisuus,
jossa käytetään kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä ja
tutkimusmetodeina käytetään niin sisällön analyysiä kuin tilastollisia menetelmiä.
Tutkimuskysymystä lähestytään siis monitieteisesti, käyttäen eri metodeja ja teorioita ja
tuottaen monitieteistä tutkimusta. (Kuusisto-Niemi & Saranto 2009.)
Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinta perustuu systeemiteoriaan ja siihen
liittyviin tietojenkäsittely- ja tietojärjestelmälietteisiin sekä informaatiotutkimukseen.
Lähitieteissä merkityksellisiä ovat hoitotiede, sosiologia ja sosiaali- ja
terveyshallintotieteet. Lisäksi tekniikanfilosofia ja innovaatioteoria ovat vaikuttaneet
alan tutkimukseen. Tiedonhallinnan tutkimusala voidaan määritellä yhteiskuntatieteiden
sekä tietojärjestelmä- ja tietojenkäsittelytieteen yhdistelmäksi. (mt.)
Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan tutkimuksen viitekehys koostuu neljästä
keskeisestä käsitteestä: toimijoista, tiedosta, toiminnoista ja menetelmistä (kuvio 3).
Toimijat ovat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita hyödyntäviä ja käyttäviä tai
tarjoavia yksittäisiä henkilöitä tai yhteisöjä. Tiedolla tarkoitetaan tiedon arvoketjua
datasta viisauteen. Toiminnalla tarkoitetaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja sekä
palveluiden suunnittelua, kehitystä, toteutusta, käyttöä sekä arviointia. Menetelmät
puolestaan ovat teknillisiä ja ei teknillisiä vuorovaikutuksessa syntyviä toimintoja, joita
käytetään toiminnassa syntyneen tiedon käyttöön, tallentamiseen ja siirtämiseen. Näistä
käsitteistä sekä käsitteiden välisistä suhteista muodostuu tiedonhallinnan
tutkimuskenttä. (mt.)
26
KUVIO 3. Sosiaali- ja terveydenhuollon paradigma ja tutkimuskohteet (Saranto &
Kuusisto-Niemi 2012)
Kun tutkimuskohteena on tieto ja toiminta, syntyy toimintaprosessien tiedon hallinnan
organisoinnin ja ohjauksen tutkimusta. Tutkimuksen kohdistuessa toimintaan ja
menetelmiin tutkitaan tieto- ja viestintätekniikan käyttöä. Tutkittaessa ja kehittäessä
tietosisältöjä tutkimus kohdistuu tietoon ja toimijoihin. Toimijoihin ja menetelmiin
kohdistuva tutkimus tuottaa tiedonhallinnan osaamisen ja tiedolla johtamisen
tutkimusta. (Kuusisto-Niemi & Saranto 2009.) Tässä tutkimuksessa tutkitaan
toimintojen ja menetelmien välisiä suhteita. Toiminnalla tarkoitetaan tässä kontekstissa
henkilöstön tietojärjestelmien käyttöä ja menetelmillä tarkoitetaan henkilöstön
tietojärjestelmien käytön kautta syntyneen tiedon teknistä käsittelyä, tallentamista ja
välittämistä, joten tutkimuksella tuotetaan tietoa tieto- ja viestintätekniikan
tutkimuskenttään.
27
7 TUTKIMUSMENETELMÄ JA TUTKIMUSAINEISTO
7.1 Tutkimusmenetelmä
Tässä tutkimuksessa tutkimusmenetelmänä on käytetty integroitua kirjallisuuskatsausta.
Russell (2005, 8) toteaa, että integroidulla kirjallisuuskatsauksella on monia tehtäviä:
sen avulla voidaan tunnistaa ja havaita nykyisten tutkimusten puutteita, todeta millaista
tutkimusta tulisi tehdä sekä arvioida mitä tutkimusmetodeja on käytetty onnistuneesti.
Lisäksi voidaan arvioida tutkimuskohteen laatua, havaita tieteenalan keskeiset
kysymykset sekä teoreettinen ja käsitteellinen viitekehys. Kirjallisuuskatsaus edellyttää,
että aiheesta on jo tehty aikaisempaa tutkimusta. Kirjallisuuskatsauksessa yksittäiset
tutkimukset mielenkiintona olevasta aiheesta kootaan ja liitetään yhteen.
Kirjallisuuskatsauksia on muun muassa: meta-analyyseja, metasynteesejä ja
metayhteenvetoja sekä systemaattisia, integroituja ja laadullisia katsauksia, eri
katsauksissa aineiston analyysitapa vaihtelee. (Russell 2005, 8; Flinkman & Salanterä
2007, 84-85; Leino-Kilpi 2007, 2.)
Integroidussa kirjallisuuskatsauksessa voidaan yhdistää eri metodein tehtyjä tutkimuksia
samaan katsaukseen. Integroidun kirjallisuuskatsauksen avulla tutkittavaa ilmiötä
voidaan kuvata mahdollisimman laaja-alaisesti, monipuolisesti, kattavasti ja
perusteellisesti. Integroitu kirjallisuuskatsaus onkin kaikkein laajin ja kattavin
katsausmuoto. Integroidussa kirjallisuuskatsauksessa kerätään ja kootaan tutkittua tietoa
kiinnostuksen kohteena olevasta ilmiöstä, yhdistellään aikaisempaa tutkimusnäyttöä ja
tehdään johtopäätöksiä aikaisemmista tutkimuksista, joiden katsotaan käsittelevän ja
koskevan samanlaisia tutkimuskysymyksiä. Integroitu kirjallisuuskatsaus on sopiva
tutkimusmenetelmä, kun halutaan luoda uutta tietoa aikaisemmin tutkitusta aiheesta.
(Cooper 1989, 12-13; Flinkman & Salanterä 2007, 85; Salminen, 2011, 8.)
Cooperin (1989,14-16) mukaan integroidussa kirjallisuuskatsauksessa voidaan tunnistaa
viisi eri vaihetta:
1. tutkimusongelman suunnittelu ja rajaus
2.tutkimusaineiston kokoaminen ja yhdistäminen sekä kirjallisuushaut
28
3. tutkimusaineiston arviointi ja tarkastelu
4. tutkimusaineiston analyysi
5. tutkimusaineiston tulkinta sekä tutkimustulosten kuvaaminen
Tämä tutkimus noudattaa Cooperin (1989) kuvaamia vaiheita. Ensimmäiseksi on
asetettava tutkimusongelma sekä muodostettava tutkimuskysymykset. Flinkman ja
Salanterä (2007,88) toteavat, että integroitu kirjallisuuskatsaus aloitetaan
alkuperäistutkimuksen tavoin tutkimustehtävän määrittämisellä ja tutkimuskysymysten
muotoilulla. Jos aiheesta on jo tehty paljon tutkimusta, kannattaa tutkimuskysymys
rajata tarkemmin, kun taas silloin, kun aiheesta on tehty vähemmän tutkimusta, voi
tutkimuskysymys olla laajempi. (Flinkman & Salanterä 2007,88.)
7.2 Tutkimusaineiston alustavat haut
Tutkimusongelman ja tutkimuskysymysten rakentamisen jälkeen suunnittelin ja
hahmottelin aineistonkeruustrategiaa sitä, kuinka toteutan haun. Flinkmanin ja
Salanterän (2007,91) mukaan kannattaa käyttää riittävästi aikaa keruustrategian
suunnitteluun ennen varsinaisen aineiston keruuta. Tein alustavia koehakuja ilman
sisällyttämis- ja poissulkukriteereitä tietyillä hakusanoilla ja sanayhdistelmillä käyttäen
AND- boolen-operaattoria.
Alustavia hakuja tein 12.9.2016 eri tietokantoihin: Scopus, Pubmed, Web of Science ja
Medic. Seuraavassa on esimerkkejä koehauista joita tein: Medic-tietokantaan
hakusanoilla ja yhdistelmillä: tietojärjestel* "information systems" AND käytettävyy*
usability 37 osumaa, Pubmed-tietokantaan hakusanoilla ja yhdistelmillä:
(((information system) AND usability) AND nurse) AND experience 27 osumaa,
Pubmed-tietokantaan hakusanoilla ja yhdistelmillä: ((information system) AND nurse)
AND usability153 osumaa, Pubmed-tietokantaan hakusanoilla ja yhdistelmillä:
(((information system) AND usability) AND doctor) AND experience 35 osumaa,
Pubmed-tietokantaan hakusanoilla ja yhdistelmillä: (((information system) AND
usability) AND social worker) AND experience0 osumaa, Pubmed-tietokantaan
hakusanoilla ja yhdistelmillä: (((eloctronic patient portal) AND usability) AND staff)
AND experience 2 osumaa, Pubmed-tietokantaan hakusanoilla ja yhdistelmillä:
29
((information system) AND usability) AND social worker6 osumaa, sekä Pubmed-
tietokantaan hakusanoilla ja yhdistelmillä: (((electronic patien record) AND usability)
AND nurse) AND experience 10 osumaa. Tein hakuja erilaisilla hakuyhdistelmillä,
niin että hain aiheeseen liittyvää tietoa sosiaali- ja terveydenhuoltoalalta, jolloin
huomasin, että sosiaalihuollosta on vain vähän tutkittua tietoa kyseisestä aiheesta. Alla
taulukossa 2 on esitetty koehakuja, hakulausekkeita sekä hakutuloksia.
30
Taulukko 2. Alustavat haut eri tietokantoihin, hakulausekkeet ja hakutulos
Tietokanta Hakulauseke Hakutulos
Medic tietojärjestel* "information systems" AND käytettävyy*
usability
37
Pubmed (((information system) AND usability) AND nurse) AND
experience
27
Pubmed ((information system) AND nurse) AND usability 153
Pubmed (((information system) AND usability) AND doctor) AND
experience
35
Pubmed (((information system) AND usability) AND social worker)
AND experience
0
Pubmed (((electronic patient portal) AND usability) AND staff) AND
experience
2
Pubmed ((information system) AND usability) AND social worker 6
Pubmed (((electronic patient record) AND usability) AND nurse)
AND experience
10
Scopus ( TITLE-ABS-KEY ( "social sector" OR "social work"
OR "social car*" OR "welfare service*" OR "child care"
OR "elder care" ) AND TITLE-ABS-KEY ( "information
system*" OR ict OR "information technology" OR
software OR "computer system*" OR "patient record*"
OR "customer record*" OR "client record*" ) AND
TITLE-ABS-KEY ( usability OR "human computer" )
AND TITLE-ABS-KEY ( personnel OR staff OR "social
worker*" OR nurse* OR physician* OR doctor* ) )
6
Scopus ( KEY ( "information technology" OR "information
system*" OR "computer system*" OR ict OR software* )
AND KEY ( "social care" OR "social sector" OR "social
work*" OR "social service*" OR "child welfare service*"
OR "child care" OR "family care" ) AND TITLE-ABS-
KEY ( client* OR customer* OR record* ) ) AND
PUBYEAR > 2005 AND ( LIMIT-TO ( SUBJAREA ,
"SOCI" ) ) AND ( LIMIT-TO ( LANGUAGE ,
"English" ) )
13
31
Alustavien hakujen jälkeen PICo muotoutui seuraavanlaiseksi:
P= henkilöstö, henkilökunta, sosiaalityöntekijä
I= sosiaalihuollon tietojärjestelmän käytettävyys, information system, ict, information
technology, software, computer system, patient record, customer record, client record,
usability, human computer
Co= sosiaalihuolto, social sector, social work , social care, social service, welfare
service, child care, child welfare service, elder care, family care
Lokakuussa 2016 ennen ensimmäisen varsinaisen haun aloittamista olin yhteydessä Itä-
Suomen yliopiston informaatikkoon Maarit Putoukseen. Näin varmistin, että haen tietoa
tutkimuskysymykseeni relevanteista tietokannoista ja oikeanlaisilla hakusanoilla ja
yhdistelmillä. Sovimme tapaamisen hänen kanssaan ja teimme hakuja eri tietokantoihin
erilaisilla hakuyhdistelmillä. Informaatikko Putous suositteli Scopus tietokantaa, sillä se
sisältää useita tietokantoja kuten mm. PubMedin ja MedLinen. Scopus on monitieteinen
viittaus- ja tiivistelmätietokanta, joka kattaa 20000 tieteellistä lehteä ja se valikoi
indeksoimansa julkaisut, joten sitä voidaan pitää myös laatusuosituksena (Aalto-
yliopiston oppimiskeskus 2016). Tehdessämme hakuja informaatikon kanssa huomioni
siitä varmistui, että sosiaalihuollosta löytyy tutkimuskysymykseeni vain vähän tutkittua
tietoa.
Lopullista tutkimusaineiston hakua tehdessä selvisi, että edellä olevat koehakuja
tehdessä esille nousseet tutkimukset eivät olleet relevantteja eivätkä vastanneet
tutkimuskysymykseen.
7.3 Tutkimusaineiston valintakriteerit sekä tutkimusaineiston ensimmäinen
varsinainen haku
Polit ja Beck (2004, 693) ovat määritelleet asiat, jotka tulee ottaa huomioon aineistoa
kerättäessä:
1. Mitkä ovat aineiston sisällyttämis- ja poissulkukriteerit haussa
2. Otetaanko katsaukseen mukaan vain julkaistuja raportteja
32
3. Mitä tietokantoja ja muita hakutapoja käytetään aineiston löytämiseen
4. Mitä hakusanoja ja yhdistelmiä haussa käytetään
Tässä tutkimuksessa 1. aineiston sisällyttämis- ja poissulkukriteerit haussa olivat, että
tutkimukset liittyvät sosiaalihuollon tietojärjestelmien käytettävyyteen ja, että aineisto
on julkaistu vuoden 2005 jälkeen. Vuosirajaus oli tämä, koska tietotekniikan alalla
kymmenen vuotta on pitkä aika, joten kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon
muutoksia tietojärjestelmien käytettävyydessä sekä myös käytössä ja käyttöasteessa, ja
tietojärjestelmät ovat kehittyneet huimaa vauhtia viimeisen kymmenen vuoden aikana.
2. Tähän katsaukseen otettiin mukaan vain julkaistuja raportteja, jotka ovat ilmaiseksi
saatavilla. Tehtäessä hakua Scopuksesta rajauksena käytettiin arvostelua ja artikkelia. 3.
Tutkimuksessa tehtiin koehakuja eri kansainvälisiin ja kansallisiin tietokantoihin, ja
Scopus antoi laajimman ja tutkimusaiheeseen sopivimman hakutuloksen. 4. Haussa
päädyttiin tiettyihin hakusanoihin ja yhdistelmiin informaatikon avustuksella.
Tutkimusaineiston sisäänotto- ja poissulkukriteerit olivat:
Sisäänottokriteerit
sosiaalihuollon tietojärjestelmiin käytettävyyteen liittyvät tutkimukset
julkaistu vuoden 2005 jälkeen
aineisto on saatavilla suomen- tai englanninkielellä
aineisto on saatavilla maksutta tietokannoista
aineisto on saatavilla kokonaisuudessaan (full-text)
yhteiskuntatieteen alalla (social sciences) tehdyt tutkimukset
Poissulkukriteerit
aineistot, jotka eivät liity tutkimuskysymykseen eli sosiaalihuollon
tietojärjestelmien käytettävyyteen
julkaistu ennen vuotta 2006
ei tieteelliset tutkimukset
aineisto ei ole saatavilla suomen- tai englanninkielellä
33
aineisto on maksullinen ja aineisto ei ole saatavilla sähköisessä muodossa
aineisto ei ole saatavilla kokonaisuudessaan (ei full-text)
ei yhteiskuntatieteen alalla (social sciences) tehdyt tutkimukset
Taulukossa 3 on esitetty tämän tutkimuksen sisäänotto- ja poissulkukriteerit sekä PICo.
Taulukko 3. Tutkimuksen sisäänotto- ja poissulkukriteerit sekä PICo
PICo Sisäänottokriteerit
Poissulkukriteerit
P käyttäjiä henkilöstö,
henkilökunta,
sosiaalityöntekijä
käyttäjiä muut kuin henkilöstö,
henkilökunta, sosiaalityöntekijä
I sosiaalihuollon
tietojärjestelmien
käytettävyyteen liittyvät
tutkimukset
aineistot, jotka eivät liity
tutkimuskysymykseen eli
sosiaalihuollon
tietojärjestelmien
käytettävyyteen
tieteelliset tutkimukset ei tieteelliset tutkimukset
julkaistu vuoden 2005 jälkeen
julkaistu ennen vuotta 2006
aineiston saatavuus suomen- tai
englanninkielellä
aineiston saatavuus muulla kuin
suomen- tai englanninkielellä
aineiston saatavuus maksutta
sähköisenä tietokannoista
aineisto on maksullinen ja
aineisto ei ole saatavilla
sähköisessä muodossa
aineisto on saatavilla
kokonaisuudessaan (full-text)
aineisto ei ole saatavilla
kokonaisuudessaan (ei full-text)
Co yhteiskuntatieteen alalla
(social sciences) tehdyt
tutkimukset
ei yhteiskuntatieteen alalla
(social sciences) tehdyt
tutkimukset
Tämän jälkeen tein varsinaisen aineiston haun tietokantoihin edellä mainittujen
sisällyttämis- ja poissulkukriteerien pohjalta. Kylmä ja Juvakka (2007, 47) toteavat, että
34
kirjallisuuskatsaus tehdään tietokantoihin tehtävän systemaattisen tiedonhaun avulla.
Scopuksesta saatiin paras hakutulos, samoilla hakusanoilla tein haun myös Web of
Scienceen. Alla taulukossa 4 on esitetty hakulauseke, jonka oletettiin olevan
tutkimuskysymykseen sopiva.
Taulukko 4. Hakulauseke, jonka oletettiin tuottavan relevantteja tutkimuksia
tutkimuskysymykseen
Tietokanta Hakulauseke Hakutulos
Scopus TITLE-ABS-KEY ( "social care" OR "social sector" OR
"social service*" OR "welfare service*" OR "child care"
OR "elder care" )
AND
TITLE-ABS-KEY ( "information system*" OR ict OR
"information technology" OR software OR "computer
system*" OR "patient record*" OR "customer record*"
OR "client record*" )
AND
TITLE-ABS-KEY ( usability OR "human computer" ) )
34
review/article
document
type 18
Tässä vaiheessa olettamuksena oli, että kyseiset 18 tutkimusta ja artikkelia, jotka olivat
löytyneet kyseisellä hakulausekkeella, joka tehtiin yhdessä informaatikon kanssa, ovat
kutakuinkin relevantteja tutkimuksia ja vastaavat tutkimuskysymykseen.
7.4. Tutkimusaineiston lopullinen haku
Marraskuussa 2016 uusin edellä olevan haun ja kävin tutkimuksia ja artikkeleita
tarkemmin läpi, jolloin huomasin, että kyseisistä tutkimuksista mikään ei vastannut
tutkimuskysymystä. Tuolloin olin taas sähköpostitse yhteydessä informaatikko Maarit
Putoukseen, jolloin mietimme yhdessä uuden hakulausekkeen. Tästä syystä jouduin
aloittamaan haun alusta ja tekemään uudet hakulausekkeet. Lopullinen sosiaalihuollon
tutkimusaineisto kerättiin siis marraskuussa 2016 pääasiallisesti asiasanahaulla Scopus-
tietokannasta. Lopullinen haku tuotti 182 artikkelia ja tutkimusta. Hakuja tehtiin myös
Medic ja Social Services Abstracts tietokantoihin. Medic-tietokannasta löytyi 218
artikkelia ja tutkimusta, joista mikään ei vastannut tutkimuskysymykseen. Social
35
Services Abstracts tuotti kaksi artikkelia, mutta nämä eivät vastanneet
tutkimuskysymykseen.
Sosiaalihuollon aineiston haku oli työläs ja aikaa vievä prosessi, joka osoitti, että
sosiaalihuollon tietojärjestelmien käytettävyyteen liittyvää tutkimusta on tehty vähän.
Aineiston löytämiseksi jouduttiin käyttämään erilaisia hakusanoja sekä tekemään useita
erilaisia hakuyhdistelmiä.
Sosiaalihuollon aineistoa hakiessa huomasin, että haku täytyy tehdä aluksi
mahdollisimman laajasti käyttäen seuraavia hakuehtoja: Article title, abstract,
keywords, jonka jälkeen tein vasta rajaukset, jotta kaikki mahdollinen aineisto saataisiin
esille. Käytettävyys -hakusanalla ei löytynyt suoraan sosiaalihuollon tietojärjestelmiin
tehtyjä tutkimuksia. Scopus -tietokannasta haussa löydetyistä 182 artikkelista ja
tutkimuksesta, mukaan otettiin vain yhteiskuntatieteen (social sciences) alalla tehdyt
artikkelit, jolloin jäljelle jäi 46 kappaletta. Tämä rajaus varmistui tutkimusaineistoa
hakiessa. Otsikoiden ja tiivistelmien lukemisen jälkeen aineistoon valittiin yhdeksän
artikkelia. Aineistoa täydennettiin sisäänottokriteerit huomioiden kahdella artikkelilla,
jotka saatiin haussa löydettyjen artikkelien lähdeluetteloista. Alla kuviossa 5 on kuvattu
sosiaalihuollon tutkimusaineiston hakuprosessi.
36
KUVIO 4. Sosiaalihuollon tutkimusten hakuprosessin kuvaus
Hakusanat, joita käytettiin:
ict, information technology, information system, computer system, software, social care,
social sector, social service, social work, child welfare service, child care, family care,
client, customer, record, usability
Tiedonhaku n=402
Scopus
( n=182)
Medic
(n= 218)
Social Services
Abstracts(n=2)
Tutkimuksen ulkopuolelle tutkimuskysymyksen
mukaan (n= 136)
Mukana (n=266), arvioidaan otsikoiden, tiivistelmien
ja päällekkäisyyksien perusteella
Ulkopuolelle otsikoiden, tiivistelmien ja
päällekkäisyyksien perusteella (n=257)
Tutkimuskysymystä koskevat julkaisut (n=9)
Lisäksi löydettyjen artikkeleiden lähdeluetteloista
löydetyt artikkelit (n=2) arvioidaan koko teksti
Analysoidut julkaisut n=11
37
Seuraavassa esitetty hakusanat ja yhdistelmät, joilla aineistoa kerättiin Scopus
tietokannasta. Hakusanoina käytettiin:” social care”, "social sector", "social service*",
"social work*”,” welfare service*","child care", "child welfare service*”,” elder care",
"family care”,” information system*", ict, "information technology", software,
"computer system*", client*, customer*, record*, "patient record*", "customer
record*", "client record*", "human computer", usability.
Hakulauseke, joka tuotti parhaan mahdollisen tuloksen oli seuraava: ( TITLE-ABS-
KEY ( "information technology" OR ict OR "information system*" OR "computer
system*" OR software* ) AND TITLE-ABS-KEY ( "social care" OR "social
sector" OR "social service*" OR "social work*" OR "child welfare service*" OR
"child care" OR "family care" ) AND TITLE-ABS-KEY ( customer* OR client* OR
record* ) ) AND PUBYEAR > 2005 AND ( LIMIT-TO ( DOCTYPE , "ar" ) OR
LIMIT-TO ( DOCTYPE , "re" ) ) AND ( LIMIT-TO ( LANGUAGE , "English" ) ) .
Alla taulukossa 5 on kuvattu hakulauseke, joka tuotti parhaan tuloksen (n=182). Tämän
haun perusteella valittiin artikkelit tähän tutkimukseen (n=9).
Taulukko 5. Lopullinen hakulauseke ja sisäänottokriteerit sekä hakutulos, joista
tutkimukset ja artikkelit valittiin
Tietokanta Hakulauseke
Scopus TITLE-ABS-KEY ( "information technology" OR ict OR
"information system*" OR "computer system*" OR software* )
AND
TITLE-ABS-KEY ( "social care" OR "social sector" OR "social
service*" OR "social work*" OR "child welfare service*" OR
"child care" OR "family care" )
AND
TITLE-ABS-KEY ( customer* OR client* OR record* ) )
sisäänottokriteerit:
AND
PUBYEAR > 2005
AND
( LIMIT-TO ( DOCTYPE , "ar" )
OR LIMIT-TO ( DOCTYPE , "re" ) )
AND ( LIMIT-TO ( LANGUAGE , "English" ) ) .
182
38
Tiedonhaun toistettavuus on testattu ja se on mahdollista tehdä yllä esitettyjen
hakusanojen ja sana yhdistelmien avulla uudestaan.
Tähän tutkimukseen valittiin mukaan 11 sosiaalihuollon tietojärjestelmiä koskevaa
artikkelia. Varsinaisesti sosiaalihuollon tietojärjestelmien käytettävyystutkimusta ei
löytynyt. Liitteessä 2 on kuvattu tässä integroidussa kirjallisuuskatsauksessa mukana
olleet sosiaalihuollon tietojärjestelmiä käsittelevät niiden tekijät artikkelit, tekijät,
julkaisuvuosi sekä julkaisukanava, tutkimuksen tarkoitus ja keskeiset tulokset, sekä
laadun arvioinnin pisteet.
7.5 Tutkimusaineiston laadun arviointi
Tämän jälkeen arvioin valitsemieni tutkimusartikkeleiden ja raporttien laatua.
Kirjallisuuskatsauksessa alkuperäistutkimus täytyy arvioida. Tutkimusten niin
kvalitatiivisten kuin kvantitatiivistenkin tutkimusten laadun arviointiin on olemassa
erilaisia laadunarviointilomakkeita, joiden avulla tutkimuksen laatua ja näytön astetta
voidaan arvioida. Tutkimusaineiston laadun arvioinnilla on tarkoitus lisätä katsauksen
luotettavuutta sekä ohjata tulosten tulkintaa (Cooper 1989; Kontio & Johansson 2007).
Laadunarviointilomakkeissa arvioidaan tutkimuksen taustaa ja tarkoitusta, aineiston
keruu- ja analyysimenetelmiä, otoskoon satunnaisuutta ja riittävyyttä, tulosten
arviointia, tutkimuksen johtopäätöksiä, tutkimuksen reliabiliteettia, ja validiteettia sekä
tutkimuksen eettisyyttä. On olemassa erilaisia arviointilomakkeita ja tarkistuslistoja.
Arviointi tapahtuu siten, että arvioija arvioi, onko kyseisessä tutkimuksessa esitetty
lomakkeella tai tarkistuslistalla arvioita asia. Kustakin kohdasta saa yhden pisteen ja
mitä korkeammat pisteet, kyseinen tutkimus saa, sitä laadukkaammasta tutkimuksesta
on kyse. Tähän kirjallisuuskatsaukseen valittujen tutkimusten laadun arviointi tehtiin
käyttäen kvalitatiivisiin tutkimuksiin The Joanna Briggs- instituutin kriittisen arvioinnin
tarkistuslistaa tulkinnannalliselle ja kriittiselle tutkimukselle, kvantitatiivisiin
tutkimuksiin puolestaan käytettiin The Joanna Briggs- instituutin kriittisen arvioinnin
tarkistuslistaa kuvailevalle tutkimukselle. Kvalitatiivissa tutkimuksissa arviointipisteet
laskettiin asteikolla 1-10 ja kvantitatiivisessa tutkimuksessa arviointipisteet laskettiin
39
asteikolla 1-9. (The Joanna Briggs Institute 2013.) Liitteessä 3 on kuvattu kunkin
tutkimuksen laadunarviointi pisteet.
7.6 Tutkimusaineiston analysointi
Kvalitatiivisen tutkimuksen ja kirjallisuuskatsauksen analysointimenetelmänä käytetään
usein sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysi on tekstianalyysia, jossa etsitään ja haetaan
tekstin merkitystä. Sisällönanalyysin avulla aineistoa kuvataan systemaattisesti ja
objektiivisesti, tiivistetyssä, pelkistetyssä ja järjestelmällisessä luokitellussa muodossa.
Aineiston tulkitsemisessa ja kuvaamisessa ei ole siis tarkoitus tuottaa uutta tietoa vaan
kuvata jo olemassa olevaa tietoa kootussa, kiteytetyssä ja ryhmitellyssä muodossa.
(Kylmä & Juvakka 2007, 112; Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2009, 133; Tuomi
& Sarajärvi 2009, 91, 103-104). Kyngäksen, Elon, Pölkin, Kääriäisen ja Kansteen
(2011) tekemä tutkimus osoittaa, että sisällönanalyysia käytettiin eniten laadullisissa
tutkimuksissa. Sisällönanalyysi soveltuukin hyvin laadullisiin tutkimuksiin sen
metodologisten lähtökohtiensa vuoksi (Polit & Beck 2004, 263,580).
Sisällönanalyysi on usein tutkimusprosessin haasteellisin ja vaikein osa.
Sisällönanalyysi voi olla aineistolähtöistä eli induktiivista analyysia tai teorialähtöistä
eli deduktiivista analyysia. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa yhdistetään, kootaan
ja liitetään käsitteitä ja saadaan näin vastaus tutkimuskysymykseen. Teorialähtöisessä
analyysissa lähtökohtana ovat nimen mukaisesti teoria tai teoreettiset käsitteet joiden
ilmenemistä tarkastellaan. Teorialähtöisessä analyysissa aineiston analyysin luokitus ja
lajittelu pohjautuu aiempaan käsitejärjestelmään, teoriaan tai teoreettisiin käsitteisiin.
(Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2009, 135; Tuomi & Sarajärvi 2009, 107, 113.)
Tätä tutkimusta ohjaa Nielsenin käytettävyysteoria, joka muodostaa tälle tutkimukselle
teoreettisen viitekehyksen, joten tässä tutkimuksessa käytetään teorialähtöistä analyysia.
Sisällönanalyysissa arvioin tähän kirjallisuuskatsaukseen valittuja artikkeleita sen
perusteella, sisältävätkö ne käsitteitä Nielsenin käytettävyyden määritelmän mukaisessa
muodossa: opittava, tehokas, helposti muistettava, virheetön sekä miellyttävä, vai
ilmenevätkö ne jotenkin muuten kyseisissä artikkeleissa.
40
Aloitin sisällönanalyysin lukemalla tutkimukseen valitut artikkelit läpi. Tämän jälkeen
syvennyin jokaiseen artikkeliin uudestaan ja etsin kunkin tutkimuksen keskeisimmät
tulokset. Keskeisimpien tulosten perusteella lähdin hahmottamaan, löytyykö Nielsenin
käytettävyyden määritelmän yläkäsitteitä tai jopa Nielsenin käytettävyyden määritelmän
käsitteitä. Tämän jälkeen kokosin löytämäni käsitteet taulukkoon, joka on liitteenä 4.
41
8 TULOKSET
Tässä luvussa käydään läpi kirjallisuuskatsauksen tulokset alaluvuittain Nielsenin
käytettävyyden määritelmässä kuvattujen elementtien käytettävyyden vaatimusten
mukaisesti. Sisällönanalyysi Nielsenin käsitteiden kuvaamien näkökulmien mukaisesti
kirjallisuuskatsauksessa käytetyistä sosiaalihuollon tutkimuksista on esitelty liitteessä 4.
8.1 Sosiaalihuollon tietojärjestelmän opittavuus
Nielsenin (1993, 26-29) mukaan opittava tietojärjestelmä ei vaadi pitkää perehdytystä ja
tietojärjestelmän käyttäjä oppii nopeasti tietojärjestelmän toimintalogiikan ja
käyttämisen. Gillinghamin (2011) tutkimus osoittaa, että tietojärjestelmien käyttö voi
vaatia paljon opettelua. Samansuuntainen tutkimustulos on myös Huuskosen ja
Vakkarin (2013) tutkimuksessa, josta käy ilmi, että tietojärjestelmä vaatii pitkän
koulutuksen ja työntekijät pyrkivät helpottamaan tietojärjestelmien käyttöä, uusilla itse
keksityillä kiertotavoilla kuten tekstin lihavointi ja alleviivaus. Huonon opittavuuden
puolesta puhuvat myös Burtonin ja Van Den Broekin (2009), Gillinghamin (2011) sekä
Incen ja Griffithsin (2011) tutkimukset, joiden mukaan tietojärjestelmien käyttö vei
aikaa, sekä Westellin, Peckoverin, Whiten, Hallin ja Pithousen (2011) tutkimus, jossa
käy ilmi, että tietojärjestelmissä on ongelmia.
Wastellin ja Whiten (2014) tutkimuksen mukaan tietojärjestelmät ovat monimutkaisia.
Kaikkea asiakastyössä esille tullutta tietoa ei tallennettu tietojärjestelmiin ja tietoa oli
suodatettu pois. Tähän vaikuttivat tahalliset ja tahattomat syyt. Tahalliset syyt liittyivät
usein sosiaaliseen yhteyteen kuten kohtaamisen luonteeseen tai luottamuksen
puutteeseen ja lainsäädäntöön. Tahattomat syyt sen sijaan liittyivät usein sellaisiin
sosiaalityön piirteisiin kuten ajan puutteeseen ja yksin työskentelyyn. (Huuskonen &
Vakkari 2015), joten tietojärjestelmät eivät ole opittavia. Tietojärjestelmät eivät
myöskään vastaa tarkoitustaan (Broardhurst, Westell, White, Hall, Peckover,
Thompson, Pithouse & Davey 2009; Gillingham 2015). Edellä olevat tutkimukset
osoittavat, että tietojärjestelmät eivät ole opittavia. Toisaalta Gillinghamin (2014) sekä
Zhangin ja Gutierrezin (2007) tekemä tutkimus osoittaa, että tietojärjestelmät voivat olla
opittavia. Gillinghamin (2014) tutkimuksesta käy ilmi, että sosiaalityöntekijöiden
42
lisääntynyt osallistuminen tietojärjestelmien suunnitteluun johtaa lopulta sovelluksiin,
jotka ovat hyviä käytettävyydeltään ja näin ollen myös opittavia. Zhangin ja Gutierrezin
(2007) tutkimus tukee myös tätä näkemystä, sillä tutkimuksen mukaan käyttäjän
asenteet vaikuttavat siihen, onko tietojärjestelmä opittava.
8.2 Sosiaalihuollon tietojärjestelmän tehokkuus
Nielsen (1993) määrittelee tehokkaan tietojärjestelmän niin, että tehokasta
tietojärjestelmää voidaan käyttää mahdollisimman monipuolisesti ja laaja-alaisesti, niin
että tietojärjestelmä tukee työntekoa, eikä suinkaan ole työntekoa heikentävä tai
hidastava tekijä. (Nielsen 1993, 30.) Gillinghamin (2014) sekä Zhangin ja Gutierrezin
(2007) tekemä tutkimus osoittaa, että tietojärjestelmät voivat olla tehokkaita;
työntekijöiden asenteet vaikuttavat tähän (Zhang & Gutierrez 2007) ja toisaalta
sosiaalityöntekijöiden lisääntynyt osallistuminen tietojärjestelmien suunnitteluun johtaa
lopulta käytettävyydeltään hyvään ja tehokkaaseen tietojärjestelmään (Gillingham
2014). Broardhurstin työryhmän (2009) tutkimus osoittaa, että tulisi suunnitella tehokas
tietojärjestelmä.
Tietojärjestelmien käyttö vei aikaa asiakastyöstä (Burton & Van Den Broek 2009),
tietojärjestelmät ovat aikaa vieviä (Gillinhgham, 2011; Ince & Griffiths 2011) eivätkä
ne edistä työtä (Burton & Van Den Broek 2009), joten tietojärjestelmät eivät ole
tehokkaita. Tietojärjestelmät eivät vastaa sosiaalihuollon tarpeita (Gillingham 2011;
Gillingham 2015), eivätkä tue työtä (Gillinhgham, 2011), tietojärjestelmiin ei luoteta
(Gillingham 2014), ne ovat monimutkaisia (Wastell & White 2014) ja kaikkea
asiakastyössä esille tullutta tietoa ei tallennettu tietojärjestelmiin (Huuskonen & Vakkari
2015). Nämä tutkimustulokset osoittavat, että tietojärjestelmät eivät ole tehokkaita.
Lisäksi Huuskosen ja Vakkarin (2013) mukaan tietojärjestelmät aiheuttavat esteitä
työnteossa, kuten asiakastietojen kirjauksessa sekä tilastoinnissa ja tietojen
tallentaminen vie paljon aikaa. Westellin työryhmän (2011) mukaan tietojärjestelmissä
on ongelmia. Incen ja Griffithsin (2011) tutkimuksesta käy ilmi, että tietojärjestelmiä
suunniteltaessa ei ole otettu huomioon kontekstia, johon tietojärjestelmä kehitetään.
43
8.3 Sosiaalihuollon tietojärjestelmän muistettavuus
Nielsenin (1993) mukaan tietojärjestelmän ollessa muistettava sen toiminnot on helppo
muistaa, vaikkei käyttäjä olisikaan käyttänyt järjestelmää vähään aikaan. Työntekijän on
tauonkin jälkeen helppo palata käyttämään järjestelmää, joten järjestelmän kerran
opittuaan käyttäjän on helppo palauttaa mieleen, kuinka tietojärjestelmää käytetään ja
kuinka se toimii. (Nielsen 1993, 30-32.) Broadhurstin työryhmän (2009) tutkimus
osoittaa, että tulisi suunnitella tietojärjestelmä käyttäjän tarpeiden ja työtapojen
perusteella; tietojärjestelmät eivät vastaa työntekijöiden tarvetta (Gillingham 2015) ja
tietojärjestelmien käyttö vei aikaa (Burton & Van Den Broek 2009; Ince & Griffiths
2011). Näin ollen tietojärjestelmät eivät ole muistettavia. Gillinghamin (2011)
tutkimuksessa ilmeni, että tietojärjestelmät eivät ole helposti muistettava; ne ovat
monimutkaisia (Wastell & White 2014) sekä vaikeakäyttöisiä (Huuskonen & Vakkari
2013), eikä kaikkea asiakastietoa tallennettu tietojärjestelmiin (Huuskonen & Vakkari
2015). Huonoa muistettavuutta kuvaa myös Huuskosen ja Vakkarin (2013) tutkimus,
jossa selvisi, että työntekijät pyrkivät helpottamaan tietojärjestelmien käyttöä uusilla
itse keksityillä kiertotavoilla. Toisaalta Zhangin ja Gutierrezin (2007) tutkimuksesta käy
ilmi, että myös tietojärjestelmien muistettavuus on kiinni käyttäjien asenteista.
Sosiaalityöntekijöiden lisääntynyt osallistuminen tietojärjestelmien suunnitteluun johtaa
lopulta sovelluksiin, jotka ovat hyviä käytettävyydeltään ja näin ollen tietojärjestelmien
muistettavuus myös paranee (Gillingham 2014).
8.4 Sosiaalihuollon tietojärjestelmän virheettömyys
Virheettömyys on Nielsenin (1993, 32-33) mukaan sitä, että tietojärjestelmien tulisi
toimia virheettömästi ja käyttäjien mahdollisuus tehdä virheitä pitäisi olla pieni.
Virheiden määrällä tai virheettömyydellä tarkoitetaan käyttäjän tietojärjestelmän
käyttämisessä tekemiä virheitä. Gillinghamin (2011) tutkimus osoittaa, että tuotettu
tieto, kuten raportit, voivat olla epäluotettavia. Tietojärjestelmät aiheuttavat esteitä
työnteolle asiakastietojen kirjauksessa, tallentamisessa sekä tilastoinnissa (Huuskonen
& Vakkari 2013), tietojärjestelmissä on teknisiä puutteita (Ince & Griffiths 2011) ja
tietojärjestelmissä on ongelmia (Westell ym. 2011), ja nämä seikat voivat johtaa
käyttäjän tekemiin virheisiin. Tietojärjestelmillä ei ole pystytty lisäämään työnteon
44
turvallisuutta (Broardhurst ym. 2009), tietojärjestelmiin ei luoteta (Gillingham 2014), ja
lisäksi luottamuksellisuus asiakastyössä kärsi (Burton & Van Den Broek 2009).
Tietojärjestelmät eivät myöskään vastaa tarvetta (Gillingham 2015). Myös nämä seikat
lisäävät käyttäjän mahdollisuutta tehdä virheitä hänen käyttäessään tietojärjestelmiä.
Toisaalta käyttäjien asenteet tietojärjestelmiin voivat vaikuttaa virheettömyyteen (Zhang
& Gutierrez 2007); sosiaalityöntekijöiden lisääntynyt osallistuminen tietojärjestelmien
suunnitteluun johtaa lopulta sovelluksiin, jotka ovat hyviä käytettävyydeltään, jolloin
myös käyttäjän tekemien virheiden määrä todennäköisesti vähenee (Gillingham 2014).
8.5 Sosiaalihuollon tietojärjestelmän miellyttävyys
Nielsen (1993) määrittelee miellyttävyyden siten, että tietojärjestelmän ollessa
miellyttävä käyttää, käyttäjä on tyytyväinen tietojärjestelmän käytettävyyteen. Nielsenin
(1993) mukaan miellyttävyys on käyttäjän subjektiivinen tyytyväisyys
tietojärjestelmiin, mikä on kuitenkin eri asia kuin yleinen suhtautuminen tietokoneisiin.
(Nielsen1993, 32-33.) Huuskosen ja Vakkarin (2013) tutkimus osoittaa, että
tietojärjestelmät eivät ole miellyttäviä, koska ne aiheuttavat hankalia tilanteita
työnteossa kuten asiakastietojen kirjauksessa ja hallinnassa sekä tilastoinnissa, ja myös
tietojen tallentaminen vie paljon aikaa. Lisäksi tietojärjestelmät ovat vaikeakäyttöisiä ja
ne ovat irrallisista moduuleista koostuva eri tarkoitettuja tarkoitettu järjestelmiä, jolloin
tietoa on eri paikoissa, josta se täytyy koota yhteen; näin ollen tieto on irrallista
(Huuskonen & Vakkari 2013). Tietojärjestelmät ovat jäykkiä (Wastell & White 2014),
niiden käyttö voi olla hankalaa (Gillingham 2011), kaikkea asiakastietoa ei tallennettu
tietojärjestelmiin (Huuskonen & Vakkari 2013), tietojärjestelmissä on teknisiä puutteita
(Ince & Griffiths 2011) ja tietojärjestelmissä on ongelmia (Westell ym. 2011), joten
tietojärjestelmät eivät ole miellyttäviä käyttää.
Tietojärjestelmät eivät vastaa tarvetta (Gillingham 2015) ja tietojärjestelmiin ei luoteta
(Gillingham 2014), jolloin tietojärjestelmien miellyttävyys kärsii. Broadhurstin
työryhmän (2009) tutkimus osoittaa myös, että tietojärjestelmät eivät vastaa
käyttötarkoitusta, joten järjestelmä tulisi suunnitella perustuen käyttäjän tarpeisiin ja
työtapoihin. Burtonin ja Van Den Broekin (2009) tutkimustulokset ovat myös
samansuuntaisia; työntekijät tulee ottaa mukaan tietojärjestelmien suunnitteluun, jotta
45
työntekijöiden tarpeet voidaan huomioida. Broadhurstin työryhmän (2009) sekä
Burtonin ja Van Den Broekin (2009) tutkimukset puhuvat tietojärjestelmän vähäisen
miellyttävyyden puolesta. Toisaalta Gllinghamin (2014) tutkimus osoittaa myös, että
sosiaalityöntekijöiden osallistuminen tietojärjestelmien suunnitteluun johtaa lopulta
tietojärjestelmiin, jotka ovat miellyttäviä käyttää. Myös käyttäjän asenteet vaikuttavat
koettuun tietojärjestelmän miellyttävyyteen (Zhang & Gutierrez 2007).
8.6 Johtopäätökset tuloksista
Tutkimukset osoittavat, että sosiaalihuollon tietojärjestelmät ovat jäykkiä ja
monimutkaisia (Westell & White 2014) ja tietojärjestelmissä on myös teknisiä puutteita
ja ongelmia (Gillingham 2011; Ince & Griffiths 2011). Tietojärjestelmät ovat aikaa
vieviä ja aika on luonnollisesti pois asiakastyöstä (Burton & Van Den Broek 2009;
Gillingham 2011; Ince & Griffiths 2011; Huuskonen & Vakkari 2013). Sosiaalihuollon
tietojärjestelmät eivät edistä työtä, vaikka niiden tulisi helpottaa ja tukea työtä (Burton
& Van Den Broek 2009; Huuskonen & Vakkari 2013). Tietojärjestelmät eivät
myöskään vastaa sosiaalihuollon tarpeita; ne eivät tue sosiaalityöntekijöiden eivätkä
johdon työtä (Gillingham 2011). Tietojärjestelmät eivät tue työtä, pikemminkin niistä
on haittaa työnteolle (Gillingham 2011; Ince & Griffiths 2011). Toisaalta
tietojärjestelmät mahdollistivat ajansäästön, kun asiakasta ei tarvinnut tavata
henkilökohtaisesti, mutta samalla työn luottamuksellisuus kärsi ja sosiaalityön luonne
oli muuttunut byrokraattisemmaksi aliarvostetuksi ja ei halutuksi työksi (Burton & Van
Den Broek 2009). Burtonin ja Van Den Broekin (2009) tutkimus osoitti, että
tietojärjestelmien käyttöönotto helpotti raportointia hallinnolle, mutta raportointi vei
aikaa perustyöstä.
Sosiaalihuollon tietojärjestelmä ei ole yhtenäinen kokonaisuus; tietojärjestelmät ovat
irrallisista eri moduuleista koostuva eri tarkoituksiin tarkoitettu järjestelmä, jolloin
tietoa on eri paikoissa, josta se täytyy koota yhteen eli tieto on irrallista.
Tietojärjestelmän logiikka ei siis vastaa työnteon logiikkaa. Lisäksi tietojärjestelmä on
vaikeakäyttöinen, joten työntekijä tarvitsee pitkän koulutuksen osatakseen käyttää
tietojärjestelmää. (Huuskonen & Vakkari 2013.) Koulutusta ja teknistä tukea onkin
46
tarvittaessa annettava (Ince & Griffiths 2011). Myös Burtonin ja Van Den Broekin
(2009) tutkimus osoittaa, että koulutusta täytyy olla saatavilla tarvittaessa.
Tietojärjestelmillä ei ole pystytty lisäämään työnteon turvallisuutta ja ne eivät vastaa
tarkoitustaan (Broardhurst ym. 2009). Huuskosen ja Vakkarin (2015) tekemässä
tapaustutkimuksessa ilmeni myös, että sosiaalityöntekijät ja sosiaalijohtajat eivät
tallentaneet kaikkea asiakastyössä esille tullutta tietoa, vaan tietoa oli suodatettu pois,
tähän vaikuttivat tahalliset ja tahattomat syyt. Lisäksi työntekijät pyrkivät helpottamaan
tietojärjestelmien käyttöä, uusilla itse keksityillä tavoilla. (Huuskonen & Vakkari 2013).
Tietojärjestelmät voivat kuitenkin parhaillaan tukea työtä ja organisaatiota ja pienillä
muutoksilla niistä saataisiin sosiaalihuoltoon toimivia (Ince & Griffiths 2011).
Teknologian hyväksyntää ei ole juurikaan tutkittu sosiaalihuollon kontekstissa. Zhangin
ja Gutierrezin (2007) tutkimus osittaa, että on olemassa kolmenlaista asennoitumista
käytettävyyteen. Ensimmäinen liittyy omakohtaiseen käytettävyyteen: miten työntekijä
kokee hyötyvänsä tietojärjestelmästä. Toisena on organisaatiokohtainen käytettävyys:
miten organisaatio hyötyy tietojärjestelmästä. Kolmanneksi kyse on siitä, millainen on
asiakaskohtainen tyytyväisyys: miten asiakas hyötyy tietojärjestelmästä. Käyttäjän
asenteet vaikuttavat siihen, kuinka hän omaksuu ja hyväksyy tietojärjestelmän käytön,
joten käyttäjille tulisi luoda positiivista asennetta tietojärjestelmiä kohtaan. Käyttäjät
tulisi saada uskomaan, että he hallitsevat järjestelmän käytön ja näin he käyttäisivät
tietojärjestelmää. (Zhang & Gutierrez 2007.) Incen & Griffithsin (2011) tutkimus
osoittaa myös, että organisaation tuki tietojärjestelmien käytössä on tärkeää. Burtonin ja
Van Den Broekin (2009) tutkimus osoittaa lisäksi, että organisaation johdon
positiivinen asennoituminen tietojärjestelmiin edesauttaa tietojärjestelmien käyttöä ja
henkilökunnan asenteet vaikuttavat tietojärjestelmän hyväksymiseen.
Sosiaalihuollon tietojärjestelmien epäonnistumista on selitetty poliittisilla ja teknisillä
syillä; hallinnolliset asiat ovat olleet tärkeämpiä kuin käyttäjien tarpeet: ei ole otettu
huomioon kontekstia, johon tietojärjestelmä kehitetään. (Ince & Griffiths 2011.) Sekä
johto että työntekijät tulee ottaa mukaan tietojärjestelmien suunnitteluun, jotta
molempien tarpeet voidaan huomioida (Burtonin & Van Den Broekin 2009).
47
Tietojärjestelmien aiheuttamia ongelmia ei ole riittävästi tunnustettu ja tutkittu, joten
tietojärjestelmiä tulee kehittää ja tarvitaan sosiaalihuollon tietojärjestelmiin kohdistuvaa
tutkimusta, joka arvioi organisaation, työntekijöiden ja sidosryhmien tarpeet ja koko
sosiaalihuollon kontekstin (Gillingham 2011). Toisaalta ei ole osattu määritellä mitä
tarvitaan (Ince & Griffiths 2011). Tietojärjestelmät ovat kalliita investointeja (Ince &
Griffiths 2011) ja on oletettu, että kallis tietojärjestelmä toimii: näin ei kuitenkaan aina
ole (Gillingham 2011). Myös Huuskosen ja Vakkarin (2013) tutkimus osoittaa, että
sosiaalihuollon tietojärjestelmien kehittämisestä tarvitaan lisätutkimusta.
Sosiaalityöntekijät tulisi ottaa mukaan tietojärjestelmien suunnitteluun sekä
mahdollistaa osallistuva suunnittelu, jotta tietojärjestelmät vastaisivat tarvetta, ja lisäksi
tietojärjestelmien suunnittelussa tulee ottaa huomioon, että jokaisella sosiaalihuollon
organisaatiolla on omat tietotarpeet (Gillingham 2015). Myös Broardhurstin työryhmän
(2009) tutkimus osoittaa, että jotta saadaan tehokas järjestelmä, sen suunnittelun tulisi
perustua käyttäjän tarpeisiin ja työtapoihin. Huuskonen ja Vakkarin (2013) tutkimus
osoittaakin, että työntekijät ovat motivoituneita käyttämään tietojärjestelminä, jos ne
tukevat työtä.
Westellin ja Whiten (2014) tutkimus osoittaa, että sosioteknisen lähestymistavan avulla
voidaan suunnitella sosiaalihuollon tietojärjestelmiä käyttäjän tarpeisiin, sillä se suuntaa
ajattelua pois byrokraattisuudesta sekä byrokraattisesta järjestelmästä. Samansuuntaisia
tuloksia ovat saaneet myös Huuskonen ja Vakkari (2013), sillä heidän tutkimuksestaan
käy ilmi, että työntekijät pyrkivät helpottamaan tietojärjestelmien käyttöä, uusilla itse
keksityillä työtä helpottavilla tavoilla, ja että tämä on sosioteknistä
systeemisuunnittelua.
Vaikka tietojärjestelmien toimittajat ja suunnittelijat ovat huolissaan
sosiaalityöntekijöiden passiivisuudesta sekä työntekijöiden luottamuksesta
tietojärjestelmiä kohtaan on syytä olla optimistinen, sillä sosiaalityöntekijöiden
lisääntynyt osallistuminen tietojärjestelmien suunnitteluun johtaa lopulta sovelluksiin,
jotka ovat hyviä käytettävyydeltään (Gillingham 2014). Simuloinnin eli todellisuuden
jäljittelyn avulla voidaan kehittää sosiaalihuollon tietojärjestelmien käytettävyyttä sekä
48
käyttöä, mikä on tärkeää, kun tiedetään sosiaalihuollon tietojärjestelmien ongelmat
(Westell ym. 2011).
Käytettävyydeltään hyvä tietojärjestelmä on opittava, siihen ollaan tyytyväisiä ja sen
käytössä tulee vähän virheitä, käytettävyysongelmia esiintyi tehokkuuden ja
tuloksellisuuden osalta sekä muistettavuudessa visuaalisen ulkonäön osalta, lisäksi eri
työtehtäviä tekevillä on erilaisia tarpeita ja vaatimuksia järjestelmää kohtaan. (Helen
2015, 2.) Sosiaalihuollon tietojärjestelmät eivät tue sosiaalihuollon työntekijöiden
asiakastyötä ja tietojärjestelmien käyttö vie ison osan työajasta. Lisäksi sosiaalihuollon
toimintaympäristö tulisi ottaa paremmin huomioon ja lisätä työntekijöiden ja
järjestelmäsuunnittelijoiden yhteistyötä, ottaen huomioon loppukäyttäjän tarpeet ja
varmistaa, että tietojärjestelmien käyttöön tarvittava tuki ja koulutus ovat saatavilla.
(Satama 2013, 2.) Asiakastyössä sosiaalityöntekijät kirjaavat ja hyödyntävät erilaista
tietoa seuloen: kirjatessa tiedon seuloutumisen syyt voivat olla sekä tahallisia että
tahtomattomia. Asiakkaan ja sosiaalityöntekijän tapaamisessa valikoituu jo tietoa pois,
johtuen erilaisista kanssakäymiseen ja kohtaamistilanteeseen liittyvistä tekijöistä.
Etenkin kuonaiskuvan hahmottaminen asiakkaan tilasta voi olla vaikeaa, koska
tarvittava tieto on tallennettu tietojärjestelmän eri tiedostoihin ja moduuleihin.
Sosiaalityöntekijät ovat luoneet erilaisia työtä helpottavia toimintatapoja, jotta
löytäisivät asiakastyössä tarvitsemansa tiedon nopeammin ja helpommin.
Asiakastietojärjestelmä ei tue riittävästi sosiaalityöntekijöiden työntekoa. (Huuskonen
2014, 3.) Tietotekniikkaa tarvitaan sosiaalipäivystyksessä: tietojärjestelmät ovat
parhaassa tapauksessa tievarastoja ja ne mahdollistavat asiakastyöntyön tekemisen
virka-ajan ulkopuolella. Tietotekniikkaan ei suhtauduta kielteisesti tutkimuskohteena
olleessa sosiaalipäivystyksessä, koska tietojärjestelmän hyödyt ovat nähtävissä. Mutta
tietotekniikan lisäksi sosiaalipäivystyksessä tarvitaan myös kommunikointi ja
vuorovaikutuksessa tapahtuvaa tiedon vaihtoa. (Räsänen 2014, 7-11, 52, 67, 89.)
Kansallisissa keskusteluissa on todettu, että tietoteknologia ei palvele sosiaalityötä
(Kuusisto-Niemi 2016, 67-69). Kansallisesta tutkimuksesta käy myös ilmi, että
tietoteknologian omaksumiseen tarvitaan resursseja: riittävästi aikaa, oikeanlaisia
laitteita sekä tarkoituksenmukaisia tietojärjestelmiä. Lisäksi tarvitaan työntekijöiden
positiivista asennoitumista teknologiaan. (Havukainen 2001, teoksessa Kuusisto-Niemi
2016, 68.)
49
9 POHDINTA
9.1 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys
Luvussa yhdeksän tarkastellaan tutkimustulosten ja teoreettisen viitekehyksen suhdetta;
oliko teoreettinen viitekehys käyttökelpoinen tämän asian tarkasteluun, vahvistavatko
tulokset teoreettista viitekehystä ja vastaavatko ne tutkimuskysymykseen sekä tuloksia
suhteessa teoreettisen viitekehykseen. Lisäksi pohdin tutkimuksen luotettavuutta ja
eettisyyttä sekä jatkotutkimusaiheita.
Tutkimus pyritään tekemään niin, että virheitä ei synny. Kuitenkin tutkimustulosten
luotettavuus, oikeellisuus ja autenttisuus voivat vaihdella. Tutkimuksissa tulee siis
arvioida tutkimuksen luotettavuutta. Kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuutta lisää
tutkijan tarkka ja täsmällinen selostus tutkimuksen etenemisestä ja toteutuksesta.
Tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan ja tarkastellaan mittaustulosten toistettavuuden
eli reliabiliteetin osalta sekä validiteetin eli mittarin tai tutkimusmenetelmän kyvyn
osalta mitata tarkalleen sitä, mitä on tavoite mitata. Laadullista tutkimusta tulee arvioida
ja tarkastella mieluummin kokonaisuutena, mutta kaikkien tutkimusten luotettavuutta ja
oikeellisuutta tulee arvioida jollakin tavoin, vaikkei kyseisiä käsitteitä käytettäisikään.
(Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, 216-217; Tuomi ja Sarajärvi 2009, 133-139.)
Aihevalinta osoittautui haastavaksi, sillä sosiaalihuollon tietojärjestelmien
käytettävyystutkimusta on tehty vain vähän ja sosiaalihuollon tietojärjestelmien
käytettävyystutkimusta ei löytynyt. Tutkimukseen valittiin mukaan 11 sosiaalihuollon
tietojärjestelmiä koskevaa artikkelia.
Tutkimusaineiston haku oli työläs ja aikaa vievä prosessi. Tein kaikkiaan kolme
erillistä hakua: 1. Tutkimusaineiston alustavat haut syyskuussa 2016, 2.
Tutkimusaineiston ensimmäinen varsinainen haku lokakuussa 2016, 3.
Tutkimusaineiston lopullinen haku marraskuussa 2016. Alustavia hakuja tein
syyskuussa 2016 eri tietokantoihin. Seuraavaa hakua tehdessäni lokakuussa 2016
(Tutkimusaineiston ensimmäinen varsinainen haku), selvisi, että alustavassa haussa
esille nousseet tutkimukset eivät olleet relevantteja eivätkä vastaavat
tutkimuskysymykseen, joten tein uuden haun lokakuussa 2016. Marraskuussa 2016
50
uusin lokakuussa tehdyn aineistohaun ja kävin tutkimuksia ja artikkeleita tarkemmin
läpi, jolloin huomasin, että lokakuussa tehdyssä ensimmäisessä varsinaisessa
aineistohaussa esille nousseet tutkimukset eivät myöskään olleet relevantteja eivätkä
vastanneet tutkimuskysymykseen, joten jouduin aloittamaan tutkimusaineiston haun
alusta. Lopullisen tutkimusaineiston haun, jonka perusteella tätä tutkimusta tehtiin, tein
marraskuussa 2016.
Luotettavuuden osalta on otettava huomioon myös se, että aineisto koostui
englanninkielisistä tutkimusartikkeleista, joista vain kaksi koski Suomea. Aineistosta ei
siis voi vetää johtopäätöksiä Suomen osalta, sillä muun muassa toimintajärjestelmät ja
käsitteet eroavat eri maissa. Suomalaisten väitöskirjojen ja pro gradu-tutkimusten
mukaan tietojärjestelmien käytettävyyteen liittyvät ongelmat ovat kuitenkin myös
Suomessa samansuuntaisia.
Luotettavuuden osalta on myös huomioitava se, että esimerkiksi termi sosiaalihuolto
kattaa erilaisia toimintamuotoja eri maissa. Näitä kaikkia määritelmiä ei ole otettu
huomioon aineistohaussa. Lisäksi käytettävyyttä voidaan lähestyä muulla
terminologialla kuin suoraan termillä käytettävyys ja tätä ei otettu huomioon
aineistohaussa. Haasteensa toi myös se, että kaikki aineisto oli englanninkielistä; termit
ja käsitteet eroavat eri kielissä ja kulttuureissa, joten sama termi tai käsite voi tarkoittaa
hyvinkin eri asiaa meillä Suomessa kuin Iso-Britanniassa, joten tutkimuksen
luotettavuus on voinut kärsiä myös tämän takia.
Haasteensa toi myös se, että minulla ei ole sosiaalihuollon koulutusta ja
työkokemukseni sosiaalihuollosta on vain sosiaalihuollon johtotehtävistä, jolloin
tietojärjestelmien käyttö on ollut lähinnä palvelupäätösten tekoa. Minulla ei siis ole
laajaa kokonaiskuvaa sosiaalihuollon tietojärjestelmistä. Edellä mainitut seikat voivat
heikentää tutkimuksen luotettavuutta. Lisäksi tehdessäni tutkimusta yksin tutkimuksen
luotettavuus ja eettisyys ovat voineet kärsiä.
Analyysin luotettavuutta lisää se, että tein aineiston sisällönanalyysin tarkasti ja
huolellisesti, syventyen tutkimuksiin ja tutkimustuloksiin. Keskeisimpien tulosten
perusteella lähdin hahmottamaan, löytyykö Nielsenin käytettävyyden määritelmän
51
yläkäsitteitä tai jopa Nielsenin käytettävyyden määritelmän käsitteitä. Tämän jälkeen
kokosin löytämäni käsitteet taulukkoon.
Tutkimus on mahdollista toistaa ja tiedonhaun toistettavuus on testattu edellä esitetyillä
hakusanoilla ja lausekkeilla. Olen pyrkinyt tekemään tutkimusta mahdollisimman
objektiivisesti, niin tiedonhaun kuin tutkimustulosten tulkinnan suhteen.
9.2 Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset
Tutkimuskysymys oli: Millaiseksi sosiaalihuollon henkilöstö kokee
tietojärjestelmien käytettävyyden? Tutkimukset osoittavat, että tietojärjestelmät eivät
ole opittavia. Kahta lukuun ottamatta (Zhang & Gutierrez 2007; Gillingham 2014)
tutkimuksista käy ilmi, että sosiaalihuollon tietojärjestelmät eivät ole tehokkaita.
Tutkimukset osoittavat myös, että tietojärjestelmät eivät ole muistettavia. Lisäksi
tutkimuksissa ilmeni, että tietojärjestelmät eivät ole virheettömiä. Pääosin tutkimuksissa
selvisi, että tietojärjestelmät eivät ole myöskään miellyttäviä käyttää. Sosiaalihuollon
tietojärjestelmien käytettävyyteen suhtaudutaan hyvinkin kriittisesti. ( Broardhurst ym.
2009; Burton & Van Den Broek 2009; Gillingham 2011; Ince & Griffiths 2011; Westell
ym. 2011; Huuskonen & Vakkari 2013; Westell & White 2014; Gillingham 2015;
Huuskonen & Vakkari 2015.) Kansallisesti on todettu, että tietoteknologia ei vastaa
sosiaalityön tarpeita (Kuusisto-Niemi 2016, 67-69). Joskin Räsäsen (2014, 89) tutkimus
osoittaa, että tietojärjestelmistä on hyötyä sosiaalihuollon päivystyksessä, joten niihin ei
suhtauduta kielteisesti.
Suurimmasta osasta tutkimuksista käy ilmi, että sosiaalihuollon tietojärjestelmät eivät
vastaa tarvetta ja ne eivät tue työntekoa. Tietojärjestelmissä on teknisiä ongelmia ja
puutteita. Sosiaalihuollon tietojärjestelmät koetaan monimutkaisiksi, vaikeakäyttöisiksi
sekä aikaa vieviksi ja luonnollisesti aika on poissa asiakastyöstä. Sosiaalihuollon
tietojärjestelmien kehittämisessä täytyy huomioida, että tietojärjestelmät ovat ennen
kaikkea apuvälineitä asiakastyöhön. Tietojärjestelmät onkin tarkoitettu työvälineeksi
tietyn työtehtävän suorittamiseen ja tukemaan työtä. Tietojärjestelmien kehittämisessä
tulee tehdä moniammatillista yhteistyötä tietojärjestelmätoimittajien ja tietojärjestelmän
tilaajien kesken ja jo pienillä muutoksilla tietojärjestelmistä saataisiin
52
käytettävyydeltään hyviä. Tietojärjestelmäntoimittajien tulee ymmärtää konteksti mihin
tietojärjestelmä suunnitellaan ja ottaa huomioon suunnittelussa käyttäjien erilaiset
tietotarpeet sekä vaatimukset. Tietojärjestelmät ovat kalliita investointeja, joten on
tärkeää, että jo heti varhaisessa suunnitteluvaiheessa otetaan huomioon käyttäjien
tarpeet, jotta voidaan suunnitella tilaajan tarpeisiin sopiva käytätettävyydeltään hyvä
tietojärjestelmä, joka tukee ja helpottaa työntekoa, eikä suinkaan ole työtä hidastava tai
haittaavatekijä. Täytyy myös huomioida, että tietojärjestelmien hyvä käytettävyys lisää
työn tehokkuutta, tuloksellisuutta sekä vaikuttavuutta, joten on merkittävä tekijä myös
kansantaloudellisesti ajateltuna. (Burton & Van Den Broek 2009; Gillingham 2011;
Ince & Griffiths 2011; Huuskonen & Vakkari 2013; Satama 2013; Huuskonen 2014;
Gillingham 2015; Helen 2015.)
Sosiaalihuollon henkilöstön kokemaa tietojärjestelmien käytettävyyttä voidaan lisätä
työnantajan positiivisella asennoitumisella tietojärjestelmiä kohtaan: työnantaja
mahdollistaa riittävästi aikaa tietojärjestelmien käytön opettelemiseen; työnantaja
ymmärtää, että tietojärjestelmien käyttö on tärkeä osa työtä, johon on varattava
riittävästi työaikaa; työnantaja mahdollistaa riittävän koulutuksen tietojärjestelmien
käyttöön ja lisäksi koulutusta on aina tarvittaessa saatavilla; työnantaja kuulee
työntekijöiden tarpeita ja kehittämisedotuksi tietojärjestelmiä kohtaan ja mahdollistaa
työntekijöiden osallistumisen tietojärjestelmien kehittämiseen; työnantaja on oikeasti
kiinnostunut työntekijöidensä työnkuvasta; työnantaja kannustaa työntekijöitä
käyttämään tietojärjestelmiä oikein ja monipuolisesti; työnantaja luo ilmapiirin, jossa
uskotaan työntekijän kykyihin käyttää tietojärjestelmiä; lopuksi, työnantaja perustelee
työntekijöilleen tietojärjestelmien käytön merkityksen työtä tukevana tekijänä. Myös
työntekijän itsensä asennoituminen tietojärjestelmiä kohtaan vaikuttaa koettuun
käytettävyyteen. Positiivinen asennoituminen tietojärjestelmiä kohtaan lisää
tietojärjestelmien käyttöä ja sitä kautta koettua tyytyväisyyttä tietojärjestelmien
käytettävyyttä kohtaan. Negatiivinen asennoituminen puolestaan lisää negatiivista
suhtautumista tietojärjestelmiä kohtaan. ( Zhang & Gutierrez 2007; Burton & Van Den
Broek 2009; Ince & Griffiths 2011; Havukainen 2001 julkaisussa Kuusisto-Niemi
2016.)
53
Sosiotekninen lähestymistapa on hyvä suunniteltaessa sosiaalihuollon tietojärjestelmiä
käyttäjän tarpeisiin. Tällöin voidaan ottaa huomioon kunkin käyttäjän tarpeet ja
vaatimukset. Myös simuloinnin avulla voidaan kehittää sosiaalihuollon
tietojärjestelmien käytettävyyttä. (Wastell ym. 2011; Huuskonen & Vakkari 2013;
Westell & White 2014.) Sosiaalityöntekijöiden osallistuminen tietojärjestelmien
suunnitteluun ja tiiviimpi yhteistyö tietojärjestelmätoimittajien kanssa, johtaa lopulta
sosiaalihuollon tietojärjestelmiin, joiden käytettävyys koetaan hyväksi (Gillingham
2014).
Nielsenin käytettävyyden määritelmä luo hyvän teoreettisen pohjan tietojärjestelmien
käytettävyystutkimukselle. Nielsenin määritelmä kattaa laaja-alaisesti käytettävyyden
eri osa-alueet, joten tarkasteltaessa tietojärjestelmien käytettävyyttä Nielsenin
käytettävyyden määritelmän pohjalta tarkastellaan tietojärjestelmien käytettävyyttä
moniulotteisesti useasta eri näkökulmasta. Toisaalta Nielsenin käytettävyyden
määritelmä on hyvin tekninen, joten se ei kaikilta osin sovellu sosiaalihuollon
tietojärjestelmien käytettävyyden tutkimukseen, sillä sosiaalihuollossahan keskeistä on
ihmisen ja yhteiskunnan välinen suhde. Toisaalta on vaikea määritellä, mikä olisi
parempikaan teoreettinen viitekehys käytettävyystutkimukselle, ottaen huomioon
Nielsenin määritelmän laaja-alaisuuden ja monikäyttöisyyden.
Nielsenin käytettävyyden eri osa-alueet eivät nousseet tutkimuksissa samalla tavalla
esille. Tietojärjestelmien virheettömyys nousi esille kaikkein vähiten, kun taas
tietojärjestelmien opittavuus, tehokkuus, muistettavuus ja miellyttävyys nousivat
tutkimuksissa enemmän esille. Näistä muistettavuus vähiten ja opittavuus, tehokkuus
sekä miellyttävyys nousivat keskenään suurin piirtein saman verran esille tutkimuksissa.
Tutkimuksissa korostui siis Nielsenin käytettävyyden osa-alueista opittavuus, tehokkuus
sekä miellyttävyys. Sosiaalihuollollehan on ominaista narratiivinen tiedonkeruu; tietoa
tallennetaan tarinan muodossa. Vaikuttaisiko tämä siihen, että Nielsenin määritelmän
virheettömyys ei nouse samalla tavalla esille? Kaiken kaikkiaan tulokset kuitenkin
osoittavat, että Nielsenin vaatimukset käytettävyyden eri osa-alueilta ovat
paikkansapitäviä. Toisin sanoen tulokset vahvistivat Nielsenin käytettävyyden
määritelmän kriteereitä ja tarkastellut tutkimukset tukivat Nielsenin määritelmää.
54
9.3 Jatkotutkimusaiheet
Koska tässä tutkimuksessa keskityttiin ulkomaiseen tutkimukseen, tulisi jatkossa
paneutua erityisesti kotimaisiin sosiaalihuollon tietojärjestelmiin liittyviin tutkimuksiin.
Sosiaalihuollon tietojärjestelmiin liittyvää käytettävyystutkimusta on tehty vain vähän
sekä kansainvälisesti että kansallisesti.
Sosiaalihuollon tietojärjestelmien käytettävyystutkimusta tarvitaan siis edelleen sekä
kansallisesti että kansainvälisesti. Lisäksi tarvitaan sosiaalihuollon tietojärjestelmien
käytettävyyteen liittyvää kehittämistutkimusta yhteistyössä tietojärjestelmätoimittajien
ja tietojärjestelmien käyttäjien kanssa, ottaen huomioon käyttäjien tarpeet ja toiveet sekä
konteksti johon tietojärjestelmä suunnitellaan. Sote-tieto hyötykäyttöön-stregian tavoite
on, että sosiaali- ja terveydenhuollossa eri ammattiryhmien työntekijöillä on käytössään
työtä ja toimintoja tukevia ja helpottavia tietojärjestelmiä ja että tietojärjestelmien
käytettävyys tukee ja vahvistaa työntekijöitä nykyistä paremmin, lisäten työn
vaikuttavuutta sekä tehokkuutta. Myös tästä johtuen tarvitaan lisää kansallista
tutkimusta sosiaalihuollon tietojärjestelmien käytettävyydestä.
55
LÄHTEET
Aalto-yliopiston oppimiskeskus 2016. Tietotekniikka: Artikkelit ja tietokannat.
Saatavissa: http://libguides.aalto.fi/c.php?g=410673&p=2796924. (Luettu 9.11.2016.)
Broardhurst Karen, Westell David, White Sue, Hall Chris, Peckover Sue, Thompson K,
Pithouse A, Davey D 2009. Performing ‘Initial Assessment’: Identifying the Latent
Conditions for Error at the Front-Door of Local Authority Children’s Services. British
Journal of Social Work. Online 18/2009.
Burton Judith & Van Den Broek Diane 2009. Accountable and Countable: Information
Management Systems and the Bureaucratization of Social Work. British Journal of
Social Work, 39(7), 1326-1342.
Cooper Harris M. 1989. Integrating research. A guide for literature reviews. 2nd
ed, Sage
Publications, Newbury Park, California.
Flinkman Mervi & Salanterä Sanna 2007. Integroitu katsaus- eri metodeilla tehdyn
tutkimuksen yhdistäminen ktsauksessa. Teoksessa: Johansson K, Axelin A, Stolt M &
Ääri R-L. (toim.) Systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja sen tekeminen. Turun yliopisto.
Hoitotieteen laitoksen julkaisuja. Tutkimuksia ja raportteja. A:51/2007, 84–100.
Gillingham Philip 2011. Computer-based information systems and human service
Organizations: Emerging problems and future possibilities. Australian Social Work,
64(3), 299-312.
Gillingham Philip 2014. Electronic Information Systems and Social Work: Who are We
Designing For. Practice, 26(5), 313-326.
Gillingham Philip 2015. Electronic Information Systems in Human Service
Organisations: The What, Who, Why and How of Information. British Journal of Social
Work, 45(5), 1598-1613.
Hallitusohjelma 2015.
Saatavilla:http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Ratkaisujen+Suomi_FI_Y
HDISTETTY_netti.pdf/801f523e-5dfb-45a4-8b4b-5b5491d6cc82. (Luettu 2.10.2016)
Helen Monna 2015. Asiakastietojärjestelmän käytettävyys ammatillisessa
perhekotityössä. Itä-Suomen yliopisto. Pro gradu – tutkielma. Saatavilla:
http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20150276/urn_nbn_fi_uef-20150276.pdf.
(Luettu 3.1.2016)
Hirsijärvi Sirkka, Remes Pirkko & Paula Sajavaara 2004. Tutki ja kirjoita. Gummerus
kirjapaino Oy. Jyväskylä.
Huuskonen Saila 2014. Recording and Use of Information in a Client Information
System in Child Protection Work. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1387.
Tampere University Press, Tampere. Saatavilla:
56
https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/94893/978-951-44-9368-
3.pdf?sequence=1. (Luettu 17.3.2017)
Huuskonen Saila & Vakkari Pertti 2013. “I Did It My Way”: Social workers as
secondary designers of a client information system. Information Processing and
Management, 49(1), 380-361.
Huuskonen Saila & Vakkari Pertti 2015. Selective clients’ trajectories in case files:
Filtering out information in the recording process in child protection. British Journal of
Social Work, 45(3), 792-808.
Huovila Mikko 2011. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiset tietotarpeet. Sosiaalialan
tietoteknologiahanke. Itä-Suomen Sosiaalialan osaamiskeskus 14.2.2011 Tapas-
Seminaari. Saatavilla: http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/tapahtumat/aineisto/2011-
tapas-seminaarit/Documents/2011-02-14-07_Huovila_Mikko.pdf. (Luettu 4.1.2017)
Hyppönen Hannele & Ilmarinen Katja 2016. Sosiaali- ja terveydenhuollon
digitalisaatio. Suomen sosiaalinen tila. THL julkaisuja 1/2016. Saatavilla:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131301/URN_ISBN_978-952-302-739-
8.pdf?sequence=1. (Luettu 3.2.2017)
Ince Darrel & Griffiths Aled 2011. A chronicling system for childrens social work:
Learning from the ICS failure. British Journal of Social Work, 41(8), 1497-1513.
ISO 9241-11:1998. Ergonomic requirements for office work with display terminals
(VDTs).Online Browsing Platform (OBP). Saatavilla:
https://www.iso.org/obp/ui/#iso:std:iso:9241:-11:en. (Luettu 8.1.2017)
Jokela Timo 2011b. Terveydenhuollon tietojärjestelmät - sitä saa miten tilaa. Finnanest,
44(3), 219–222. Saatavilla: http://www.finnanest.fi/files/jokelat_terveydenhuollon.pdf.
(Luettu 25.1.2017)
Kanta ja Kansa tulevat- oletko valmis 2014. Saatavilla : http://fluente.fi/kanta-kansa/.
(Luettu 2.1.2017)
Kaipio Johanna, Lääveri Tinja, Tyllinen Mari 2015. Menettelyprosessi käytettävyys- ja
loppukäyttäjänäkökulman integroimiseksi tietojärjestelmähankintaa: Tapaus Apotti.
Finnish Journal of eHealth and aWelfare, 7(2-3), 104-121.
Saatavilla: http://www.finjehew.fi/index.php/stty/article/view/50897. (Luettu 2.10.2016)
Kaipio Johanna 2015.Terveydenhuollon tietojärjestelmien käytettävyys. Kautesäätiö.
Saatavilla: http://kaute.fi/apurahat/tutkimustuloksia/terveydenhuollon-tietojarjestelmat/
.(Luettu 30.9.2016)
Kankkunen Päivi & Vehviläinen-Julkunen Katri. 2009. Tutkimus hoitotieteessä. WSOY
pro Oy.
Kontio Elina & Kirsi Johansson 2007. Systemaattinen tarkastelu alkuperäistutkimusten
laatuun. Teoksessa: Johansson K, Axelin A, Stolt M & Ääri R-L. (toim.) Systemaattinen
57
kirjallisuuskatsaus ja sen tekeminen. Turun yliopisto. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja.
Tutkimuksia ja raportteja. A:51/2007, 101–108.
Kuutti Wille 2003. Käytettävyys, suunnittelu ja arviointi. Gummerus Kirjapaino Oy.
Saarijärvi.
Kuusisto-Niemi Sirpa & Saranto Kaija 2009.
Sosiaali‐ ja terveydenhuollon tiedonhallinta ‐ Paradigma tieteenalan perustana
Health and Human Services Informatics ‐ Paradigmatic basis. Health .Finnish Journal of
eHealth and eWelfare, 1 (1), 19-23. Saatavilla:
http://ojs.tsv.fi/index.php/stty/article/view/41405/10573 .(Luettu 2.10.2016)
Kuusisto-Niemi Sirpa 2016. Tiedon hallinta sosiaalihuollossa: Tiedonhallinnan
paradigma opetuksen ja tutkimuksen perustana. Publications of the University of
Eastern Finland, Dissertations in Social Sciences and Business Studies 134. University
of Eastern Finland, Kuopio. Saatavilla : http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-
952-61-2279-3/urn_isbn_978-952-61-2279-3.pdf. (Luettu 17.3.2017)
Kylmä Jari, Taru Juvakka 2007. Laadullinen terveystutkimus. Edita Prima Oy, Helsinki
Kyngäs Helvi, Elo Satu, Pölkki Tarja, Kääriäinen Maria & Kanste Outi. 2011.
Sisällönanalyysi suomalaisessa hoitotieteellisessä tutkimuksessa. Hoitotiede, 23 (2),
138−148.
Kärki Jarmo 2012. Asiakastietojärjestelmät ja tiedonsaanti sosiaalihuollossa. Finnish
Journal of eHealth and aWelfare 4(2), 124–132. Saatavilla:
https://www.google.com.ph/#q=K%C3%A4rki%2C+J.+2012.+Asiakastietoj%C3%A4rj
estelm%C3%A4t+ja+tiedonsaanti+sosiaalihuollossa.+FinJeHeW+2012%3B4(2)+sivut+
124-13. (Luettu 4.1.2017)
Kärki Jarmo, Laaksonen Maarit, Hyppönen Hannele 2012. Tieto – ja
viestintäteknologian käyttö sosiaalihuollossa vuonna 2011. THL raportti 2/2012
Saatavilla: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80371/667d3a8a-e3e4-4d8d-
8552-492c3765fd5a.pdf?sequence=1. (Luettu 4.1.2017)
Kärki Jarmo & Ryhänen Miia. 2015. Tieto- ja viestintäteknologian käyttö
sosiaalihuollossa. THL raportti 20/2015. Saatavilla:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129708/URN_ISBN_978-952-302-593-
6.pdf?sequence=1.( Luettu 2.10.2016)
Kokkonen Antti & Ahtinen Aino 2000. Käytettävyyden merkitys verkko-opinnoissa.
Saatavilla:http://www.sis.uta.fi/ipopp/ipopp2000/AhtinenKokkonen/kaytettavyys_2.htm
l. (Luettu 25.1.2017)
58
Lehmuskoski & Kuusisto-Niemi 2008. Sosiaalialan sanasto asiakastietojärjestelmää
varten. Stakesin raportteja 30/ 2008. Saatavilla:
http://julkari.fi/bitstream/handle/10024/76344/R30-2008-VERKKO.pdf?sequence=1.
(Luettu 2.10.2016)
Leino-Kilpi Helena 2007. Kirjallisuuskatsaus-tärkeää tiedon siirtoa. Teoksessa:
Johansson K, Axelin A, Stolt M & Ääri R-L. (toim.) Systemaattinen kirjallisuuskatsaus
ja sen tekeminen. Turun yliopisto. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja. Tutkimuksia ja
raportteja. A:51/2007, 2-9.
Longo Luca & Kane Bridget 2011. A novel methodology for evaluating user interfaces
in health care. Paper published in Computer-Based Medical systems (CBMS), 2011 24th
International Symposium on. June 27–30 2011. Dublin. Saatavilla:
http://ieeexplore.ieee.org/abstract/document/5999024/?reload=true. (Luettu 31.1.2017)
Martikainen Susanna 2015. Publications of the University of Eastern Finland,
Dissertations in Forestry and Natural Sciences 201. University of Eastern Finland,
Kuopio Saatavilla: http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1981-
6/urn_isbn_978-952-61-1981-6.pdf. (Luettu 17.3.2017)
Martikainen Susanna 2016. Käytettävyyden kehittäminen on yhteistyötä asiakkaan
kanssa. Saatavilla: https://www.tieto.fi/nakemyksia-ja-visioita/kaytettavyyden-
kehittaminen-on-yhteistyota-asiakkaan-kanssa. (Luettu 25.1.2017)
Nabovati Ehsan, Vakili-Arki Hasan, Eslami Seid & Khajouei Reza 2014. Usability
Evaluation of Laboratory and Radiology information Systems Intgrated into aHospital
Information System. Journal of Medical Systems. 38 (35). Saatavilla:
http://link.springer.com/article/10.1007/s10916-014-0035-z. (Luettu 31.1.2017)
Nielsen Jacob 1993.Usability in Engineering. Academic press, Boston.
Nykänen Pirkko, Viitanen Johanna, Kuusisto Anne 2010. Hoitotyön kansallisen
kirjaamismallin ja hoitokertomusten käytettävyys. Tampereen yliopiston
verkkojulkaisuja. Saatavilla: http://www.sis.uta.fi/cs/reports/dsarja/D-2010-7.pdf
.(Luettu 2.10.2016)
Polit Denise F, Beck Cheryl Tatano 2004. Nursing Research. Principles an Methods.
Seventh edition. Lippincott Williams & Wilkins. Philadelphia, USA.
Raji Shakirat O, Murni Mahmud, Osman Tap Abu & Adamu Abubakar 2013. End user
preferences on hospital websites in Nigeria. Journal of Theoretical & Applied
information Technology, 57(2), 279-287. Saatavailla:
http://web.b.ebscohost.com/abstract?direct=true&profile=ehost&scope=site&authtype=
crawler&jrnl=19928645&AN=93654140&h=L3Nl1rXztDTcjHNPuTnbp4QKD38UBP
nZ274yprjV7VdZ4heyi6DQhsDGLeq4X0QdY0nGgsojtwpoQQG4Pzk2lQ%3d%3d&cr
l=f&resultNs=AdminWebAuth&resultLocal=ErrCrlNotAuth&crlhashurl=login.aspx%3
fdirect%3dtrue%26profile%3dehost%26scope%3dsite%26authtype%3dcrawler%26jrnl
%3d19928645%26AN%3d93654140. (Luettu 31.1.2017)
59
Russell Cynthia N. 2005. An overview of the integrative research review. Progress in
transplantion, 15(1):8-13 · April 2005.
Saatavilla:https://www.researchgate.net/publication/7898657_An_overview_of_the_int
egrative_research_review.(Luettu 2.10.2016)
Räsänen Jenni-Mari 2010. Tietotekniikkaan pohjautuva asiakastiedon käyttö
sosiaalipäivystyksessä: Etnometodologinen puheen ja vuorovaikutuksen tutkimus. Acta
Electronica Universitatis Tamperensis 1416. Tampere University Press, Tampere.
Saatavilla: https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95264/978-951-44-9447-
5.pdf?sequence=1. (Luettu 17.2.2017)
Rötsä Marit, Berglind Heidi, Huovila Mikko, Hyppönen Konstantin, Peksiev Tiina &
Mykkänen Juha 2016. Sosiaalihuollon valtakunnallisten tietojärjestelmäpalveluiden ja
määrämuotoisen kirjaamisen toimeenpanohanke (Kansa-hanke). Hankesuunnitelma
2016-2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Helsinki 2016. Saatavilla:
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130563/URN_ISBN_978-952-302-660-
5.pdf?sequence=1. (Luettu 4.1.2017)
Salminen A. 2011. Mikä kirjallisuuskatsaus? Johdatus kirjallisuuskatsauksen tyyppeihin
ja hallintotieteellisiin sovelluksiin. Vaasan yliopiston julkaisuja. Opetusjulkaisuja 62.
Julkisjohtaminen 4. Saatavilla: http://www.uva.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-349-
3.pdf .(Luettu 3.10.2016)
Saparova Dinara, Basic Josipa, Lu Yunhui, Kibaru Francis, Ma Yanfei & Yadamsuren
Borchuluun 2013. Usability Problems in Patient- and Clinician-Oriented Health
Information Systems: What are they and How do they differ? Digital human modeling
and Applicatins in Healt , Safety, Ergonomics, and Risk Management. Healtcar and
Safety on the Environment and Transport 8025(276-285). Saatavilla :
http://link.springer.com/chapter/10.1007/978-3-642-39173-6_33. (Luettu 31.1.2017)
Saranto Kaija & Kuusisto-Niemi Sirpa 2012. Tiedonhallinnan koulutusohjelma
arvioitavana- kokemuksia kansainvälisestä akkreditoinnista. Finnish Journal of eHealth
and eWelfare, 4 (4), 140-144. Saatavilla: http://journal.fi/finjehew/article/view/6558.
(Luettu 7.2.2017)
Satama Riikka 2013. Käytettävyys sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmissä –
Nykytilan haasteet ja kuinka järjestelmiä tulisi kehittää. Itä-Suomen yliopisto. Pro gradu
– tutkielma. Saatavilla: http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-
20131056/urn_nbn_fi_uef-20131056.pdf. (Luettu 3.1.2017)
Sinkkonen Irmeli, Kuoppala Hannu, Parkkinen Jarmo & Vastamäki Raino 2006.
Käytettävyyden psykologia. Edita Prima Oy. Helsinki.
Sote- ja maakuntauudistus 2016. Sote-uudistuksen tavoitteet. Saatavilla:
http://alueuudistus.fi/soteuudistus/tavoitteet. (Luettu 2.1.2017)
Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020.
Saatavilla: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125500/URN_ISBN_978-952-
00-3548-8.pdf?sequence=1.(Luettu 9.9.2016)
60
The Joanna Briggs Institute 2013. JBI Kriittisen arvioinnin tarkistuslista. Saatavilla:
http://www.hotus.fi/jbi-fi/kriittinenarviointi. (Luettu 4.1.2017)
THL 2016. Määräys sosiaali – ja terveydenhuollon tietojärjestelmien toiminnallisista
vaatimuksista.
Saatavilla:https://www.thl.fi/documents/920442/2779701/THL_Maarays_2-
2016_Olennaiset_toiminnalliset_vaatimukset.pdf/3b7ea060-1fd0-44d1-997c-
8effa045104f. (Luettu 4.1.2017)
Tuomi Jouni, Anneli Sarajärvi 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällön analyysi.
Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.
Valtiontalouden tarkastusvirasto 2011. Sosiaali- ja terveydenhuollon
tietojärjestelmähankkeiden kehitystyöhön on saatava pikaisesti ryhtiä.
Saatavilla:https://www.vtv.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2011/sosiaali-
_ja_terveydenhuollon_tietojarjestelmahankkeiden_kehitystyohon_on_saatava_pikaisesti
_ryhtia.3322.news.( Luette 9.9.2016)
Valvira 2015. Sosiaali- ja terveysalan lupa – ja valvontavirasto. Tietojärjestelmät.
Saatavilla:http://www.valvira.fi/terveydenhuolto/terveysteknologia/tuotteen_markkinoil
le_saattaminen/tietojarjestelmat .(Luettu 2.1.2017)
Viitanen Johanna & Nieminen Marko 2009. Terveydenhuollon tietojärjestelmien
käytettävyys. Finnish Journal of eHealth and aWelfare, 1(3), 130-136. Saatavilla:
http://ojs.tsv.fi/index.php/stty/article/view/2471. (Luettu 8.1.2017)
Vänskä Jukka, Viitanen Johanna, Hyppönen Hannele, Elovainio Marko, Winblad Ilkka,
Reponen Jarmo & Lääveri Tiina 2010. Lääkärien arviot potilastietojärjestelmistä
kriittisiä. Suomen Lääkärilehti. 65(50-52) 4177-4183.
Westell David, Peckover Sue, White Sue, Broardhurst Karen, Hall Chris & Pithouse
Andy 2011. Social work in the laboratory: Using microworlds for practice research.
British Journal of Social Work. 41(4), 744-760.
Westell David & White Sue 2014. Making sense of complex electronic records: Socio-
technical design in social care. Applied Ergonomics. 45(2PA), 143-149.
Zhang Wei & Oscar Gutierrez 2007. Information Technology Acceptance in the Social
Service Sector Context: An Exploration. Social Work, 52(3), 221-231.
Lait:
Laki sosiaalihuollon asiakastietokirjoista (254/2015)
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä (159/2007)
1
LIITTEET
LIITE 1. Kansallisia sosiaalihuollon tietojärjestelmiin liittyviä käytettävyystutkimuksia
Tekijät, vuosi Tutkimusmenetelmä Tutkimuksen tarkoitus Tutkimustulokset
Helen M., 2015 Haastattelu Tutkia asiakastietojärjestelmän
käytettävyyttä ammatillisen
perhekodin kontekstissa
Käytettävyydeltään hyvä
tietojärjestelmä on opittava, siihen
ollaan tyytyväisiä ja sen käytössä
tulee vähän virheitä,
käytettävyysongelmia esiintyi
tehokkuudessa ja tuloksellisuudessa
sekä muistettavuudessa.
Huuskonen S., 2014 Tapaustutkimus Tutkia sosiaalihuollon
sosiaalityöntekijöiden kirjaamista
lastensuojelussa ja
asiakastietojärjestelmien käyttöä:
kuinka sosiaalityöntekijät kirjaavat ja
hyödyntävät
asiakastietojärjestelmissä olevaa
tietoa asiakastyössään
Sosiaalityöntekijät kirjaavat ja
hyödyntävät eri tietoa suodattaen
asiakastyön eri vaiheissa.
Kuusisto-Niemi S., 2016 Tapaustutkimus / Kirjallisuuskatsaus
/ Hyödyntävän lukemisen menetelmä
Kuvata ja tarkastella sosiaalihuollon
tiedonhallintaa historiallisesti ja
käsitteellisesti sosiaali- ja
terveydenhuollon tiedonhallinnan
tutkimuksen ja opetuksen
paradigman kontekstissa. Sekä
tarkastella sosiaalihuollon
tiedonhallinnan tutkimuksen
teoreettista pohjaa tiedonhallinnan
perustan vahvistamiseksi.
Tiedonhallinnan paradigma sopii
hyvin sosiaalihuollon
tiedonhallinnan tutkimiseen. Mutta
tiedonhallinnan paradigmaa on
täydennettävä arvot, asenteet ja
tiedot-akselilla, joka yhdistää
paradigman käsitteet toimijat ja
toiminta, jotta toiminnan eettinen
puoli, joka sosiaalihuollon
tiedonhallinnalle olennainen,
voidaan esittää.
Räsänen J-M., 2014 Etnometodologinen puheen ja
vuorovaikutuksen tutkimus
Tutkia tietotekniikkapohjaista
asiakastiedon käyttöä
Tietotekniikkaa tarvitaan
sosiaalipäivystyksessä.
2
sosiaalipäivystyksessä Tietojärjestelmät ovat parhaassa
tapauksessa tievarastoja tekevät
mahdolliseksi työtehtävien
hoitamisen virka-ajan ulkopuolella
toimivassa sosiaalipäivystyksessä.
Tietojärjestelmän hyödyt ovat
nähtävissä, joten tietotekniikkaan ei
suhtauduttu kielteisesti, mutta
tarvitaan myös kommunikointia ja
sanallista tiedon vaihtoa.
Satama R., 2013 Kirjallisuuskatsaus Tutkia sosiaalihuollon
asiakastietojärjestelmien
käytettävyyttä, nykytilan haasteita ja
kuinka järjestelemiä tulisi kehittää
Sosiaalihuollon tietojärjestelmät
eivät tue työntekijöiden työntekoa ja
tietojärjestelmien käyttö vie ison
osan työajasta. Sosiaalihuollon
toimintaympäristö tulisi huomioida
ja varmistaa sosiaalihuollon
työntekijöiden ja
järjestelmäasiantuntijoiden
yhteistyötä, ottaen huomioon
loppukäyttäjän tarpeet ja varmistaa
tietojärjestelmien käyttöön tarvittava
tuki ja koulutus.
1
LIITE 2. Tutkimuksia, joissa käytetty Nielsenin käytettävyyden määritelmää, tai Nielsenin heuristiikkaa
Tekijät, vuosi Menetelmä Tutkimuksen tarkoitus Tutkimustulokset
Longo L. & Kane B.,
2011
Nielsenin heuristiikkaa
arvioinnissa sekä
ilmailualalla käytettävää
menetelmä, jolla mitataan
henkistä työtaakkaa
Tunnistaa terveydenhuollon
digitaalisten käyttöliittymien
parannettu arviointimenetelmä
Riippuen käyttäjän kognitiivisesta kuormittumisesta ja
toiminnasta käyttäjien suhtautuminen käyttöliittymän
käytettävyyteen vaihtelee, Nielsenin heuristiikka yhdessä
ilmailualalla käytetyn työnkuormittuvuus mittauksen kanssa
luotatettava arviointimenetelmä.
Martikainen S., 2015 Nielsenin määritelmää
käytettävyydestä sekä ISO
9241–11-standardia
Tutkia terveydenhuollon
ohjelmistojen käytettävyyttä sekä
käytettävyyden kehittämistä
Käyttäjät tulee ottaa mukaan tietojärjestelmien suunnitteluun
ja kehittämiseen, lisäksi tietojärjestelmiä ja toimintaa tulee
kehittää yhtä aikaa. Lisäksi tutkimus osoittaa, että
tietojärjestelmien huono käytettävyys lisää henkilöstön työn
kuormittavuutta, hidastaa työntekoa ja voi jopa vaarantaa
potilasturvallisuuden.
Nabovati E., Vakili-
Arki H., Eslami S. &
Khajouei R., 2014
Nielsenin heuristista
luokittelua
Arvioida laboratorion ja radiologian
tietojärjestelmien käytettävyyttä
Tietojärjestelmissä esiintyy käytettävyysongelmia.
Käytettävyyttä voidaan parantaa noudattamalla nykyisiä
vaatimuksia ja periaatteita alusta alkaen suunniteltaessa
järjestelmiä, erityisesti on suositeltavaa, että suunnitellaan
järjestelmiä, jotka estävät erehdykset sekä käyttäjille
järjestetään riittävästä ohjausta.
Raji S. O, Murni M.,
Osman T.A. &
Adamu A.,2013
Nielsenin käytettävyyden
heuristiikkaa
Ymmärtää paremmin suunnittelun
ominaisuuksia ja sisältöä, jotta
voidaan luoda parempia verkkosivuja
Valtavia eroavaisuuksia siinä mitä ihmiset tekevät ja mihin
verkkosivut on tarkoitettu. Jokaisella verkkosivulla oli omat
vahvuudet ja heikkoudet.
Saparova D., Basic J.,
Lu Y., Kibaru F., Ma
Y. & Yadamsuren B.,
2013
Nielsenin kymmenen
käytettävyyden heuristisen
sääntöä
Tutkia onko potilaalla,
sairaanhoitajalla ja lääkärillä erilaisia
käytettävyysongelmia käyttäessään
järjestelmää
Eri käyttäjäryhmillä on erilaisia tarpeita käyttäessään
järjestelmiä ja nämä tarpeet tulisi ottaa huomioon
suunniteltaessa järjestelmää. Käytätettävyystestauksella
voidaan edistää onnistuneen järjestelmän suunnittelua ja
toteuttamista sekä järjestelmän hyväksymistä ja käyttöä.
Scandurra I.,
Hägglund M.,
Moström D. & Koch
S.,2006
Nielsenin heurististien
arviointi
Arvioida kotihoidon
tietojärjestelmien käytettävyyttä
Heuristinen arviointi yhdistettynä käyttäjäanalyysiin antaa
rikkaan arvioinnin suunniteltaessa tietojärjestelmiä
terveydenhuoltoon, jossa on heterogeeninen käyttäjäryhmä.
Nielsenin heuristinen arviointi on arvokas tekniikka
tunnistaessa käyttöliittymän käytettävyysongelmia.
1
LIITE 3. Kirjallisuuskatsauksessa mukana olleet sosiaalihuollon tietojärjestelmiä käsittelevät tutkimukset sekä laadun arvioinnin pisteet
Tekijät,
vuosi
Artikkeli ja
julkaisukanava
Tutkimuksen
tarkoitus
Tutkimusmenetelmät Keskeiset tulokset
Laadun
arviointi
pisteet
Broadhurst,
K., Wastell,
D., White,
S., Hall,
C., Peckover
, S.,
Thompson,
K., Pithouse,
A., Davey,
D.2009
Performing ´Initial
Assessment´:
Identifying the Latent
Conditions for Error
at the Front-Door of
Local Authority
Children´s Services,
British Journal of
Social work
Tutkia kuinka on
onnistuttu
lastensuojelun
uudistamisessa, ottaen
huomioon
henkilökunnan,
asiakkaan ja
organisaation
näkökulma
Etnografinen tutkimus
Hallituksen tulisi ottaa keskeinen rooli / vastuu
lasten sosiaalihuollon suunnittelusta / virheiden
hallinnasta, ottaen huomioon käyttäjän tarpeet.
Tulisi suunnitella tehokas järjestelmä perustuen
käyttäjän tarpeisiin ja työtapoihin.
Tietojärjestelmillä ei olla pystytty lisäämään
turvallisuutta, tietojärjestelmät eivät vastaa
”tarkoitusta”.
9/10
Burton, J.,
VanDen
Broek, D
2009
Accountable and
Countable:
Information
Management Systems
and the
Bureaucratization of
Social Work,
British Journal of
Social work
1. Mitä hyötyjä ja
haittoja
lastensuojelussa
käyttöönotettu ns.
CallCenter on tuonut.
2. Mitä hyötyjä ja
haittoja
lastensuojelussa
tietojärjestelmien
käyttöönotto on tuonut
Johdon vaikutus
sosiaalityöhön
Puolistrukturoitu
kysely ja haastattelu
1. Säästyy aikaa kun ei tarvitse tavata
henkilökohtaisesti asiakasta. Aliarvostettu ja ei
haluttu työ, muuttanut sosiaalityön luonnetta
byrokraattisemmaksi, ei edistä työtä
2. Tietojärjestelmien käyttö vei aikaa asiakastyöstä,
eivät edistä työtä vaikka niiden tulisi helpottaa työtä,
luottamuksellisuus kärsi. Mutta raportointi
hallinnolle helpottui, raportointi vei aikaa
perustyöstä, täytyy huomioida että tietojärjestelmät
ovat ennen kaikkea apuvälineitä asiakastyöhön.
Koulutusta täytyy olla saatavissa tarvittaessa,
organisaation positiivinen asennoituminen
tietojärjestelmiin edesauttaa tietojärjestelmien
käyttöä. Henkilökunnan asenteet vaikuttavat
tietojärjestelmän hyväksymiseen. Johto ja työntekijät
tulee ottaa mukaan tietojärjestelmien suunnitteluun,
jotta molempien tarpeet voidaan huomioida.
9/10
2
Gillingham,
P.
2015
Electronic
Information Systems
in Human Service
Organisations: The
What, Why and How
or Information,
British Journal of
Social work
Kuvata mitä tietoa olisi
hyvä tallentaa
sosiaalihuollossa ottaen
huomioon kunkin
organisaation tarpeet.
Mitä tietoja on
tallennettu, kuka, mitä
tarkoitusta varten ja
miten niitä käsitellään
Kirjallisuuskatsaus/
Etnografinen tutkimus
Jokaisella sosiaalihuollon organisaatiolla on omat
tietotarpeet. Sosiaalityöntekijät tulisi ottaa mukaan
tietojärjestelmien suunnitteluun, osallistuva
suunnittelu, jotta tietojärjestelmät vastaisivat
tarvetta.
9/10
Gillingham,
P.
2014
Electronic
Information Systems
and Social Work:
Who are We
Designing For?,
Practice
Tavoitteena on
suunnitella uudelleen
tietojärjestelmien
tulevaisuutta
käyttäjäkeskeisellä
lähestymistavalla,
ottaen huomioon
suunnittelussa
sosiaalityöntekijät ja
johto
Kirjallisuuskatsaus/
Etnografinen tutkimus
Vaikka tietojärjestelmien toimittajat ja suunnittelijat
ovat huolissaan sosiaalityöntekijöiden
passiivisuudesta sekä työntekijöiden luottamuksesta
tietojärjestelmiä kohtaan on syytä olla optimistinen,
sillä sosiaalityöntekijöiden lisääntynyt
osallistuminen tietojärjestelmien suunnitteluun
johtaa lopulta sovelluksiin, jotka ovat hyviä
käytettävyydeltään.
9/10
Gillingham,
P.
2011
Computer-based
information systems
and human service
organisations:
Emerging problems
and future
possibilities,
Australian Social
Work
Kuvata
tietojärjestelmien
ongelmia
sosiaalihuollossa
Kirjallisuuskatsaus/
tapaustutkimus
Tietojärjestelmät eivät vastaa sosiaalihuollon
tarpeita eivät tue työtä, niin sosiaalityöntekijöiden
kuin johdonkaan, ne ovat aikaa vieviä.
Tietojärjestelmien aiheuttamia ongelmia ei ole
riittävästi tunnustettu tai tutkittu. On oletettu, että
kallis tietojärjestelmä toimii, näin ei kuitenkaan ole.
Tietojärjestelmiä tulee kehittää. Tarvitaan
sosiaalihuollon tietojärjestelmiin kohdistuvaa
tutkimusta, joka arvioi organisaation ja
sidosryhmien tarpeet ja koko sosiaalihuollon
kontekstin.
9/10
Huuskonen,
S., Vakkari,
P.
2015
Selective clients`
trajectories in case
files: Filtering out
information in the
recording process in
child protection,
British Journal of
Social Work
Tutkia millaista tietoa
sosiaalityöntekijät
tallentavat
lastensuojelussa
Tapustutkimus Kaikkea tietoa ei tallennettu, tietoa oli suodatettu
pois: tahalliset ja tahattomat syyt
9/10
3
Huuskonen,
S., Vakkari,
P. 2013
`I Did it My Way´:
Social workers as
secondary designer
of a client
information system,
Information
Processing and
Management
Kuvata erilaisia
sosiaalityöntekijöiden
ja johdon tapoja
(kiertotapoja), joilla
voidaan estää
tietojärjestelmien
aiheuttamia esteitä.
Mitä kiertotavat
aiheuttavat
Seimistrukturoitu
haastattelu,
observointi ja ääneen
ajattelu
Sosiaalihuollon tietojärjestelmä ei ole yhtenäinen
kokonaisuus, koostuu eri moduuleista, jolloin tieto
on irrallista (täytyisi olla yhtenäinen).
Tietojärjestelmä on vaikeakäyttöinen, työntekijä
tarvitsee pitkän koulutuksen, aikaa vievä, vievät
aikaa asiakastyötä. Tietojärjestelmän tulisi tukea
työtä. Työntekijät pyrkivät helpottamaan
tietojärjestelmien käyttöä kiertotavoilla, uusilla itse
keksityillä tavoilla(tekstin lihavointi, alleviivaus),
tämä on sosioteknistä systeemisuunnittelua.
Työntekijät ovat motivoituneita käyttämään
tietojärjestelminä, jos ne tukevat työtä. Tutkimusta
tarvitaan tietojärjestelmien kehittämisestä.
9/10
Ince, D.,
Griffiths, A.
2011
A chronicling system
for childrens social
work: Learning from
the ICS failure,
British Journal of
Social Work
Kuvata puutteellinen, ei
kontekstiin sopiva
lastensuojelun
tietojärjestelmä,
kehittää
lastensuojeluun sopiva
tietojärjestelmä
Tapaustutkimus
Tietojärjestelmät voivat parhaillaan tukea työtä ja
organisaatiota, pienillä muutoksilla niistä saataisiin
sosiaalihuoltoon toimivia. Sosiaalihuollon
tietojärjestelmien epäonnistumista selitetty
poliittisella ja teknisellä syyllä; hallinnolliset asiat
tärkeämpiä kuin käyttäjien tarpeet, ei ole otettu
huomioon kontekstia mihin tietojärjestelmä
kehitetään. Koulutusta ja teknistä tukea on
annettava ja organisaation tuki. Kalliita prosesseja,
ei olla osatta määritellä mitä tarvitaan.
Tietojärjestelmät ovat aikaa vieviä, aika pois
potilastyöstä, teknisiä puutteita.
9/10
Wastell, D.,
Peckover, S.,
White, S.,
Hall, C.,
Pithouse, A.
2011
Social work in the
laboratory: Using
microworlds for
practice research,
British Journal of
Social Work
Kehittää
tietokonepohjainen
simulointi, jolla
voidaan tutkia
sosiaalialityötä, sekä
sosiaalihuollon
tietojärjestelmien
käytettävyyttä, käyttöä
Satunnaistutkimus
(laboratorio-olot)
Simuloinnin avulla voidaan kehittää sosiaalityötä
sekä sosiaalihuollon tietojärjestelmien
käytettävyyttä, käyttöä, mikä on tärkeää kun
tiedetään sosiaalihuollon tietojärjestelmien
ongelmat.
9/10
4
Wastell, D.,
White, S.
2014
Making sense of
complex electronic
records:
Sociotechnical design
in social care,
Applied Ergonomics
Sosiotekninen
lähestymistapa
sosiaalihuollon
tietojärjestelmien
kehittämisessä
Tapaustutkimus/
kirjallisuuskatsaus
Tietojärjestelmät ovat jäykkiä ja monimutkaisia.
Sosiotekninen lähestymistapa on hyvä
suunniteltaessa sosiaalihuollon tietojärjestelmiä
käyttäjän tarpeisiin, se muuttaa ajattelua pois
byrokraattisuudesta / byrokraattisesta
järjestelmästä.
9/10
Zhang, W.,
Gutierrez, O.
2007
Information
Technology
acceptance in the
Social Services
Sector
Context: An
exploration,
Social Work
Arvioida
sosiaalihuollon
työntekijöiden
suhtautumista
tietojärjestelmiin
Tilastolliset
menetelmät
Teknologian hyväksyntää ei ole tutkittu
sosiaalihuollon kontekstissa juurikaan. On olemassa
kolmenlaista asennoitumista käytettävyyteen:
omakohtainen käytettävyys eli miten työntekijä
kokee hyötyvänsä tietojärjestelmästä,
organisaatiokohtainen käytettävyys eli miten
organisaatio hyötyy tietojärjestelmästä sekä
asiakaskohtainen tyytyväisyys eli miten asiakas
hyötyy tietojärjestelmästä. Käyttäjän asenteet
vaikuttavat kuinka hän omaksuu ja hyväksyy
tietojärjestelmän käytön, käyttäjille tulisi luoda
positiivista asennetta tietojärjestelmiä kohtaan,
saada uskomaan, että he hallitsevat sen käytön ja
näin he käyttäisivät sitä.
8/9
1
LIITE 4. Sisällönanalyysi kirjallisuuskatsauksessa käytetyistä sosiaalihuollon tutkimuksista
Nielsenin
käytettävyyden
määritelmän käsitteet
Artikkeli / tutkimus
Helposti opittava Tehokas Helposti muistettava Virheetön Miellyttävä
Broadhurst, K., Wastell,
D., White,S.,
Hall,C., Peckover,S.,
Thompson, K., Pithouse,
A., Davey, D.2009
Tietojärjestelmät eivät
vatsaa käyttötarkoitusta
Tulisi suunnitella
tehokas järjestelmä
Tulisi suunnitella
järjestelmä perustuen
käyttäjän tarpeisiin ja
työtapoihin
Tietojärjestelmillä ei ole
pystytty lisäämään
turvallisuutta
Tietojärjestelmät eivät
vatsaa käyttötarkoitusta,
tulisi suunnitella
järjestelmä perustuen
käyttäjän tarpeisiin ja
työtapoihin
Burton, J., VanDen
Broek, D.2009
Tietojärjestelmien käyttö
vei aikaa asiakastyöstä
Tietojärjestelmien käyttö
vei aikaa asiakastyöstä,
eivät edistä työtä
Tietojärjestelmien käyttö
vei aikaa
Luottamuksellisuus
asiakastyössä kärsi
Työntekijät tulee ottaa
mukaan
tietojärjestelmien
suunnitteluun, jotta
tarpeet voidaan
huomioida
Gillingham, P.
2015
Tietojärjestelmät eivät
vastaa tarvetta
Tietojärjestelmät eivät
vastaa tarvetta
Tietojärjestelmät eivät
vastaa tarvetta
Tietojärjestelmät eivät
vastaa tarvetta
Tietojärjestelmät eivät
vastaa tarvetta
Gillingham, P.
2014
Sosiaalityöntekijöiden
lisääntynyt
osallistuminen
tietojärjestelmien
suunnitteluun johtaa
lopulta sovelluksiin,
jotka ovat hyviä
käytettävyydeltään.
Tietojärjestelmiin ei
luoteta. Mutta
Sosiaalityöntekijöiden
lisääntynyt
osallistuminen
tietojärjestelmien
suunnitteluun johtaa
lopulta sovelluksiin,
jotka ovat hyviä
käytettävyydeltään
Sosiaalityöntekijöiden
lisääntynyt
osallistuminen
tietojärjestelmien
suunnitteluun johtaa
lopulta sovelluksiin,
jotka ovat hyviä
käytettävyydeltään
Tietojärjestelmiin ei
luoteta.
Mutta
Sosiaalityöntekijöiden
lisääntynyt
osallistuminen
tietojärjestelmien
suunnitteluun johtaa
lopulta sovelluksiin,
jotka ovat hyviä
käytettävyydeltään
Tietojärjestelmiin ei
luoteta. Mutta
Sosiaalityöntekijöiden
lisääntynyt
osallistuminen
tietojärjestelmien
suunnitteluun johtaa
lopulta sovelluksiin,
jotka ovat hyviä
käytettävyydeltään
2
Gillingham, P.
2011
Voi vaatia paljon
opettelua
Tietojärjestelmät eivät
vastaa sosiaalihuollon
tarpeita eivät tue työtä,
tietojärjestelmät ovat
aikaa vieviä
Ei ole helposti
muistettava
Tuotettu tieto voi olla
epäluotettavaa: raportit
Käyttö voi olla hankalaa
Huuskonen, S., Vakkari
P., 2015
Kaikkea tietoa ei
tallennettu
Kaikkea tietoa ei
tallennettu
Kaikkea tietoa ei
tallennettu
Kaikkea tietoa ei
tallennettu
Huuskonen, S., Vakkari
P., 2013
Vaatii pitkän
koulutuksen. Työntekijät
pyrkivät helpottamaan
tietojärjestelmien käyttöä
kiertotavoilla, uusilla itse
keksityillä tavoilla
Tietojärjestelmät
aiheuttavat esteitä
Vaikeakäyttöinen,
työntekijät pyrkivät
helpottamaan
tietojärjestelmien käyttöä
kiertotavoilla, uusilla itse
keksityillä tavoilla
Tietojärjestelmät
aiheuttavat esteitä
Tietojärjestelmät
aiheuttavat esteitä,
vaikeakäyttöisiä, koostuu
moduuleista tieto
irrallista
Ince, D.,Griffiths, A.
2011
Tietojärjestelmät ovat
aikaa vieviä, aika pois
potilastyöstä
Tietojärjestelmät ovat
aikaa vieviä.
Ei ole otettu huomioon
kontekstia mihin
tietojärjestelmä
kehitetään
Tietojärjestelmät ovat
aikaa vieviä
Tietojärjestelmissä on
teknisiä puutteita
Tietojärjestelmissä on
teknisiä puutteita
Wastell, D., Peckover,
S., White, S., Hall, C.,
Pithouse, A. 2011
Tietojärjestelmissä on
ongelmia
Tietojärjestelmissä on
ongelmia
Tietojärjestelmissä on
ongelmia
Tietojärjestelmissä on
ongelmia
Wastell, D., White, S.,
2014
Monimutkainen
Monimutkainen
Monimutkainen
Jäykkä
Zhang, W., Gutierrez, O.
2007
Voi olla, käyttäjän
asenteet vaikuttavat
Voi olla, käyttäjän
asenteet vaikuttavat
Voi olla, käyttäjän
asenteet vaikuttavat
Voi olla, käyttäjän
asenteet vaikuttavat
Voi olla, käyttäjän
asenteet vaikuttavat
1
LIITE 5. Tutkimuksen laadunarviointi lomake: kvalitatiiviset tutkimukset
www.hotus.fi
1
LIITE 6. Tutkimuksen laadunarviointi lomake: kvantitatiiviset tutkimukset
www.hotus.fi