Post on 05-Feb-2016
description
1
Kielioppi 1 Ssu112
5. luento
2
Astevaihtelu• Kvantitatiinen astevaihtelu:
vahva aste avotavun alussaheikko aste umpitavun alussa
Esim. pak+ka pa+kantak+ka ta+kankaap+pi kaa+pin
3
Astevaihtelu: jatkuu• Kvalitatiivinen astevaihtelu:
k, p ja t vaihtelevat toisen konsonantin tai nollan kanssa
Esim: kam+pa kam+manran+ta ran+nansa+ka sa+anhal+pa hal+vanso+ta so+dan
4
Astevaihtelu: poikkeuksia
• Vahva aste umpitavun edessä:
a) Supistumavokaalin ja –diftongin edellä:a+puun ( apu+hun) vrt. a+pu a+vun
sei+pään (sei+päis+tä sei+pä+his+tä) vrt.
sei+väs sei+pää+seen
5
Astevaihtelu: poikkeuksia • Omistusliitteen edellä on vahva aste:
poi+kan+sa (poi+ka po+jan)tak+kim+me (tak+ki ta+kin)
• is-loppusissa konsonanttivartaloissa on vahva aste:
hen+kis+tä (hen+gen)pap-pis-mies (pa+pis+ta)
6
Astevaihtelu: poikkeuksia• Heikko aste avutavun alussa, esim. jäännöslopukkeen
edellä:
hau+dex (hau+tee+na)mur+rex (mur+tee+na)
• Heikko aste tapauksissa, joissa klusiilin sisältävä tavu on vuoroin avonainen, vuoroin umpinainen seuraavalla tavunrajalla olevan geminaattaklusiilin astevaihtelun tähden:
a+pu avu+ton; avut+to+manku+to+a ku+do+tun; ku+dot+tu
7
Astevaihtelu: poikkeuksia
• Heikko aste i-loppuiseen diftongiin päättyvän avotavun edellä:
mansikka man+si+koi+ta; man+si+koi+den(myös man+sik+koi+na)
8
Astevaihtelu: poikkeuksia
• Heikko aste avotavun alussa eräissä –inen-loppuisissa johdoksissa:
esi+koi+nen (esikko)va+lin+nai+nen (valinta)
9
Astevaihtelun ulkopuolelle jääviä ryhmiä
• Astevaihtelun ulkopuolelle jäävät seuraavat ryhmät:
– konsonattiyhtymä hk karahka karahkan
- ensi- ja toisen tavun rajalla, jos vaihtelu aiheuttaisi paradigmojen sekaantumista
puuhka puuhkan (puuhanlahko lahkon (lahon)
10
Astevaihtelun ulkopuolelle jääviä ryhmiä
• Eräät henkilönnimet:Kauko KaukonSirpa Sirpan
• Useat nuoret lainasanat:muki mukissa; mukinauto autossa (*audossa)
11
Suffiksaalinen astevaihtelu
• Heikon ja vahvan asteen vaihtelu riippuu edellisen tavun painosta:– painollisen tavun vokaalin jäljessä vahva aste– painottoman tavun vokaalin jäljessä heikko aste
Esim. partitiivin päätteessä t vaihtelee Ø:n eikä d:n kanssa:
puu+ta; sa+la+moi+takala+a (*ka+la+da); ta+lo+a (*ta+lo+da)
12
Supistuminen
• Supistuminen on äänteenmuutos, jossa kaksi alkuaan eri tavuihin kuulunutta lyhyttä vokaalia on joutunut samaan tavuun ja muodostaa pitkän supistumavokaalin tai supistuma-diftongin:
vierailla vierahillaveneet venehet
13
Supistumaverbit
• Supistumaverbeiksi sanotaan sellaisia kaksivartaloisia verbejä, joiden vokaalivartalo päättyy pitkään vokaaliin:
pelätä pelkää-hakata hakkaa-luvata lupaa-
14
Supistumaverbit: jatkuu
• Supistumaverbeinä pidetään myös sellaisia kaksivartaloisia verbejä, joiden vokaalivartalo päättyy kahteen lyhyeen vokaaliin:
kadota katoa-langeta lankea-selvitä selviä-
15
Supistumanominit
• Supistumanomineiksi sanotaan sellaisia nomineja, joiden vokaalivartalo päättyy pääpainottoman tavun pitkään vokaaliin:
vene venee-nori orii-nrakas rakkaa-n
16
Supistumanominit: jatkuu
• Supistumanomineina pidetään myös sellaisia nomineja, joiden vokaalivartalo päättyy kahteen lyhyeen vokaaliin:
vihreä vihreä-nlyhyt lyhye-nainoa ainoa-n
17
t ~ s -vaihtelu
• t ~ s –vaihtelu on äännevaihtelu, jossa sanan eri taivutusmuodoissa muuten on t (tai sen heikko aste d), mutta i:n edellä s.
18
t ~ s –vaihtelu toteutuu seuraavissa muotoryhmissä
• a) kaksivartaloiset te-nominit, joissa yksikön nominatiivissa ja monikon i: edellä on s, muissa muodoissa t:
sute-na; sude-n; sus-i-ssa
• b) nte-vartaloiset ordinaalit; yksikön nominatiivissa ja monikon i:n edellä on s, muissa muodoissa t:
viides: viidens+i+nä
19
t ~ s –vaihtelu jatkuu
• c) Ne tA-vartaloiset verbit, joissa a/ä katoaa ennen suffiksin i:tä:
kieltä+ä kiels+irakenta+a rakens+ilöytä+vät löys+ivät
20
t ~ s –vaihtelu jatkuu
• d) Supistumaverbit:
vastat+koon vastaa+n vastas+inpudot+koon putoa+n putos+in
21
Loppukahdennus (rajageminaatio)
• Seuraavan sanan alkukonsonantti kahdentuu yhtäjaksoisessa puheessa tiettyjen sananmuototyyppien jäljessä, esim. [menek kotiin].
• Jos seuraava sana päättyy vokaaliin, sanojen rajalla voi ääntyä glottaaliklusiili (huolellisessa ääntämyksessä sekin kahdentuu), esim. [ota’ ’itse].
22
Loppukahdennus: jatkuu
• Loppukahdennus toteutuu myös sanan sisällä yhdyssanoissa sekä liitepartikkeleiden ja lAinen-, mAinen –adjektiivijohdinten edellä:
hernekeitto [hernekkeitto]otapas [otappas]eläkeläinen [eläkelläinen]aavemainen [aavemmainen]
23
Tärkeimmät sananmuototyypit, joissa tapahtuu loppukahdennus
• Yks. 2. pers. imperatiivi:tulet tänne; anna’ ’olla
• A-infinitiivi:saako tullas sisään
24
Loppukahdenteiset sananmuototyypit: jatkuu
• Verbin kieltomuodot (ei konditionaali):en otak kahvia; älä tulet tänne;älkää tulkol lähelle
• Tuote-nominien yks. nominatiivisadel lakkasi; puoluettuki
25
Loppukahdenteiset sananmuototyypit: jatkuu
• Allatiivi:meillet tulee vieraita
• 3. pers. omistusliite –nsAx:
vaimonsak kanssa
• stix-adverbit:runsaastiv vettä
26
Loppukahdenteiset sananmuototyypit: jatkuu
• nnex-adverbit:sinnet tännem mentiin
• (i)tsex-adverbit:sähkeitsej ja puhelimitse
27
Loppukahdennus: jatkuu• Loppukahdennus tapahtuu vain sellaisten
morfeemien yhteydessä, jotka ennen ovat päättyneet konsonanttiin (pääasiassa k:hon tai h:hon).
• Tämä loppukonsonantti on sananrajaisena assimiloitunut seuraavan konsonantin kaltaiseksi.
• Sananloppuiset k ja h ovat kadonneet, mutta niitä edustamassa on sanan lopussa ns. jäännöslopuke.